Koska tänä vuonna olen lukenut jopa ennätyslaiskasti, niin alkuvuoden kirjat oli nopeasti kerrattu. Nyt siirrymme siis juuri luettuihin. Tämän sain loppuun eilen illalla. Aloin lukea kirjaa ensimmäisen kerran viime kesänä. Ostin pokkarin tarkoituksenani lukea se Milano-Barcelona -reissullamme, mutta kuten tunnettua, keuhkokuume piti minut viime kesänä kotona ja matka jäi tekemättä. Kirjaa kuiten luin hitaasti, hyvin hitaasti. Lopulta niin hitaasti, että se meni pilalle. Unohtelin, ketä kirjan hahmot olivat ja olin ihan pihalla. Niinpä jätin kirjan hyllyyn odottamaan parempaa päivää.
Nyt sitten sain muutamassa viikossa luettua kirjan. Aina luvun silloin, toisen tällöin, mutta viimeisen tujauksen otin eilen illalla, kun syvennyin moneksi tunniksi lukemaan. Miten se onkaan mukavaa maata sängyssä, tukka pystyssä, vaihtaa välillä kylkeä, kun alla oleva käsi puutuu ja ahmia kirjaa eteenpäin. Käydä ehkä välillä vessassa niin, että samalla vaan lukee kirjaa kävellessäänkin. Sellaisena muistan lapsuuteni. Harmi, että aikuisena nämä kokemukset ovat jääneet vähemmälle.
Kirja kuitenkin sijoittuu 1900-luvun alun ja puolen välin aikaiseen Barcelonaan. Se vilisee ihmisiä, joista toiset ovat hyvinkin tärkeitä ja toiset vain kulisseja, mutta yhtä kaikki, jokainen esitellään perusteellisesti.
Daniel-niminen poika saa käsiinsä Tuulen varjo -nimisen kirjan, ihastuu kirjaan ja alkaa tutkia kirjan kirjoittajan, Julian Caraxin, vaiheita. Carax on kadonnut ties minne ja miehen tarina alkaa vaikuttaa koko ajan entistä ihmeellisemmältä. Samaan aikaan, kun Daniel etsii Caraxia, niin hän itse kasvaa pienestä pojasta aikuiseksi mieheksi isänsä kirjakaupassa, saa ystäväkseen entisen vakoojan ja kerjäläisen Fermínin ja painii ihastuksiensa kanssa, joista ensimmäinen on 10-15 vuotta vanhempi sokea kaunotar. Mitä pidemmälle Caraxin tarina etenee, sitä tiiviimmin se tuntuu kutoutuvan Danielin tarinaan, aivan kuin Danielin elämässä toistuisivat samat vaiheet kuin Caraxin.
Kirjassa on hyytäviä, pelottavia taloja, paljon kirjoja ja puhetta kirjoittamisesta, silloin tällöin hyvää ruokaa, mutta ei liian yltäkylläisesti (sota-aika näet) ja kauniita maisemia. Harmi, kun en päässyt käymään siellä Barcelonassa, mutta onneksi tämä kirja vei sinne.
Aivan loistava teos. Kirjoittajansa esikoinen. Seuraava on lukulistallani. Ja tämä kirja inspiroi kirjoittamaan itsekin. Vaikka minulla ei Victor Hugon kynää olekaan.
Carlos Ruiz Zafón: Tuulen varjo
Otava, 647 sivua, kirja on oma
tiistai 3. elokuuta 2010
sunnuntai 1. elokuuta 2010
Jukka Laajarinne: Muumit ja olemisen arvoitus

Lähipiirissäni on väitetty, että minun ei pitäisi lukea tällaisia kirjoja: takakansiteksti lupaa pohdintoja siitä, kuka minä oikein olen. Minua tällaiset kirjat vetävät puoleensa kuin dallaspulla.
Kirjan pohjaksi minä en ole juurikaan lukenut Muumi-kirjoja. Taikatalven olen lukenut (aikuisena), olenkohan jotain muuta. Kerran teini-ikäisenä aloin lukea jotain (en enää muista mitä) ja minusta se oli tylsä. Parinkymmenen sivun jälkeen pistin kirjan pois. Muumi-sarjakuvia olen lukenut lehdistä. Siinä minun Muumi-tuntemukseni.
Minua kiinnosti erityisesti myös se, että kirjan kirjoittaja Laajarinne on lasten- ja nuortenkirjailija, joka toimi ennen vapaaksi kirjoittajaksi ryhtymistään matemaattisten aineiden ja filosofian opettajana.
Kirjassa käydään läpi teemoja, joita Tove Jansson on käsitellyt kirjoissaan. Ilmeisesti Jansson itse inhosi sitä, että hänen kirjojaan tutkittiin akateemisesti. Mutta hienosti Laajarinne tutkii vierautta, vapautta, olemista ja olemusta. Hyvin, hyvin kiinnostavaa.
Ja plussana tuli se, että mieli alkoi tehdä lukea Muumi-kirjojakin.
(Tämän kirjan luin siis jo keväällä.)
Atena, 238. Kirja on oma, ostettu Suomalaisesta kirjakaupasta täydellä hinnalla (hyvin harvinaista minulle).
maanantai 26. heinäkuuta 2010
Uusia kirjoja
Olin viikonloppuna Tampreella, ja sieltä mukaan tuli muutama uusi kirja.
Ensinnäkin ystäväni lahjoitti minulle ihanan kirjan: Irving Stone: Vincent van Gogh -Hän rakasti elämää. Kuulemma sen kirjan koti olisi paremmin minun luona. Olen kulkenut silmät auki, jos olisin tuon kirjan löytänyt jostain kirpparilta tms, mutta ei ole osunut. Nyt sitten kirja tuli minulle, kiitoksia Tampereen ystävälle. Lueskelin alusta parikymmentä sivua. Vaikutti oikein hyvältä. Tarina alkaa Lontoosta, ja oli oikein hauska miettiä, että olen tosiaankin käynyt siinä sen talon pihalla, jossa van Gogh asusteli Lontoossa ollessaan.
Kävimme myös torilla kiertelemässä ja mukaan tarttui slovakialainen lastenkirja: Ivan Kalas: Pienet puukilaiset. Tykkään noista itäeurooppalaista lastenkirjoista, vähän vanhemmista. Tämä oli niinkin tuore kuin 1980-luvun alkupuolelta, mutta kuvat olivat kyllä liikuttavia. Läksi mukaan eurolla. Sen sijaan eräs ammattimainen kirjamyyjä pyysi jostain SS-joukoista kertovasta kirjasta 25 euroa. Just. Ensipainos ja plaaplaa. Sanoinkin, että minua kiinnostaa aina enemmän se mitä siellä kirjan kansien sisäpuolella on. Miehelle siis olisi voinut lähteä tuliainen, en tiedä olisiko se edes kiinnostanut. Mutta tosiaankaan ei lähtenyt mukaan.
Akateemisessa kirjakaupassa kävin myös. Voi että oli paljon ihania kirjoja. Vähän tarjouskirjoja katselin ja yksi upeasti kuvitettu kirja osui mukaan: järkälemäinen Geologica, Elävä ja muuttuva maapallo. Isokokoinen kirja, jossa on melkein 600 sivua. Oli kuvia korkeista vuorista ja niin ihmeellisistä paikoista, että tuskin niitä on oikeasti edes olemassakaan. Luin junassa muutaman kymmenen ensimmäistä sivua. Ihmeellistä.
Ensinnäkin ystäväni lahjoitti minulle ihanan kirjan: Irving Stone: Vincent van Gogh -Hän rakasti elämää. Kuulemma sen kirjan koti olisi paremmin minun luona. Olen kulkenut silmät auki, jos olisin tuon kirjan löytänyt jostain kirpparilta tms, mutta ei ole osunut. Nyt sitten kirja tuli minulle, kiitoksia Tampereen ystävälle. Lueskelin alusta parikymmentä sivua. Vaikutti oikein hyvältä. Tarina alkaa Lontoosta, ja oli oikein hauska miettiä, että olen tosiaankin käynyt siinä sen talon pihalla, jossa van Gogh asusteli Lontoossa ollessaan.
Kävimme myös torilla kiertelemässä ja mukaan tarttui slovakialainen lastenkirja: Ivan Kalas: Pienet puukilaiset. Tykkään noista itäeurooppalaista lastenkirjoista, vähän vanhemmista. Tämä oli niinkin tuore kuin 1980-luvun alkupuolelta, mutta kuvat olivat kyllä liikuttavia. Läksi mukaan eurolla. Sen sijaan eräs ammattimainen kirjamyyjä pyysi jostain SS-joukoista kertovasta kirjasta 25 euroa. Just. Ensipainos ja plaaplaa. Sanoinkin, että minua kiinnostaa aina enemmän se mitä siellä kirjan kansien sisäpuolella on. Miehelle siis olisi voinut lähteä tuliainen, en tiedä olisiko se edes kiinnostanut. Mutta tosiaankaan ei lähtenyt mukaan.
Akateemisessa kirjakaupassa kävin myös. Voi että oli paljon ihania kirjoja. Vähän tarjouskirjoja katselin ja yksi upeasti kuvitettu kirja osui mukaan: järkälemäinen Geologica, Elävä ja muuttuva maapallo. Isokokoinen kirja, jossa on melkein 600 sivua. Oli kuvia korkeista vuorista ja niin ihmeellisistä paikoista, että tuskin niitä on oikeasti edes olemassakaan. Luin junassa muutaman kymmenen ensimmäistä sivua. Ihmeellistä.
tiistai 20. heinäkuuta 2010
Peter J. Bentley: Numerot, Kuinka matematiikka muutti maailmaa

Talvella luettu kirja, mutta jotta saan tämän blogin käyntiin, niin aloitan tuolta vähän kauempaa. Eli siitä lähtien, kun täytin 30 vuotta.
Erittäin mielenkiintoinen kirja. Maailma on pullollaan lukuja. Kirja alkaa historian aamuhämäristä, sieltä missä lukuja alettiin kirjoitella, nolla keksittiin ja niin edelleen. Pikaisesti esitellään tärkeimmät matemaatikot ja monista heistä kerrotaan hauskoja anekdootteja. Tai vähemmän hauskoja, kuten se, että eräs kaveri ilmeisesti tapettiin sen takia, kun meni vuotamaan julkisuuteen karmaisevan asian: kaikki luvut eivät olekaan rationaalisia.
Tämän kirjan voi lukea, vaikka ei matematiikkaa juuri osaisikaan, sillä kaikki selitetään perusteellisesti (vaikka se, millaiset luvut ovat rationaalisia, eli siis IHAN kaikki), mutta mukava on silti lukea, koska monet tarinat olivat minulle ainakin uusia.
Kirjassa on paljon kuvia. Ainoa ikävä puoli on se, että kuvateksteissä ei kerrota esimerkiksi henkilökuvien maalaajien nimiä. Näin taidehistoriasta kiinnostuneen ihmisen silmin, olisi tärkeää tietää kenen kuvia katselee (ja miettiä, ketkä maalarit ja matemaatikot olivat aikalaisia keskenään).
Peter J. Bentley: Numerot, Kuinka matematiikka muutti maailmaa
Ajatus kirjat Gummerrus Kustannus Oy, 272 sivua. Kirja on oma, lahja kummeiltani.
Tervetuloa kirjakoriin
Tervetuloa lukemaan uutta kirja-aiheista blogiani. Aion kirjata tänne ylös kaikki lukemani kirjat. Koska viime vuosina kirjoja on tullut luettua harmillisen vähän, niin todennäköisesti kirjaan tänne ylös myös kirjoja, jotka olen hankkinut tai jotka haluaisin lukea. Ehkä joitain muitakin ajatuksia kirjoista.
Toivottavasti tänne saadaan vähän keskusteluakin.
Toivottavasti tänne saadaan vähän keskusteluakin.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)