Inspiraatiota kirjoittamiseen

 Anneli Kanto näyttää olevan tuottelias kirjailija, vaikka onkin minulle tuntematon. En enää muista mistä bongasin tämän. Välillä mietin lukiessani, että eihän tämä minua kosketa, kun en edes kirjoita enkä varsinkaan romaaneja enkä varsinkaan historiallisia romaaneja, joita kirjoittamista käsiteltiin aika paljon. Tiedon hankintaa ja arkistoissa penkomista. Mutta kirjassa oli paljon muutakin. Pidän näistä tällaisista tietokirjoista, joissa tunnen asiaa jo jonkin verran, joten kaikki ei ole uutta, mutta jotain uutta kuitenkin. Ajatusten jäsentämistä.

Mutta jännittävin juttu oli se, että kesken kirjan istuin koneen ääreen ja kirjoitin tarinan. Sen laadulla tai pituudella ei ole merkitystä, vaan sillä, että tosiaan kirjoitin. Milloin lopetin tarinoiden kirjoittamisen? Olen terapeuttisesti kirjoittanut pelkkää pääni sisältöä, joten olisikin hyvä aika alkaa tehdä jotain muuta. 

Anneli Kanto: Kirjoittamassa, Reuna 2020. 199 sivua, lainattu kirjastosta.

Millainen valta ihmisellä on toiseen?

Tykkäsin. Hyvä tarina Mariannesta ja Connellista, jotka alkavat deittailla lukiossa ja homma jatkuu yliopistossa. Välillä ollaan yhdessä, välillä kavereita. Aina vaan päädytään yhteen, mutta ei oikein osata olla yhdessä. Tapahtumapaikkana Irlanti, päähenkilöt tulevat eri yhteiskuntaluokista, mikä luo oman kontrastinsa.

Tämä on kirjailijan toinen teos, nyt kiinnostaa se ensimmäinenkin. Googlasin kirjailijan, hänhän on aika nuori. En ole juurikaan kuunnellut käännöskirjallisuutta äänikirjoina, ja tässä meni alkuun hetki totutella siihen, että Marianne ja Connell luonnollisesti lausutaan kesken suomenkielen englanniksi. Jotenkin se kuulosti häiritsevältä (ja toki vielä häiritsevämpää olisi ollut lausua  ne suomeksi! :D)

Sally Rooney: Normaaleja ihmisiä, Otava 2020, 264 sivua/8h16min, kuuntelin äänikirjana. Äänikirjan lukijana Karoliina Niskanen, julkaistu myös 2020.

Nyrkkeilijän elämänkerta

Lisää kuvateksti

 Nyrkkeilijä kirjoitti itse elämänkertansa yhdeltä jaksolta, vaiheesta kun siirtyy amatööristä ammattilaiseksi. Ihan hyvin kirjoitti. Kiinnostavaa luettavaa, välillä  tuli vähän ärsyttävä liioittelun maku (en pystynyt kävelemään ja voitin mestaruuden). Uskon ja ymmärrän, että on ollut kipeä, mutta se olisi tullut selväksi ilman liioitteluakin. Suhde kehoon oli kiinnostavaa luettavaa tällaisen ei-urheilijan näkökulmasta. Aivan omanlainen tapa, ei kuulosta aina kovin fiksulta, mutta kukin tavallaan.

Eva Wahlström: Rajoilla, SKS 2014, 282 sivua/11h53min. Kuuntelin äänikirjana, lukijana Pihla Pohjalainen, äänikirja julkaistu 2018.