Palautumisesta

Asiaa stressistä ja sen vähentämisestä. Luin tätä kirjaa iltaisin välillä niin väsyneenä, että myöhemmin olin unohtanut kaiken mitä olin lukenut. Ei valtavan paljoa uutta, mutta aina jotain pientä. Tyypillisesti ihmiset uupuvat työhön ja liian kovaan treenaamiseen. Minua kiinnostaa vähän toisenlaiset uupumiset.

Kaisa Jaakkola: Palaudu ja vahvistu, TAmmi 2018, 205 sivua. Lainattu kirjastosta.

Japanilaista estetiikka

Wabi sabi, japanilaista estetiikkaa. Täydellisyyttä ei ole, joten sitä ei kannata jahdata. Ja vaikka olisikin, niin se ei olisi kiinnostavaa. Kauneus on epätäydellisyydessä. Pidin kirjasta kovasti. Mukava miettiä syviä asioita. Japanilaiseen kulttuuriin olisi muutenkin kiva tutustua tarkemmin. Ja sen jälkeen mennä käymään siellä uudestaan, ajan kanssa.

Beth Kempton: Wabi sabi, Japanilaista viisautta täydellisen epätäydelliseen elämään, Basam books 2019 (alkuteos englanniksi 2018), 248 sivua. Lainattu kirjastosta.

Rankka vauvavuosi

Olin nähnyt tämän elokuvana. Muisti on tätä nykyä armottoman hatara enkä ole varma, että muistinko elokuvan niin väärin vai oliko siinä totaalisesti eri juttu. Muistelin nimittäin, että leffassa lapsen äiti vain häippäsee. Kirjassa sen sijaan äiti sairastuu vakaviin mielenterveyden ongelmiin ja katoaa siksi kuvioista. Kirjan kuvio on mielenkiintoisempi.

Hyvä kirja, hyvin kirjoitettu. Tuli myös mieleen omat unettomat vuodet. Aika kultaa kuulemma muistoja. Mitenköhän rankkaa se oikeasti oli. :O

Saatanpa lukea (tai kuunnella) jatko-osatkin. Antti Virmavirta oli hyvä lukija.

Eve Hietamies: Yösyöttö, Otava 2010, 238 sivua, 10h44 min. Kuunneltu BookBeatissa.

Nichollsin romaani

Lukuromaani, ihan hyvä sellainen. Brian Jackson aloittaa yliopiston suurin odotuksin. Duunariperheen kuvioista akateemiseen maailmaan. Kännäystä ja tyttöjä. Pettymyksiä. Sellaistahan se elämä on. Lukuisat 80-luvun popuularikulttuurin viittaukset (Brittivinkkelistä) olivat minulle hepreaa.

David Nicholls: Kaikki peliin, Otava 2012 (alkuteos 2003), 414 sivua. Lainattu kirjastosta.