Ihmisen historiaa

Ihmislajin historia on aivan älyttömän kiinnostavaa ja kiehtovaa. Miten vähän tiedämmekään, mutta toisaalta, miten ihmeellisiä asioita tutkijat voivat saada selville nykyään erilaisia uusia menetelmiä käyttäen. Kun miettii näin pitkiä aikasarjoja, voi tosiaan laittaa asioita oikeisiin mittasuhteisiin.

Toinen kirjoittaja on arkeogenetiikan johtavia tutkijoita maailmassa ja toinen on toimittaja. Kirja käsittelee ihmisen historiaa erityisesti eurooppalaisesta näkökulmasta. Milloin ihmiset tulivat tänne, minkälaisissa olosuhteissa ja ketkä muinaiset ihmiset ovat lisääntyneet keskenään. Olemme nostaneet itsemme muun luonnon yläpuolelle, mutta näitä asioita pohtiessa sitä alkaa tarkkailla ihmistä eläimenä.

Johannes Krause & Thomas Trappe: Ihmiskunnan matka, Nykyihmisen uusi historia, Art House 2024 (saksankielinen alkuteos 2019). 272 sivua. Lainattu kirjastosta.

Tavallinen elämäkö?

Olen kirjoittaen pohtinut, mitä tavallisen ihmisen elämästä jää jäljelle. Miten vähän meistä muistetaan kuolemamme jälkeen? Mikä on tavallisen ihmisen merkitys? Nuo kysymykset mielessä mieleeni tuli tämä kirja, jonka olin lukenut seitsemän vuotta sitten ja tykännyt kovasti.

William Stoner ei tavallaan kuitenkaan ollut ihan tavallinen ihminen. Hän nousi köyhyydestä yliopiston opettajaksi, melkein kuin sattumalta. Tarina on älyttömän hyvä. Tässä pohtii paljon Stonerin itsensä sekä tämän lähipiirin tekemiä tekoja ja valintoja. Mikä niistä on ajatonta, mikä ajankuvaan sidottua?

Kun lainasin tämän, kävi niin, että puolisoni ehti lukea sen ensin.

John Williams: Stoner, Bazar 2015 (alkuteos 1965). Suomentaja Ilkka Rekiaro. 306 sivua. Lainattu kirjastosta.

Tietoinen robotti

Takakannessa lukee hyvän mielen scifiä. Jostain syystä kirjan kansi, ehkä erityisesti kirjan nimi houkutteli minut tarttumaan tähän. Ehkä sana luonnonkoneet. Scifiä luen tosi harvoin ja mitään tällaista en olekaan koskaan aiemmin lukenut. Hyvä laajentaa lukemisiaan. Kirja oli viihdyttävää viihdettä, mutta lopussa robotin pohdinnat elämäntarkoituksesta osuivat juuri sopivaan hetkeen minulle. Ehkä jokin lainauksen kirjoitan vielä muistikirjaani ennen kun palautan.

Jännä juttu, että kirjailija on valinnut kertomuksen päähenkilön ammatiksi nimenomaan munkin, vaikka tämä on sukupuoleton. Sisar, veli ja sisarus: siinä hän saa mukaan sukupuolettoman. Munkki on kuitenkin täysin sukupuolittunut sana. Tarkistin vielä, että se on tosiaan myös alkuteoksessa "monk".

Tämä on kaksiosainen sarja, ja varasinkin jo toisen osan.

Becky Chambers: Veisu luonnonkoneille, Munkki ja robotti 1, Hertta Kustannus 2024, suomentaja Kaisa Ranta. Alkuteos 2021. 175 sivua. Lainattu kirjastosta.

Kirjoittamisesta jälleen yksi kirja

Mukavalla sanaleikillä sisään, ja pientä kivaa huumoria tekstissä. Lyhyitä lukuja kirjoittamisesta monesta näkökulmasta. Tietenkin voisi enemmän kirjoittaa kuin lukea kirjoittamisesta. Kiireellä piti lukea loppuun, kun olisi pitänyt palauttaa jo eilen.

Liisa Näsi: Lukko sulaa, Työnohjausta  kirjailijaidentiteettiään etsivälle, Warelia 2024, 252 sivua. Lainattu kirjastosta!