perjantai 28. heinäkuuta 2017

Sivullisia

Romaani pohjoisen perheestä, jossa jokaisella on omat kipunsa ja muutama sen jäsenistä jää vähän ulkopuoliseksi, vaikka ei heitä sinne kukaan sysää. Itketti tietenkin. Suosittelen.

Tommi Kinnunen: Lopotti, WSOY 2016, 364 sivua. Lainattu kirjastosta.


Osui ja upposi

Luen aina Hesarista Maaret Kallion kolumnit. Ne ovat lempeitä ja viisaita. Kirjoitustyyli on hidas ja rauhallinen, vähän maalaileva. Tykkään siitä.

Luin jo toiseen kertaan viime syksynä ostamani kirjan. Elämän epätäydellisyyden hyväksyminen on minulle vähän vaikeaa, joten tämän kirjan voin varmasti jatkossakin lukea aina uudestaan ja uudestaan.

Maaret Kallio: Lujasti lempeä, WSOY 2016, 223 sivua. Oma.

Lihansyönnin hillitsemisestä

Vähemmän lihaa kohti kestävämpää ruokakulttuuria on usean tutkijan yhteisteos, joka käsittelee lihaa ja sen syömistä ympäristön, terveyden ja kulttuuri näkökulmasta. Liika (punainen) liha on epäterveellistä ja sen tuottaminen kuormittaa ympäristöä, mutta miten sen käyttöä voitaisiin vähentää. Etenkin, kun lihan kulutus sen kun vain kasvaa.
Tosi hyvä, monipuolinen ja informatiivinen kirja. Ei ollenkaan paasaava.

Vähemmän lihaa kohti kestävämpää ruokakulttuuri (toim. Hanna Mattila), Gaudeamus 2016, 223 sivua, lainattu kirjastosta.

lauantai 1. heinäkuuta 2017

Retkikunta jossain päin Tyyntä valtamerta

Jatkoin norjalaisella linjalla ja luin jälleen kerran Erlend Loen L:n. Se on kertomus Erlendistä ja hänen retkikunnastaan, nuorista miehistä, jotka eivät rakentaneet Norjaa, mutta haluavat viedä Norjan maailman kartalle. Taattuja naurun pyrskähdyksiä. Joka kerta odottaa huippukohtia, kun eri yhteiskuntajärjestelmien tutkimista. Kirjan kuvien perusteella tällainen reissu on todella tehty.

Erlend Loe: L, 2000 Like (alkuteos 1999), 365 sivua. Omassa kirjahyllyssä.

Jokeri johdattelee Euroopan läpi

Pasianssimysteerio on kieputtanut mukavan tarinan pelikorttien ympärille. Siinä sukupolvet ja pelikortit ja pullakirja sekä Hans Thomasin ja hänen isänsä äidinhakumatka Kreikkaan menevät sulaan sotkuun. Hans Thomasin isä on vähän viiniin menevä filosofi. "Elämä on kuin valtavat arpajaiset, jossa vain voittoarvat ovat näkyvillä." Olen lukenut teininä, ja nyt on lojunut vuosikausia kirjahyllyssä, jotta lukisin uudestaan. Nuorten kirja, jonka aikuinenkin voi ihan hyvin lukea.

Jostein Gaarder: Pasianssimysteerio, 1995 (alkuteos 1991), Tammi, 356 sivua. Omassa kirjahyllyssä, valmiina kiertoon (tai ehkä tarjoan siskontytölle).

Lapsiperheille suunnattua kemikaalitietoa

Kemikaaliasiat ovat hirvittävän kiinnostavia, ja kemiantekniikan diplomi-insinööri Anja Nysten kirjoittaa loistavaa blogia. Kirja sen sijaan ei ihan tyydytä. Suutari ei niin sanotusti pysy lestissään. Haluaisin lukea kotien kemikaaleista, en ohjeita lasten hoitoon ja kasvatukseen. Kaikki olennainen kirjasta kyllä löytyy ja ihan asiallisessa paketissakin, mutta vähintäänkin kolmasosa on ihan turhaa huttua.


Anja Nystén: Kemikaalikimara lapsiperheille, 2013 Teos, 295 sivua, lainattu kirjastosta.