Varmaan tästä yleisestä väsymyksestä johtuu, että arastelen aloittaa kovin pitkiä kirjoja. Edes kuunnella. Kaikki iso ja pitkä tuntuu työläältä. Suon villi laulu imaisi minut mukaansa. Itkin välillä niin, että piti laittaa kovemmalle, kun en kuullut. Siskoni kävi katsomassa elokuvan ja sanoi, ettei itkenyt lainkaan. Ihmettelin, miten kirjasta voi tehdä elokuvan, joka ei itketä! Lopussa en malttanut mennä muiden kanssa yhtä aikaa syömään, kun halusin niin kovasti kuunnella.
Tarina tytöstä, joka jätetään yksin asumaan ja elämään marskimaalle. Luonnon kuvausta ja erinomaisesti rakennettu kahdessa tasossa liikkuva tarina.
Delia Owens: Suon villi laulu, WSOY 2020, 13h23min. Lukija Sanna Majuri.

