Hyss

Tämä pieni kirjanen käsitteli hiljaisuutta. 33 näkökulmaa siihen. Kirjoittaja on norjalainen seikkailija, kustantaja ja ties mitä. Paljon kiinnostavia ajatuksia, vaikka vähän oli vaikea saada tarttumapintaa, kun toinen puhuu kahden kuukauden yksinhiihtämisestä Etelänavalla. Mutta hiljaisuus on tärkeää.

Erling Kagge: Hiljaisuus: Melun ja kiireen keskellä, Gummerus 2020 (norjankielinen alkuteos 2016). Kääntäjä Katriina Huttunen. 2h15min. Lukija Juhani Rajalin. Kuuntelin äänikirjana.

Biologian kysymyksiä

Kirjan kirjoittaja Paul Nurse on nobelisti. Erittäin kiinnostava kirja elämästä. Kirjassa käydään läpi, mitä on solu, geeni, evoluutio sekä elämä kemiana ja elämän informaationa. Käydään läpi ihan perusasiat, mutta myös vähän syvällisemmin. Minulle tärkeä oli luku, jossa kemia ja biologia yhdistyy. Olen opiskellut orgaanista kemiaa, mutta en oikeastaan ole ymmärtänyt, miten se liittyy elämään, biologiaan. Nyt ymmärrän paremmin.

Paul Nurse: Mitä on elämä? Viisi askelta biologian ymmärtämiseen, Karisto 2021 (englanninkielinen alkuteos 2020), käännös Tero Valkonen. 4h50min. Lukija Juhani Rajalin. Kuuntelin äänikirjana.

Euroopan asuttamisen historia

Ruotsalaisen, palkitun toimittajan teos Euroopan asuttamista. Hirvittävän mielenkiintoinen. Olisipa samanmoinen teos koko maailman asuttamisesta ja esihistoriallisista kulttuureista. Yksi tärkeä näkökulma oli naisten asema eri kulttuureissa. Se sen sijaan oli pikkuisen tylsä juttu, että suomalaisten varhainen historia on vähän erilainen kuin lähes koko muun Euroopan, ja sitä käsiteltiin vain yhden luvun verran lopussa.

Karin Bojs: Euroopan esiäidit: 43000 vuotta nykyihmisen historiaa, Minerva 2023, suomentaja Jänis Louhivuori. Ruotsinkielinen alkuteos 2022. 7h37min. Lukija Emilia Howells. Kuunneltu äänikirjana.

Ihmissusi Aalo

Tämä kirja nyt vaan pulpahti alitajunnan ja tekoälykeskustelun tuomana. Luin talvella Aino Kallaksen viimeisistä vuosista kertovan romaanin, Suvi Ratisen kirjoittaman. Minulla on sellainen muistikuva, että olisin koulussa lukenut jonkin Aino Kallaksen teoksen, mutta en muista. Sudenmorsian löytyi pääkirjaston lastenosastolta. Miten tämä on mitenkään lastenkirja?

Aino Kallas: Sudenmorsian, Hiidenmaalainen tarina, Otava 2007. Julkaistu ensimmäisen kerran 1928. 96 sivua. Lainattu kirjastosta.

Kirja karhukaisista ja vähän muustakin

Pidän tarinallisista tietokirjoista. Tämä käsittelee karhukaisia ja niiden kestävyyttä. Voiko niitä tuhota? Olisiko karhukainen maailman viimeinen eläin, jos tulisi maailmanloppu? Suvi Auvinen kirjoittaa karhukaisen tutkimisen historiasta, omasta elämästään ja puolison masennuksesta. En olekaan lukenut muita hänen teoksiaan.

Suvi Auvinen: Maailman pienin eläin: karhukaisista, toivosta ja pienuuden voimasta, Gummerus 2026, 13h38min. Lukija Jukka Pitkänen. 

Vuoden ensimmäinen kirjoitusopas

Kirjoitusoppaita on tuossa lojunut ikkunalaudalla, ja joitakin olen lukenutkin, etenkin jo aiemmin lukemiani. Mutta tämä on ensimmäinen, jonka olen tänä vuonna saanut luettua loppuun. Piti palauttaa eilen jo kirjastoon, mutta sain vasta tänä aamuna loppuun. En ollut lukenut yhtään kirjoittajan teosta, joitain tekstejä kylläkin.

Mielenkiintoisia ajatuksia tästäkin kirjasta. Itse jäin miettimään kirjoittamisen vaikeutta. Miksi se on ongelma. Kuka jaksaisi kirjoittaa, jos se olisi tosi helppoa.

Kirjassa oli yksi osa Kreikan jumalista. Se ei oikein kuulunut teokseen. Tai tottakai kuului, kun kirjoittaja oli niistä niin innoissaan ja halusi osion laittaa. Minä olisin lukenut aiheesta mieluummin jossain muussa teoksessa.

Kimmo Svinhufvud: Viheliäinen luovuus! Kirjoittamisen jännitteet ja tasapaino, Art house 2026. 194 sivua. Lainattu kirjastosta.

Minä suhteessa muihin

Erittäin mielenkiintoinen kirja minuudesta. Mitä on olla minä. Mitä aito tai autenttinen minuus tarkoittaa. Miten olemme suhteessa muihin. Miten voin olla minä ja miten voin yhtä aikaa antaa muiden olla myös tämän oma minä. Paljon kohtia, joihin olisi voinut jäädä kellumaan pitkäksi aikaa. Olisi varmaan toiminut paremmin äänikirjana.

Pekka Tölli: Miten olla minä, Tammi 2026, 11h13minuuttia. Lukija Pekka Tölli. Kuuntelin äänikirjana.

Varpun seuraava seikkailu

Luin just Varpun, ja nyt huomasin, että siitä on jatko-osa. Tai teosta ei markkinoida Varpun jatko-osana, mutta siinä on samannimiset ihmiset! Kolme vuotta myöhemmin Varpu ja hänen siskonsa alkavat selvitellä kasvattiäitinsä menneisyyttä. Esikoistyttö saa lapsen. Miesystävän kanssa on outo suhde. Naapuriltaan Varpu varastaa kukkia. Taas he toimivat aivan kummallisilla tavoilla. Oikeastaan kukaan ei ole kovin todellisen oloinen. Tässä kirjassa se jo vähän häiritsee. Merkillinen maailma. Jos en olisi lukenut ekaa kirjaa, olisin vähän ihmeissäni viittauksista edelliseen elämään.

Silti, oudolla tavalla on mukava lukea (kuunnella) ihan kummallisesti käyttäytyvistä ihmisistä. Kuin muka todenmukaisia.

Tuuli Salminen: Enimmäkseen käyttökelpoinen, Gummerus 2025, 7h34min. Lukija Niina Lahtinen. Kuunneltu äänikirjana.

Ihana kirja!

Ryhmän Haukan naiset suosittelivat kaikki tätä kirjaa. He suosittelevat paljon kaikenlaista, mutta jostain syystä otin tämän heti onkeeni. Varasin kirjastosta ja luin. Laitoin muutamaan kohtaan merkin, haluan palata niihin uudelleen. Yksittäisiä ihania lauseita. Hienoja ajatuksia, kuin aforismeja. Tein niin, että ostin kirjan itselleni, kun olin loppumetreillä. Niin ei ole ennen käynyt. Enkä muista milloin olisin viimeksi ostanut kaunokirjallisen teoksen. Toivon lukevani kirjan uudelleen.

Kirjan lopussa kirjailija kertoo, miksi kirjoitti romaanin uusiseelantilaisen Janet Framen elämästä. Framen teoksia ei ole suomennettu.

Riitta Jalonen: Kirkkaus, Tammi 2016, 352 sivua. Lainattu kirjastosta (ja hankittu omaan hyllyyn.)

Saksanvarpu romahtaa

Olen oppinut ajattelemaan, että henkilöiden pitää toimia uskottavasti tarinan maailmassa. Tässä tarinassa oivalsin, että kun henkilöt toimivat miten toimivat, he voivat siinä samalla luoda sen maailman. Varpu teki kaikenmoista, joka ei ensi lukemalta tuntunut kovin uskottavalta. Eihän nyt noin voi tehdä! Miksi se noin teki. Ja sitten monta ihmetyksen asiaa, miksi eivät myyneet asuntoa. Miksi kukaan ei pitänyt Varpun puolia avioerossa ja etenkin tavaroiden jaossa. Pidin kirjasta.

Tuuli Salminen: Varpu, Gummerus 2023, 283 sivua. Lainattu kirjastosta.

Sienihommia

Paljon mielenkiintoista juttua sienistä. Romaani erään kylän asukkaista ja heidän yhteiselosta sienien kanssa. Yksi söi sieniä, toinen otti maan sienirihmastoihin yhteyden hiustensa kautta. Joku kasvatti herkullisia vaaleanpunaisia sieniä ja yhden pihan valtasivat haisevat itiöemät. Näiden romaanien "ongelma" on se, että ei tiedä, kuinka paljon sienistä on faktaa ja kuinka paljon fiktiota.

Koivisto Aura: Lahottajat, Into kustannus 2026, 7h9min, lukija Arttu Kurttila. Kuunneltu äänikirjana.

Itsekkyydestä

Kuuntelin tämänkin, ja vähän samasta suunnasta kuin muitakin teoksia, joissa puhutaan toksisesta kulttuurista ja sen vaikutuksista ihmisten hyvinvointiin. Olen tässä muutaman vuoden jankuttanut, että yhteisöllisyys on avainsana, kun ratkotaan ympäristöongelmia. Mutta se on avainsana myös ihmisten hyvinvointiin. Helppo oli nyökytellä tälle kirjalle ja sen ajatuksille.

Hassu juttu, että olen lukenut kaksi hänen aiempaa teostaan, mutta vasta nyt tajusin, että olen kirjoittanut sukunimeen ylimääräisen n-kirjaimen. Tajusin sen, kun lukija luki nimen.

Liisa Keltikangas-Järvinen: Itsekkyyden aika: Miten yltiöyksilöllinen kulttuurimme sai meidät voimaan pahoin, WSOY 2026. 6h49min, lukija Hannamaija Nikander. Kuunneltu äänikirjana.

Vähän läppä

Tartuin kirjaan innolla, mutta into tyrehtyi pian. Kaksikolmasosaa kirjasta kirjoittaja vakuuttaa, että lukija voi toipua fibromyalgiasta niin kuin hän on tehnyt, kunhan vain tekee niin kuin hän on tehnyt. Sitten lopulta kertoo, mitä on tehnyt. Eli ihan tavallisen kuntosaliohjelman ja lautasmallin mukaisen ravinnon, pariin lisäaineeseenkin on kiinnittänyt huomiota. Läppä.

Liisa Heikkinen: Fibromyalgiasta voi kuntoutua, BoD 2019, 144 sivua. Lainattu kirjastosta.

Olemme luoneet yhteiskunnan, joka ei sovi meille

Tämä kirja on jatkumoa monelle muulle lukemalleni asialle. Nykyinen toksinen yhteiskunta ei ole ihmiselle lajityypillinen ympäristö, ja se saa meidät voimaan huonosti ja sairastumaan. Mate kirjoittaa, että sairastuminen vaikkapa reumaan, autoimmuunisairauksiin tai syöpään on prosessi. Se on ymmärrettävää. Ihminen ei ole yhtenä päivänä sairas, vaan sairaus alkaa ja etenee prosessina. Myös toipuminen on prosessi. Maten mukaan sairastumisen taustalla on usein trauma.

Paljon mielenkiintoista asiaa. Kuuntelin ja välillä luin. Tekee mieli tarttua kirjaan uudelleen.

Daniel Mate ja Gabor Mate: Normaali on myytti: Traumat, sairaudet ja toipuminen toksisessa maailmassa, Into Kustannus 2026 (englanninkielinen alkuteos 2022). Kääntäjä Kirsimarja Tielinen. 19h39min, lukija Juhani Rajalin. Kuunneltu äänikirjana (ja luettu osittain e-kirjana).

Kalevalan tarinasta

Olen lukenut vuosina 2021 ja 2024 Emmi Itärannan kolme aiempaa teosta. Nyt odotin tätä aika pitkään kirjastosta lainaan, sillä kirja on tosi suosittu. Tässä kirjassa ei ollut mitään ympäristönsuojelujuttuja, joita saattoi lukea Teemestarin kirjasta tai Kuunpäivän kirjeistä. Oltiin Kalevalan ja suomalaisen muinaisuskon mailla, niistähän minä nyt tykkään kovasti.

Teksti oli Emmi Itärannalle tyypillistä, tosi runsasta ja kuvailevaa, mutta paikoin vähän jopa toisteista. Muutaman kerran tuli sellainen fiilis, että vähän vähemmän näitä hillanvärisiä silmiä ja eteenpäin toiminnassa. Loppua kohti sitten tapahtuikin paljon.

Emmi Itäranta: Lumenlaulaja, 2025. 409 sivua. Lainattu kirjastosta.

Hyvän mielen kirja

Kahden eläkeläisen, yhden teinin ja yhden keski-ikäisen senioreiden iltapäiväkerhon ohjaajan näkökulmissa kerrottu tarina Lontoon Hammersmithissä. Kirja haluaa rikkoa ikäihmisiin liittyviä stereotypioita, mutta en mä ole enää ajatellut 70+ ihmisiä vanhuksina pitkään aikaan. Ikä on tuonut minullekin siinä vähän viisautta. Hauska tarina, hauskat hahmot.

Clare Pooley: Ikä on vain numero, WSOY 2025 (englanninkielinen alkuteos 2024), suomennos Ulla Selkälä. 10h35min, lukija Meri Nenonen. Kuunneltu äänikirjana.

Näin minä sen kirjoitin

Muutkin haluavat lukea kirjoitusoppaita ja kirjoja kirjoittamisesta. Ei näitä muuten julkaistaisi. En ole lukenut Helmi Kekkosen kaunokirjallista tuotantoa lainkaan, mutta tartuin tähän. Luin puolet Jorvin sairaalan käytävällä ja puolet junassa. 

Luultavasti ole lukenut hänen haastattelun ja/tai kritiikin Liv! -romaanistaan. Tässä kirjassa hän kertoo, miten kirjoitti sen. Mitä silloin tapahtui, kun hän kirjoitti sen. Mitä silloin ajatteli.

Helmi Kekkonen: Näin minä sen kirjoitin, Kosmos 2025, 167 sivua. Lainattu kirjastosta.

Mökkihommia

Kuuntelin pari päivää sitten loppuun. Karoliina saa potkut ja poikaystävä paljastuu mulkuksi, mutta äidin mökki on sopivasti koko kesän tyhjänä. Noh, kuuntelin loppuun. Kirja jäi monilta osin kesken,

Mari Immo: Yhden naisen huvila, Story side 2026, 6h23min. Lukija Satu-Tuuli Karhu. Kuunneltu äänikirjana.

UPR:n haitat uudelleen

Ahmaisin tämän kirjan parissa päivässä. Kuuntelin kirjan syksyllä, ja laitoin samantien varaukseen, jotta saisin lukea ihan fyysisenä kirjana. Muutama kuukausi piti odotella, ja nyt sitten sain lukuun. Painavaa asiaa.

Chris van Tulleken: Ultraprosessoitua - Miksi syömme ruokaa, joka ei ole ruokaa, ja miten se meihin vaikuttaa?, Gummerus 2025 (alkuteos 2023, suomentajat Lauri Sallamo ja Heidi Tihveräinen). 430 sivua. Lainattu kirjastosta.

Itkin silmät päästäni

Tarina 89-vuotiaan Bon viimeisistä elinkuukausista. Kirjassa vuorottelevat kotihoidon lyhyet kirjaukset, Bon elämän hiipuminen ja hankalat ajatukset sekä pitkät muistelot eletystä elämästä. Millainen on jääräpäinen, pukahtamaton vanha mies, joka ei haluaisi olla kuin oma isänsä. Eikä olekaan, paitsi välillä vähän on.

Lisa Ridzén: Kurjet lentävä etelään, Tammi 2025, (alkuteos 2024, suomentaja Sirkka-Liisa Sjöblom). 7h20min, lukija Markus Bäckman. Kuunneltu äänikirjana.

Puhuva kissa japanilaisessa sadussa

Tällaista kirjaa en olekaan ennen lukenut. Olen lukenut aika vähän japanilaista käännöskirjallisuutta. Ihmisten eleitä ja tekemisiä on erilaista tulkita kuin oman kulttuurin ihmisiä. Opiskelen samalla kirjoittamisen kieli-jaksoa, ja tässä teoksessa tosiaan oli valtavasti adjektiiveja ja adverbejä. Sellaista kieltä, jota yleensä en sietäisi. Mutta ehkä se meni tässä vähän yli. Pidin kirjasta. Laittaisin kirjan nimenomaan satu-kategoriaan. Kirjassa puhutaan siitä, miten suhtaudumme kirjoihin ja lukemiseen: suorituksena, korostaaksemme itseämme ja tehokkuudesta käsin.

Sosuke Natsukawa: Kissa joka suojeli kirjoja, Tammi 2021 (alkuteos 2017, suomentaja Raisa Porrasmaa), 5h25min, lukija Jalmari Kuikka. Kuunneltu äänikirjana. 

ADHD-opas

Kirjoittaja on somesta tuttu psykologi. Kirjassa oli paljon sellaista asiaa, jota en ole muualta lukenut. Tosi selkeä ja hyvä kirja. Nimensä mukaisesti käsittelee kuutta ADHD-piirrettä, jotka saattavat näyttää toistensa ristiriidoilta. Niitä juttuja, kun yrittää täyttää lomaketta, jossa kysytään kyllä vai ei, mutta kun haluaisi vastata toisaalta ja toisaalta.

Juulia Järvdike: Saamaton perfektionisti ja ADHD:n viisi muuta paradoksia, Tuuma 2026. 165 sivua. Lainattu kirjastosta.

Nuorten kirja

Luin elämäni ensimmäisen säeromaanin. Kirja oli nuorten kirja, ja säeromaani tietysti erityisen nopealukuinen. Kirjassa oli ysiluokkalainen päähenkilö, joka soitti kitaraa. Paljon viittauksia vanhaan musiikkiin. Vähän jäin miettimään, miltä kirjaa tuntuu lukea sellaisena nuorena, jolle mainitut biisit olivat vieraita. Toki lopussa oli biisilista. Olen lukenut kirjailijan Pysähdyskoe-nimisen teoksen sekä kirjoitusoppaan, jonka olen lainannut jo uudestaankin.

Päivi Haanpää: Retro, a-puoli, Hertta kustannus 2026, 205 sivua. Lainattu kirjastosta.

Noitatarina

Historiallinen romaani Valpurista eli punaisesta noidasta, joka eli 1600-luvulla. Tarina perustuu tositapahtumiin, mutta on tietenkin kirjailijan kynästä. Kirjailija on koulutukseltaan kansantieteilijä.

Jenna Kostet: Punainen noita, Aula & Co 2024. Lainattu kirjastosta.

Suolistosta aivoihin

Olen lukenut Endersin ensimmäisen teoksen suolistosta kymmenen vuotta sitten. Siitä varmaan alkoi ymmärrykseni suoliston merkityksestä terveydelle. Onpa hauska huomata, miten paljon enemmän luen nykyään.

Enders valmistui lääkäriksi ja kiinnostui muustakin kehosta. Mielenkiintoisia juttuja, uutta tutkimustietoa esim. keuhkoista, ihosta ja immuunipuolustuksesta. Kiinnostava, vaikka vähän punainen lanka tai kokonaisuus olikin kateissa. Jonkin verran luin myös e-kirjana.

Guilia Enders: Elimistön viisaus, Tammi 2026. Suomentaja Milka Koiranen. 9h25min, lukija Anna-Riikka Rajanen. Kuunneltu äänikirjana.

Hermoston rauhoittamista

Tiesin Kari Ketosen tietenkin komedianäyttelijänä, mutta olin jossain lukenut myös haastattelun, että hän on myös psykoterapeutti. Ollut jo lähes parikymmentä vuotta. Aika monta hermostoon ja palautumiseen liittyvää kirjaa olen lukenut. Aina tulee jotain uutta, ja tämä oli hyvin jäsennelty. Aika pitkään puhutaan mindfulnessistä ennen kun mainitaan sana mindfulness. Samahan tuo, miksikä sitä kutsuu.

Kari Ketonen: Havaitse. Hyväksy. Toista.: Matka mukavuusalueen reunalle ja takaisin, Otava 2025. 8h52min, lukija Kari Ketonen. Kuunneltu äänikirjana.

Suvi Ratisen esikoinen

Olinkin jo lukenut kaikki muut Suvi Ratisen teokset ja tämä esikoinen oli jäänyt viimeiseksi. Muut ovat Hyvä tarjous, Omat huoneet ja Pakolainen. Tässä oli samaa hauskuutta kuin Hyvä tarjous -teoksessa. Lisäksi oli hyvä aikamatka 90-luvun nuoruuteen. Teos kertoo lestadiolaisuudesta irtaantumisesta.

Suvi Ratinen: Matkaystävä, Otava 2019, 346 sivua. Lainattu kirjastosta.

Dekkari

Kirjoituspiirissä oli taas lukuvinkkejä. Näin tämän kirjastossa, joten otin matkaan. En lue dekkareita, mutta ekodekkari kuulosti kiinnostavalta. Toisaalta tarkoitus oli lukea vain alku ja tutkia miljöökuvausta. Kirjassa oli hieno metsä, joka oli niin eläväinen, että siitä tuli yksi hahmoista. Olisin varmaan tykännyt kirjasta enemmän, jos siinä olisi ollut toisenlainen juoni eikä mitään poliisien murhatutkintaa. Kirjailija on biologi, joten metsäasiat on hallussa.

Saija Kuusela: Syylliset, Tammi 2025. 362 sivua. Lainattu kirjastosta.

Hermostoasiaa

Nyt näyttää olevan self-helpiä vuoden aloitus täynnä. Tässä käydään läpi polyvagaalinen teoria ja sen päälle erilaisia keinoja rauhoittaa hermosto.

Airikka Nurmela: Ymmärrä hermostoasi - vagushermo polkuna kehon ja mielen rauhaan, Atena 2025. 11h23min. Lukija Krista Putkonen-Örn. Kuunneltu äänikirja (ja vähän luettu sieltä täältä).

Onnelliseksi?

Tammikuun self-help-putki jatkuu. Frank Martela on tullut tutuksi, ja olen lukenut yhden hänen teoksistaan aiemmin. Se on jo reilu kymmenen vuotta vanha teos. Tämän teoksen pääpointti oli se, että onnellisuuden tavoittelu ei ole hyvä juttu. Jos yrittää tavoitella onnellisuutta, se pakenee. Tuttu juttu siis, niin kuin self-help-kirjat yleensä ovat. Tämä ydinjuttu mulle tällä kertaa oli se, että kun on päässyt siihen, että hyväksyy menneisyyden ja nykytilan, niin voisi alkaa myös tehdä jotain juuri nyt. Koska 'nyt' on ainoa hetki, jolloin voi tehdä jotain.

Frank Martela: Älä etsi onnea: Epätyypillisiä elämänohjeita nykyihmisille, Gummerus 2025. Lukija Aarne Linden.

Painonhallinnan psykologiaa

Olen lukenut Tevanlinnan muutoksiin kannustavan kirjan aiemminkin. Hän on psykologi ja oli siirtynyt tässä välissä painonhallintapsykologiksi. Ja oli välissä kirjoittanut jotain muitakin kirjoja, joita en ole lukenut. Kirjassa oli paljon asioita, jotka resonoivat ja paljon asioita, jotka suorastaan ärsyttivät. Hyvä kirja siis.

Anu Tevanlinna, Tammi 2026, 11h9min, lukija Ella Pyhältö. Kuunneltu äänikirjana.

(ei kok) heebo alkoi elää ja neuvoo muita

Nappasin kirjan uutuushyllystä ja alku olikin innostava. Mutta sitten kirja jäi kesken eikä oikein kantanut. Laina-aikakin päättyi, joten palautin tämän omakustanteen jonkun toisen luettavaksi.

Jarkko Pyy: Eläminen ja unelmat

Westend toisella kierroksella

Kirjoituskurssille piti viedä kirjassa, jossa on jollain tavalla kiinnostava miljöö. Mieleen tuli tämä lama-ajan Suomeen sijoittuva romaani. Olin lukenut sen kuusi vuotta sitten. Tai näköjään kuunnellut. Kirjasta jäi mieleen, että se oli hyvä ja käsitteli hyvin lamaa ja miten se osui toisiin kovemmin kuin toisiin. Varsinaisesti päähenkilöä en esim. muistanut enää. Jännä, mitä kirjasta jää mieleen. Luin sen nyt uudelleen. Edelleen erinomainen romaani.

Suvi Vaarla: Westend, WSOY 2019, 334 sivua. Lainattu kirjastosta.

Mikrobit verensokerin tasaajina

Luin yhtenä päivänä edellisen kirjaamana laihdutuskirjan, ja jatkoin saman päivän aikana tähän mikrobeja käsittelevään kirjaan. Luin sitten seuraavana päivänä loppuun. Borg ei juuri kirjassaan mainitse suolistoa (kuidut vähän kuin sivumennen) eikä ultraprosessoituja ruokia. Kaksi asiaa, jotka minua erityisesti aiheessa kiinnostavat. Tämä oli mielenkiintoinen kirja suoliston mikrobeista. Olen jonkin verran jo aiheesta lukenut, mutta aina oppii uuttaa. Osa meni niin syvälle, että en ymmärtänyt. Ja sitten olen vähän villejäkin juttuja mukana, kuten rakkaus-lapun kiinnittäminen vesipulloon.

Kirjoittaja oli Suomessa, kun kirjoitti tätä. Joku linkki siis tänne.

Sandra Rangel: Tyypin 2 diabeteksen loppu, Viisas elämä 2025, 207 sivua. Lainattu kirjastosta.

Ravitsemusterapeutin ja lääkärin laihdututuskirja

Toinen puoli kirjasta käsittelee laihduttamiseen ja painonhallintaan tarkoitettuja lääkkeitä ja leikkauksia. Toinen puolisko on Borgin kirjoittama ja käsittelee elintapojen muuttamista. Kirjasta käy ilmi, että elintapojen muutoksessa on kyse aika perusasioista, mutta niitä ei useinkaan käytetä laihduttamisessa. Aika lailla kammottava oli kommentti siitä, että ihminen saa yleensä kunnollista laihdutusohjausta (-opastusta tai millä sanalla se nyt olikaan) ensimmäisen kerran vasta siinä vaiheessa, kun laihdutusleikkausjonossa.

Patrik Borg ja Milla Rosengård-Bärlund: Laihdu uusin keinoin, Otava 2026, 222 sivua. Lainattu kirjastosta.

Kokaru eli kokokasvisruoka

Törmäsin kokaru-termiin juuri sopivana hetkenä sanomalehdessä. Asia kiinnosti, joten varasin samantien kirjan, joka jutussa mainittiin. Luin kirjan samalta istumalta. Kirjaan sen nyt tähän, vaikka suuri osa kirjasta on ruokaohjeita. Luin nekin. Toki alussa on kerrottu teemasta ja tieteestä sen taustalla. Kokokasvisruoka tarkoittaa sitä, että syödään kasvikset sellaisina kuin ne ovat eli mahdollisimman vähän prosessoituina. Lisäksi ruokavaliossa pyritään täysin vegaaniseen ruokavalioon.

Pauliina Tervo ja Ville Miettinen: Kokaru - kokokasvisruoka, Readme 2025, 350 sivua. Lainattu kirjastosta.

Väärin luettu

Onko tämä nyt luku- vai viihderomaani? 

Sivulla 26 sanoin puolisolle, että kylläpä tuo päähenkilö on ärsyttävä. Luin kuitenkin kirjan loppuun. Avioliiton loppua käsiteltiin ensin vaimon näkökulmasta ja sitten miehen. En ole ihan varma, oliko tarkoitus ensin, että vaimoa kohtaan olisi tuntenut empatiaa ja sitten olisiko pitänyt kääntyä toisinpäin. Ilmeisesti. Sellaiseen mielikuvaan jäin, kun luin pari kirja-arvostelua teoksesta. Mutta nyt minusta vaimo oli ensin ärsyttävä. Ja sitten miehen näkövinkkelistä se vaimo oli vieläkin kamalampi ihminen. Mutta niin vaan kävi, että lopussa itketti, kun se vaimo kuitenkin kävi niin kovasti sääliksi.

Moa Herngren: Ruotsalainen avioero, Gummerus 2024 (alkuteos 2022). Suomentaja Sirje Niitepõld. 351 sivua. Lainattu kirjastosta.