Self-helpiä romaanina

Näitä kirjoja, jotka varmasti unohdan kuukaudessa. Kirjan liepeessä oli termi self help -romaani, joka kuvaa kirjaa hyvin. Se oli kumpaakin, mutta ei kumpaakaan kovin hyvin. Tarina sinällään oli ihan jees, mutta ei kovin vetävästi kerrottu. Self helpit oli kirjoitettu mukaan kömpelösti ja naiivisti päähenkilön tädin suuhun.

Lisäksi jäin miettimään sitä, miten ajan kulun huomaa heti teknologiasta. Kun tekstissä vilahtaa blogi, niin tietää, ettei olla 2020-luvulla.

Laurent Gounelle: Sinä päivänä opin elämään, Gummerus 2019 (alkuteos 2014). 250 sivua, lainattu kirjastosta.

Lukuiloa

Juttelin työkaverin kanssa siitä, kun mikään romaani ei oikein tunnu nappaavan mukaan. Toki olen kasannut kotini täyteen tietokirjoja ja niihin on helppo tarttua. Työkaverini kertoi lukevansa Jane Austenia ja suositteli vanhoja teoksia. Ehkä jotain oman teiniajan suosikkeja. Tämä keskustelu oli varmaan mielessäni, kun huomasin kirjahyllyssäni Kotiopettajattaren romaanin. Aloin lukea sitä.

Olin lukenut jo aika pitkään, kun aloin olla varma, että olen lukenut tätä ennenkin. Sitten huomasin kirjan välistä kortin seitsemän vuoden takaa. Varmaan kirjanmerkki, jäänyt siihen kohtaan kun kirjaa oli kolmasosa jäljellä. Loppu oli mukaansa tempaava, joten hassua, että se oli jäänyt kesken. Mutta kun muistelen elämääni seitsemän vuotta sitten, niin minkään kesken jääminen ei ole ihme.

Mutta vihdoin, pitkästä aikaa, tavoitin sen fiiliksen "kun lukee kirjaa tukka pystyssä eikä malta laskea sitä kädestään". Ihana tunne.

Charlotte Brontë: Kotiopettajattaren romaani, Karisto 2008 (alkuteos 1847). 542 sivua, oma kirjani.

Syitä keskittymiskyvyn rappioon

Aloin kuunnella keskittymiskykyä käsittelevää kirjaa innolla. Siihen oli viitattu parissa Hesarin kirjoituksessa, esseessä/kolumnissa. Ajattelin sen olevan hyvä. Innostuin niin kovasti, että vajaan sadan sivun jälkeen aloin älypuhelinlakkoon ja kävin ostamassa kirjan. Luin sitä suurella innolla. Varmaan liian aikaista sanoa, että olisiko yksi käänteentekevistä kirjoista?

Johann Hari: Kadonnut keskittymiskyky, Bazar 2023 (alkuteos 2022). 382 sivua, ostettu omaksi.

Näin teet rutiineja

Tästäkään ei ole nyt tuoreimmat fiilikset päällä. Luin kirjan jo kuukausi sitten. Pidin kirjasta. Siinä oli hyviä vinkkejä rutiinien rakentamiseksi. Pohdittiin omaa identiteettiä. Havaittiin valtavasti rutiineja. Kun ensin mietin, että onko minulla rutiineja paljoa ollenkaan. Mutta kun alkaa miettiä ihan pieniä juttuja, niin tottakai on. Laitan teehen aina tilkan kauramaitoa, pesen kädet vessassa käynnin jälkeen ja kirjaan varani ja velkani joka kuun alussa. Mutta kirjan mittaan aloin miettiä lähinnä sitä, että miksi haluaisin rakentaa rutiineja. Haluaisinko?

James Clear: Pura rutiinit atomeiksi: Näin saat aikaan muutoksen, joka pysyy, Tuuma 2020, 7h13min. Lukija Markus Niemi. 

Intialaista onnellista elämää

Näköjään kirjaan näitä kirjoja vain kerran kuukaudessa ja yritän kuumeisesti muistaa, mitä olen lukenut tai mitä kuunnellut. Yritän kirjoittaa muistikirjaan ylös, mitä pitää muistaa kirjata. Ja meinaan unohtaa silti.

Jukka Pitkästä kuuntelee mielellään. Mielenkiintoinen kirja intialaisesta kulttuurista. Hyvä muistutus, miten vähän tiedän Intiasta ja sen kulttuurista. Buddhalaisuus kiinnostaa paljon. Kirjoittajien Ichigo ichie on loistava, tämä ei ehkä aivan niin timanttinen, mutta hyvä kuitenkin.

Francesc Miralles ja Hector Garcia: Namaste: Onnellisen elämän taito, Gummerus 2023, 4h24min. Äänikirjana, lukija Jukka Pitkänen.