maanantai 10. syyskuuta 2012

Synnytystä odotellessa

Katsotaan, miten paljon tässä syksyn ja alkutalven aikana ehtii ahmia synnytykseen ja vauvoihin liittyviä kirjoja. Kirjoittaja Minna Haataja on toiminut kätilönä Englannissa ja Suomessa ja kannustaa lukijoita luonnolliseen synnytykseen. Kirjassa on monia mielenkiintoisia asioita ja vinkkejäkin, osa menee ohi korkealta ja kovaa. Loppupuolella kirjaa Haataja kirjoittaa ÄitiLapsi-ohjelman askeleista niin, että alan miettiä, että onko tämä kirja tarkoitettu kätilöille vai kenelle. Melko epätasainen toteutus.

Minna Haataja: Hyvä synnytys, kirja odottavalle äidille, Tammi 2011, 144 sivua. Kirjastosta lainattu.

Rivoa sarjakuvaa


Tulkoon nyt tämä sarjakuvakirjakin tänne, jotta voin elvistellä, että saimme Pertti Jarlan nimikirjoituksen tähän kirjaan taiteiden yössä. Taattua Jarla-kamaa, naurattaa.

Pertti Jarla: Fingerpori 5, Arktinen banaani 2012, 63 sivua. Kirjashyllystämme löytyy.

Jälleen

Luin erään kirjan uudelleen. Kirja ei ollut yhtään huonompi kuin edelliselläkään kerralla.

Taidemaailman rikoksia

Hajuton ja mauton. Ihan ok. Ei kummempaa sanottavaa.

Manuel Vicent: Matissen morsian, Gummerus 2004, alkuteos 2003 (espanjankielinen), 254 sivua. Kirja löytyy ainakin toistaiseksi kirjahyllystäni.

Hervoton päiväkirja

Päiväkirjamalliin kirjoitetut romaanit eivät yleensä innosta minua ja ehkä siksi tämäkin kirja oli seisonut kirjahyllyssäni kauan lukemattomana. Grossmithin veljesten teos Ei kenenkään päiväkirja on todella hauska kertomus aivan tavallisesta keskiluokkaisesta miehestä, joka ei oikeastaan ole millään tavalla tärkeä tai kiinnostava henkilö.

George & Weedon Grossmith: Ei kenenkään päiväkirja, WS Bookwell 2001, alkuteos ilmestynyt vuonna 1892, 235 sivua. Kirja löytyy kirjahyllystäni.

Lapsuus biologin silmin

Tämän kirjan luin alkukesästä suurella mielenkiinnolla. Lukaisen vielä varmaan uudemmankin kerran. Tutkailen itsekin ihmistä usein eläimenä ja mietin, miksi ihminen toimii niin kuin toimii. Kirjoittaja Tiina Kaitaniemi on evoluutio- ja käyttäytymisekologiaan erikoistunut ekologi. Monissa kohdin kirjaa hän hakee yhtäläisyyksiä eroavaisuuksia ihmisten ja apinoiden käytökseen. Kirja ei ole pelkästään teoreettinen, vaan antaa vinkkejä lastenhoitoon. Monet asiat ovat sellaisia, että ne tajuaa ihan vain ajattelemalla, kunhan tosiaan malttaa ajatella.

Tiina Kaitaniemi: Luonnollinen lapsuus, Avain 2010, 314 sivua. Lainattu kirjastosta.

Puutarhoja

Nyt tulee monta lyhyttä postausta. Vaikka lukeminenkin on jäänyt vähille, niin vielä vähemmälle on jäänyt blogin päivittäminen.

Suomalainen puutarhakirja esittelee 14 erilaista, suomalaista puutarhaa. Kuvat ovat ihania ja inspiroivia. Vinkkejäkin saisi ihan oikeasti (jos olisi puutarha, meidän kymmenen neliön takapihaa voi kutsua sellaiseksi vain hyvällä mielikuvituksella).


Paula Ritanen-Närhi: Suomalainen puutarhakirja (valokuvat Jarmo Wright), Otava 2008, 214 sivua. Lainattu kirjastosta. 

maanantai 21. toukokuuta 2012

Ruukkupuutarha

Puutarha-asiat ovat nyt tapetilla ja tämän kirjan lukaisin tässä iltana parina. Kuvat olivat ihanan inspiroivia, mutta kirja itsessään vähän sekava. Siellä täällä oli muutama tarina ruukkuihin ja ruukkupuutarhoihin liittyvistä henkilöistä ja sitä sun tätä välissä. Vinkit eivät kaikki ihan ulotu tänne Keski-Suomen korkeudelle, kun ei ole sitä viherhuonetta, johon nostaa sitruspuut ja viikunat talvehtimaan. Mutta kauniiden kuvien takia kannattaa selata.

Christel Kvant: Ruukkupuutarha. Ideoita ja insipiraatiota terassille ja parvekkeelle, Karisto 2008 (alkuteos 2007 ruotsiksi), 153 sivua. Lainattu kirjastosta.


torstai 26. tammikuuta 2012

100 kirjaa

Löysin blogin, jossa kaksi nuorta naista lukevat kirjoja 100 kirjan listalta, jotka pitäisi lukea ennen kuolemaansa. Lista on peräisin Keskisuomalaisesta, maaliskuulta vuodelta 2009. Täytyy sanoa, että kohtuullisen paljon minua sivistyneempiä tyttöjä. Heidän lähtösaldonsa olivat 20 ja 14. Minä pääsin lukuun 25 (nää on muuten niitä listoja, joissa aina joku sanoo, että oon nähnyt sen elokuvana tai pahinta, että on lukenut jonkin lyhennelmän!), vaikka ikää on tuplasti.

Ihan varma en ole siitä, olenko lukenut ihan jokaisen Asterixin, mutta Viisikko-sarjan olen lukenut kokonaan. Narniaa en ole lukenut kokonaan enkä Harry Pottereistakaan kuin kaksi (?) ensimmäistä. Grimmin satuja olen toki lukenut, mutta en ehkä tollaista kokoelmaa.

Riipaiseva rakkaustarina van Goghin muusasta


Van Gogh on hyvin kiehtova taiteilija. Hänen teoksensa ovat mykistäviä ja hänen elämänsä oli ihmeellinen. Tässä romaanissa kirjailija on tutustunut taiteilijan viimeisiin viikkoihin Auvers-sur-Oisessa (jossa hän lopulta päätti päivänsä ampumalla itseään rintaan).

Historia ei kerro kaikkea ja kirjailija onkin antanut mielikuvituksensa laukata aukkopaikoilla. Van Goghilla ja kirjan kertojaminällä Margueritella on saattanut olla suhde, tällaisesta on pieniä vinkkejä. Mutta voi olla olemattakin. Tässä kirjassa rakkaustarina on kuitenkin riipaisevan tosi. Tarinassa seurataan van Goghin viimeisten maalausten syntymistä. Minulla olikin rinnalla teos, jossa on aikajärjestyksessä kaikki van Goghin teokset.

Marguerite on van Goghia hoitaneen lääkärin tytär, joka eli hyvin suojattua elämää ahdistavassa, täynnä salaisuuksia olevassa talossa. Kirjan lopussa kirjailija kertoo, mitkä asiat ovat puhdasta faktaa ja mitkä arvailuja ja mitkä keksittyä.

Loistava tarina!

Alyson Richman: Van Goghin viimeinen rakkaus, Minerva 2008 (alkuteos 2006), 283 sivua. Ostettu kirpputorilta hintaan 2 euroa 30 senttiä (kovakantinen).

Merkintöjä suljetulta osastolta

Nimimerkki SusuPetal on takakannen mukaan netistä tuttu kirjoittaja. En ollut koskaan kuullutkaan hänestä, kun sattumalta nappasin lähikirjaston uutuushyllystä hänen teoksensa Sairaalapäiväkirja, merkintöjä ja kuvia suljetulta osastolta. Kirja on nimensä mukaisesti päiväkirja, runomuodossa. Runot eivät ole hiottuja, syvällisiä tai monisyisiä. Tuokiokuvia, jopa hupsuja. Niinhän sitä sanotaan, että elämä on draamaa läheltä katsottuna ja komediaa kauempaa katsottuna.

SusuPetal: Sairaalapäiväkirja, merkintöjä ja kuvia suljetulta osastolta, Bod 2010, 99 sivua. Lainasin kirjastosta.