sunnuntai 17. lokakuuta 2010

Joulun kuvia

Lainasin kirjastosta pari joulukirjaa, ihan vain tunnelmoidakseni. Joulun kuvia on toinen niistä, jonka lukaisin eilen illalla ennen nukkumaan menoa. Kivoja kuvia, ei mitään uutta. Askartelu-, sisustus- ja ruokaohjeet olivat vanhoja tuttuja pääosin, mutta ehkä idea onkin vain viritellä joulumieltä ja nauttia kuvista loskaisessa lokakuussa. Hirvittävästi alkoi tehdä mieli glögiä, joten ehkä se on tänään laitettava taas pannu porisemaan ja alkaa miettiä, miten ketäkin ilahduttaisi jouluna.

Natalia Brotherus ja Nina Dodd: Joulun kuvia -kohti joulun tunnelmaa, WSOY, 2007, 115 sivua, kirjastosta lainassa

Kolme askartelu- ja käsityökirjaa

Menin liittymään erääseen käsityöaiheiseen kirjakerhoon. Vähän haksahdin. Sain pari kirjaa tutustumishintaan ja tilasin vielä kolmannen.

Uusi askartelun pikkujättiläinen on kattava teos uusista askartelutekniikoista. Se on kotimaisista kynistä, joten välineet soveltuvat suomalaiseen käyttöön, kun niitä saa täältä sinooperista ja muista askarteluliikkeistä. En ole sitä vielä kokonaan lukenut (ja jotkut eivät ehkä luekaan tällaisia kirjoja kokonaan), mutta aika monta lukua olen jo kahlannut. Perustiedot monista kivoista tekniikoista leimailuista saippuan valmistukseen. Monista tekniikoista löytää tietoa myös netistä, mutta se on aika sirpalemaisina, etenkin jos lähtötiedot ovat nolla.

Minulla on ollut myös Askartelun pikkujättiläinen, eli tätä edeltävä kirja, mutta se katosi "kirjaihyllyn siivouksen" aikana muutama vuosi sitten. Sen voisin kyllä hankkia takaisin.

Kukkasia löytyy kirjasta Anna kaikkien kukkien kukkia, 100 hauskaa virkkaus- ja neulontaohjetta. Minä tein jo yhden spiraaliruusun sieltä. Älyttömän kiva kirja! Minulla on kauheasti intoa tehdä kaikenlaista, mutta tuntuu, että aika on kortille. Jos alkaisin nyhrätä jotain villapaitaa, niin saisin tehdä sitä vielä kolmen vuoden päästäkin. Mutta tällaisia pikkukukkaisia voi tehdä vaikka kertaistumalta. Ja nämä ovat tosi hienoja. Kukkien lisäksi kirjassa on hedelmiä, vihanneksia ja pikkuötököitä. Työohjeet vaikuttavat selkeiltä. Ensin on ohjeet, että pääsee alkuun, jos on virkkaaminen tai neulominen unohtunut. Sitten on kaikista kukista ja muista mallikuvat, josta voi valita, mitä haluaa tehdä ja lopuksi selkeät työohjeet sekä kirjallisesti että piirroskuvina. Mallit on vielä jaoteltu vaikeusasteen mukaan, että tietää, millaisen haasteen on ottamassa. Tällaisella kirjalla kannattaa aloittaa virkkaaminen tai neulominen, niin tuntuu, että saa jotain aikaiseksikin!

Neulo, virkkaa, kirjo jämälangasta on myös hauska kirja! Myös siinä on ohjeet neulomiseen ja virkkaukseen, aika lyhyet tosin. Kirja on jaettu eri osioihin tekniikoiden mukaan (raidat, kuviot ja tilkkuneuleet omissa ryhmissään). Töitä on aivan pienistä pinneistä pitkään villatakkiin asti. Sain myös hyviä ideoita, miten mallitilkkuja voisi hyödyntää ja jos tekee itse "jättilankoja" eli virkkaa tai neuloo montaa lankaa yhtä aikaa valtavilla puikoilla, niin eihän työtä tarvitse tehdä kovin montaa kerrosta, kun se on jo valmis. Osa jutuista on aika hurjannäköisiä ja mietin, että miltähän ne näyttäisivät tosielämässä, vaikkapa yli 30 erilaisesta tilkusta tehty poncho. Menisiköhän vähän överiksi?

Pirkko Niemistö ja Anu Turu: Uusi askartelun pikkujättiläinen, WSOY, 2009, 256 sivua
Lesley Stanfield: Anna kaikkien kukkien kukkia, 100 hauskaa virkkaus- ja neulontaohjetta, WSOY, 2009, 128 sivua
Sanna Vatanen, Neulo, virkkaa, kirjo jämälangasta!, WSOY, 2010, 152 sivua

Esillä & piilossa, Kodin säilytysratkaisut



Tämä ei ollut mikään erityisen hyvä kirja, kuvistaan huolimatta. Parasta kirjassa olivat kuvat, mutta nekin alkoivat loppua kohden toistaa itseään. Kun otin kirjan käteen, ajattelin, että voisin saada muutaman hyvän vinkin ongelmaani. Meillä on paljon tavaraa ja melko vähän säilytystilaa. Paras vinkki on tietenkin se, että vie kaiken mitä ei tarvitse kierrätykseen. Mutta tässä tilanteessa se ei nyt ole oikein hyvä idea, kun haluaisin kuitenkin pitää tavarani.

Vinkit olivat suorastaan ärsyttäviä. Näin säilöt vaatteesi hyvin. Jos meillä olisi käytössä valtava vaatehuone kaikkine erilaisine säilytysratkaisuineen ja pukeutumistiloineen kuten esimerkkikodeissa, niin en tarvisisi kyseistä kirjaa lainkaan. Ymmärrän kyllä, että märille ulkovaatteille pitää jättää tilaa, jotta ne kuivuvat hyvin tai että paitoja ei pitäisi sulloa vieriviereen tangoille. Olisin ehkä kaivannut uusia vinkkejä siihen, mihin ihmeeseen sellaisen ylimääräisen vaatetangon voisi laittaa.

Kirjojen säilytyksessä en ymmärrä sitä, että niitä kasataan valtavia kasoja päällekkäin. Sellaista näkee monissa kirjoissa ja lehdissä. Miten ne alimmat kirjat otetaan esiin?

Pidin kyllä kirjan kotien tyylistä pääosin. Muutama hauska idea jäi mieleen: valokuvia (tai mitä vain maksimissaan noin A4-kokoisia kuvia) voi laittaa esille puisissa housuripustimissa. Kansioiden välilehdet sopivat lehtien säilytykseen nimilapuiksi ja puutarhasta tutut pikkuruiset kasvien nimikyltit kirjojen väliin. Molemmat ovat helposti siirrettävissä.

Koruja voisi säilyttää valokuvakehyksessä, kun laittaa kuvan ja lasin tilalle levyn, johon voi tökkiä nuppineuloja. Koruja voisi säilyttää myös kannellisissa petri- tms maljoissa, joita käytetään laboratorioissa. Niitä ei tosin välttämättä kävele heti vastaan.

Sitten pari, jotka vaatisivat vähän luonnetta. Vaatteiden hoito-ohjeet varanappeineen voisi kerätä muovitaskuihin, siis sellaisiin, joissa on pieniä taskuja. Minä leikkaan lippulappuset useimmiten vaatteista irti ja työnnän kaikki varanapit samaan paikkaan. Silloin tällöin olisin halunnut tarkistaa, mitä materiaalia jokin vaate on, mutta ei onnistu enää, kun liput on kaatopaikalla. Varanappeja tarvitsee äärimmäisen harvoin ja sieltä ne löytyy kaiken muun ompeluroinan keskeltä. Toinen oli varaston arkistointijärjestelmä. Eli tarvitaan varastointikirja. Sitten numeroidaan kaikki varastoon menevät laatikot ja otetaan niistä kuva. Nyt voi pelkästään kirjaa selaamalla etsiä jotain tiettyä tavaraa. Jos laatikon tavarat muuttuvat, niin senkun ottaa uuden kuvan. Hyvin työläs ja aivan hullu ajatus, mutta minusta kuulostaa tosi hyvältä. Pitää muistaa kertoa eräälle avioliiton kautta sukulaiseksi tulleelle naiselle!

Kirjan lopussa on luettelo suomalaisista sisustuskaupoista. Pitänee käydä vilkaisemassa muutamien nettisivuja.

Esillä & piilossa, Kodin säilytysratkaisut, WSOY, 2006 (englanninkielinen alkuteos vuodelta 2004), 192 sivua. Lainassa kirjastosta.

perjantai 15. lokakuuta 2010

Sarjakuvia

En ole oikein sarjakuvaihminen. Pidän muutamasta sarjakuvasta. Minusta sarjakuvan pitää olla hauska ja mielellään sellainen, että vitsi tulee ilmi siinä kolmannessa ruudussa. Lapsena meille tuli Aku Ankka noin 15 vuotta, sen olen lukenut, samoin Asterixit teini-ikäisenä, mutta muuten en ole kiinnostunut sarjakuvista tarinoina. En ole vaan opetellut lukemaan niitä niin.

En edes oikeastaan laske sarjakuvia kirjoiksi, mutta liitänpähän nyt ne tähän postaukseen, kun kirjastosta viimeksi tarttui pari sarjakuvaakin. Tämän hetken sarjakuvien pyhä kuutioni on Viivi ja Wagner, Kamut, Lassi ja Leevi, Jere, Baby blues sekä Fingerpori.

Fingerporeja pyydettiin ja saatiin häälahjaksi pari kappaletta. Numero ykkönen meillä jo olikin. Ne ovat ratkiriemukkaita ja jaksavat joskus naurattaa jopa muutaman kerran. Mutta kuten muissakin sarjakuvissa, taukoa pitää aina pitää välillä, että vitsit tuntuisivat tuoreilta. Fingerpori on meillä sellainen sarjakuva, että jos jompikumpi sitä jossain lukee, niin sen kyllä kuulee.


Viivi ja Wagner on räävittömän hauska ja samaistun toisinaan Viiviin, toisinaan Wagneriin. Olen siis ekohippipossu.

Kamut ovat yhtä aikaa hellyyttävä ja vähän hauskakin. Niissä otetaan usein kantaa ympäristö- ja eläinsuojeluasioihin, siitä tykkään.

Pertti Jarla, Fingerpori 1-3
Juba: Viivi ja Wagner, Sohvaperunoiden kuningas
Patrick McDonnell: Kamut, Sydämet sykkyrällä