lauantai 21. huhtikuuta 2018

Hyvänmielen tarina

Työmatkoilla on mukava lukea kevyitä kirjoja, ihan fyysisesti ja muutenkin.

Tämä on oli oikein mukava. Luin loppuun junamatkalla ja ei ollut enää kovin vaivihkaista silmien kuivaaminen.

Eppu Nuotio: Mutta minä rakastan sinua, 2015 Otava, 283 sivua. Lainattu kirjastosta.

Miten pomot treenaavat?


Lukaisin Ville Kormilaisen kirjan Työ, treeni ja elämä, Superpomojen 24 tuntia -kirjasen. Siinä 11 kovan luokan pomoa kertoo arjestaan: kuinka saavat mahdutettua työn, perhe-elämän ja tavoitteellisen treenaamisen.

Luen aika paljon lehtiä ja silmiin osuu usein juttuja "menestyvien" ihmisten elämästä. Välillä on tietenkin uskomattomia selviytymistarinoita kuuden syövän, lapsettomuushoitojen, hometalon ja käsiamputaation jälkeisestä elämästä. Mutta usein on "tavallisempia" ihmisiä, ja jonkinlainen itsepetos tai rehvastelu sieltä taustalta löytyy. Joskus myös ihmiset teleporttaa itsensä töihin, päiväkotiin jne.

Vähän samanlainen esimerkiksi on kirjassa Kimmo Valtanen sanoo menevänsä nukkumaan 23-24 ja heräävänsä 6:30. Jaksamisen salaisuus on kuulemma se, että nukkuu hyvin. Hän sanoo nukkuvansa kahdeksan tuntia tai muutaman minuutin yli. Missään vaiheessa päiväohjelmaa ei kuitenkaan ole sitä puuttuvaa puolta viiva puoltatoista tuntia päiväunia tms.

Mutta pääosin ihan perusmeininkiä. Nämä pomot eivät tee aivan valtavasti töitä (verrattuna muualle maailmaan) ja joillain lapset ovat vähän paitsiossa. Ihan niin kuin tavalliselle keskiluokkaisella tyypilläkin.

Ville Kormilainen: Työ, treeni & elämä Superpomojen 24 tuntia, Kauppakamari, 2016, 132 sivua. Lainattu kirjastosta.