perjantai 12. lokakuuta 2018

Miten tulla äidiksi?

Lapsettomuus on aivan kauhea asia, mutta onneksi elämäänsä voi saada vauvan monella tapaa. Aivan kelvollinen romaani, välillä vähän selittelevä. Esikoisteos.

Maria Rusko: Äidit, Myllylahti 2016, 247 sivua. Lainattu kirjastosta.

Rimiksen kirjoittajalta

Erikoinen tapa rakentaa romaani: jokainen luku kertoo samasta päivämäärästä, mutta aina vuoden eteenpäin. Tosi hyvä kirja. Mielenkiintoiset hahmot ja tapahtumat. Ja niiiin surullinen lopussa. Kirjoittaja on Rimakauhua ja rakkautta -sarjan käsikirjoittaja.


David Nicholls: Sinä päivänä, Otava 2011 (alkuteos 2009), 507 sivua. Lainattu kirjastosta.

Ystävyys

Nuoren ja vanhan naisen ystävyydestä. Veronika ja Astrid. Ruotsalainen maaseutu. Mukava lukea, aika surullinen tarina. Tosin melkein meni överiksi kaikki ne vaikeudet, joita naiset olivat kohdanneet.

Linda Olsson: Laulaisin sinulle lempeitä lauluja, Gummerus (alkuteos 2006 ruotsiksi). Lainattu kirjastosta ja palautin ennen kuin kirjoitin tämän.

tiistai 11. syyskuuta 2018

Halki Amerikan fillarilla

Erinomainen kirja keski-ikäisestä miehestä, joka joutuu pysähtymään ja miettimään elämäänsä. Fillarin selässä on hyvä miettiä asioita.

Ron McLarty: Polkupyörällä ajamisen taito, Otava 2006 (alkuteos 2004), 381 sivua, lainattu kirjastosta.

sunnuntai 9. syyskuuta 2018

Nollajätettä

Itse yritän ottaa ympäristöongelmat isosti ja keskittyä olennaisiin asioihin. Zero waste juuttuu välillä valitettavasti lillukan varsiin ja perustiedot suomalaisesta jätehuollosta ontuvat (välillä tunnutaan tietävän, että jätteet poltetaan ja välillä puhutaan pelkistä kaatopaikoista, muovinkierrätyksen toimintatapoja ei tunneta). Tämä tuntuu vähän päiväkirjalta, jossa överituhlailevaa elämää elävä ihminen oppii tekemään ympäristöystävällisempiä valintoja. Ehkä vähän tietämättömyyttään kompuroi; pakkausten ilmastovaikutukset ovat usein hyvin pienet itse tuotteeseen verrattuna.
Otso Sillanaukee: Zero waste jäähyväiset jätteille, S&S 2018, 263 sivua. Lainattu kirjastosta.

Piittaa oikeista asioista

Kukaan ei halua elää niin, ettei välitä mistään. Sellainen ihminen on psykopaatti. Hiplasin kirjaa kaupassa ja mietin, että ostaisinko. Self-help-oppaiden suurkuluttajana olen tietenkin kohdeyleisöä. Ostin, kun myyjä suositteli. Että on hauska.
Ja oikeassa oli. Kirja oli hyvä ja hauska. Siinä oli oivaltavia ja hulvattomiakin esimerkkejä. Tavallaan nimensä mukaisesti nurinkurinen opas, mutta oikeastaan samaa sisältöä kuin monessa muussakin. Valitse ne tärkeät asiat. Mikä minulle on tärkeää?

Mark Manson: Kuinka olla piittaamatta paskaakaan - nurinkurinen opas hyvään elämään, Atena 2018, toinen painos, alkuteos 2016, 216 sivua. Oma.

Huijareista

Törmäsin tähän kirjaan somessa ja lehdissä useampaan otteeseen, joten pakkohan se oli lukea, kun käteen osui.
Huijarisyndrooma tarkoittaa sitä, että ihminen pelkää, että on saavuttanut (usein työelämässä) jotain ja pelkää, että ei oikeasti osaakaan mitään, vaan paljastuu joku päivä huijariksi. Että muut saavat selville, että ei oikeasti osaakaan mitään. Että on jotenkin onnistunut vahingossa huijaamaan muita. Eli mistään oikeasta huijauksesta ei ole kyse. Luonnollisesti asia koskettaa minua, kun niin mielenkiinnolla kirjan luin. Hyvä kirja tärkeästä aiheesta.

Tiina Ekman: Huijairisyndrooma, Minerva 2018, 218 sivua, lainattu kirjastosta.