keskiviikko 15. heinäkuuta 2020

Matkalla 900-luvun Kiotossa

Muhkea kokemus nykyisestä ja muinaisesta Kiotosta. Tuntuu, että kaikki ovat diggailleet Japania jo vuosikausia, itse olen myöhäisherännäinen, mutta mitä sen väliä. Yhtä kaikki maa ja sen kulttuuri vaikuttavat ihmeelliseltä.

Toinen tykkäykseni kohde ovat tarinalliset tietokirjat. Kankimäki lähtee vuorotteluvapaalla tutkimaan japanilaisen hovinaisen Sei Shōnagonin elämää ja tyynynaluskirjaa. Oikein mukaansa tempaava teos, vaikka tosiasiassa taas nukahdin monta kertaa kesken kaiken. Mutta nukkuminen johtui väsymyksestä.

Sei Shōnagon kirjoitteli paljon listoja. Heti vaikuttaa erittäin symppis-tyypiltä. Listat!

Sitä mietin, että tietokirjassa pitää tietenkin olla totta kaikki se, mitä kirjoitetaan itse aiheesta (eli nyt Sei Shōnagonista, Kiotosta, Japanista), mutta entä itse kehystarinan, kirjoittajasta itsestään? Luetaanko sitäkin kuin tietokirjaa vai kuin romaania?

Mia Kankimäki: Asioita, jotka saavat sydämen lyömään nopeammin, Otava 2013, 14h45min (380 sivua). Lukija Petriikka Pohjanheimo

Lohdullista luettavaa unettomuudesta

Tai oikeastaan kuultavaa ja kuunneltavaa. Mikähän olisi sopiva termi, joka kattaisi sekä kirjojen lukemisen että kuuntelemisen.

Tarinallinen tietokirja unesta ja unettomuudesta. Tarinallisuus tuo siihen sen, että tietää jo lähtökohtaisesti, että nyt ei varmastikaan tarjoilla kamomillahauduke-vinkkejä. Toimii. Hyvä kirja, lohdullinen. Täydellistä nukkujaa ei tarvitse tulla, mutta toiminnallisesta unettomuudesta kärsivä voi oppia nukkumaan paremmin. Kuuntelin tämän lomautusjaksolla, jolloin nukuin itse hämmentävän hyvin.

Leeni Peltonen: Valvomo - Kuinka uneton oppi nukkumaan, Otava 2020 (2016), 240 sivua. Kuunneltu äänikirjana, lukija Annu Valonen

tiistai 23. kesäkuuta 2020

Skepsiksen kirja

Ihan hyvä kirja. Lukuisia hyviä ja uskottavia kirjoittajia. Etenkin alkuosa kirjasta oli kiinnostavaa, mutta lopulta kirjasta liian iso osa käsitteli yliluonnollisiin uskomuksiin liittyviä asioita. Ei ollut niin kiinnostavaa. Kirja meinasi jäädä kesken, mutta luin sitten yli kuukauden tauon jälkeen kuitenkin loppuun. 

Tiina Raevaara (toim.): Voiko se olla totta?Ursa 2017, 227 sivua. Lainattu kirjastosta.

maanantai 22. kesäkuuta 2020

Trendipsykologin kirja toivosta

Olen lukenut muitakin Maaret Kallion kirjoja ja pidän hänen lempeästä tyylistään. Luen myös hänen kirjoittamansa kolumnit Hesarista. Vaikka olen lukenut jo jonkin verran hänen tuotantoaan, niin silti tästäkin kirjasta sai paljon irti. Toivo on tärkeää, että uskoo, että huomennakin on jotain.
Maaret Kallio: Voimana toivo, WSOY 2020, 235. Kuuntelin äänikirjana (6h53min). Kuuntelin suurimmaksi osaksi äänikirjana, mutta luin muutaman luvun. Lukijana kirjailija itse.

Laimea esikoinen

Valitsin kirjan iloisen pinkin kannen vuoksi. Siinä oli kuva rypistetystä kettukarkin paperista. Takakansitekstin mukaan kyseessä oli ärhäkästi pureva esikoisromaani. En löytänyt ärhäkkyyttä. Aihe sinällään hyvä ja kiinnostava: onko hyvä työntekijä ja ihminen se, joka kehittää itseään jatkuvasti. Tarina eteni välillä vähän kökösti.  Mutta luin loppuun. :)

Kristiina Saha: Minäpäivät, Otava 2019, 255 sivua. Lainattu kirjastosta.

maanantai 1. kesäkuuta 2020

Milloin on paras hetki?

Kronobiologiaa. Miten ihminen toimii, mitä virkkuja oikein olemme? Mikä merkitys on aluilla, lopuilla ja keskikohdilla. Valtavasti tutkimustietoa, muutamaa kohtaa vähän epäilin, mutta pääosin kiinnostavia ja järkeen käypiä juttuja. Paljon tuttua juttua esimerkiksi taukojen

Daniel H. Pink: Milloin? Oikealla hetkellä toimisen taito, Tuuma 2019, 285 sivua. Lainattu kirjastosta.

Tulevaisuuden työelämästä

Nuori innovaattori opastaa tulevaisuuden työelämään. Teema on tietenkin tuttu, ja hyvin Pölönen on jaotellut tulevaisuudessa tarvittavat taidot.

Perttu Pölönen: Tulevaisuuden lukujärjestys, Otava 2020. 192 sivua. Ostin omaksi.