lauantai 1. heinäkuuta 2017

Retkikunta jossain päin Tyyntä valtamerta

Jatkoin norjalaisella linjalla ja luin jälleen kerran Erlend Loen L:n. Se on kertomus Erlendistä ja hänen retkikunnastaan, nuorista miehistä, jotka eivät rakentaneet Norjaa, mutta haluavat viedä Norjan maailman kartalle. Taattuja naurun pyrskähdyksiä. Joka kerta odottaa huippukohtia, kun eri yhteiskuntajärjestelmien tutkimista. Kirjan kuvien perusteella tällainen reissu on todella tehty.

Erlend Loe: L, 2000 Like (alkuteos 1999), 365 sivua. Omassa kirjahyllyssä.

Jokeri johdattelee Euroopan läpi

Pasianssimysteerio on kieputtanut mukavan tarinan pelikorttien ympärille. Siinä sukupolvet ja pelikortit ja pullakirja sekä Hans Thomasin ja hänen isänsä äidinhakumatka Kreikkaan menevät sulaan sotkuun. Hans Thomasin isä on vähän viiniin menevä filosofi. "Elämä on kuin valtavat arpajaiset, jossa vain voittoarvat ovat näkyvillä." Olen lukenut teininä, ja nyt on lojunut vuosikausia kirjahyllyssä, jotta lukisin uudestaan. Nuorten kirja, jonka aikuinenkin voi ihan hyvin lukea.

Jostein Gaarder: Pasianssimysteerio, 1995 (alkuteos 1991), Tammi, 356 sivua. Omassa kirjahyllyssä, valmiina kiertoon (tai ehkä tarjoan siskontytölle).

Lapsiperheille suunnattua kemikaalitietoa

Kemikaaliasiat ovat hirvittävän kiinnostavia, ja kemiantekniikan diplomi-insinööri Anja Nysten kirjoittaa loistavaa blogia. Kirja sen sijaan ei ihan tyydytä. Suutari ei niin sanotusti pysy lestissään. Haluaisin lukea kotien kemikaaleista, en ohjeita lasten hoitoon ja kasvatukseen. Kaikki olennainen kirjasta kyllä löytyy ja ihan asiallisessa paketissakin, mutta vähintäänkin kolmasosa on ihan turhaa huttua.


Anja Nystén: Kemikaalikimara lapsiperheille, 2013 Teos, 295 sivua, lainattu kirjastosta. 

keskiviikko 31. toukokuuta 2017

Maailma täynnä meitä eli väestönkasvusta

Luin tätä tosi pitkään, vaikka olikin mahdottoman hyvä ja mielenkiintoinen kirja. Niin täynnä painavaa asiaa, että eihän se kaikki päähän jäänyt. Voisi ihan hyvin lukea vuoden, parin päästä uudelleen.

Paljon tilastotietoa ja faktaa, mutta tarinoiden ja anekdoottien kautta kerrottuna. Käsittelee lukuisten maiden syntyvyyttä ja perhesuunnittelua. Miksi jossain tehdään paljon lapsia ja miten jossain on saatu syntyvyys laskemaan hyvinkin nopeasti.

Ehdottomasti suosittelen! Jos tuntuu lohduttomalta, niin tämän päälle voi lukea myös aiemmin ilmestyneen Maailma ilman meitä -teoksen.

Alan Weisman: Maailma täynnä meitä, Atena 2014 (alkuteos 2013), 557 sivua. Omassa kirjahyllyssä.

Temperamentti

Aktiivisuus, reagointi uusissa tilanteissa, sopeutuminen, vastauskynnys, reaktioiden voimakkuus, häirittävyys, mielialan laatu, sinnikkyys. Temperamentti tarkoittaa käyttäytymistyyliä, ja se säilyy monelta osin samankaltaisena läpi elämän.
Mietin kirjaa lukiessani sekä lastani että itseäni. Ei voi muuttaa totaalisesti tapaa kohdata maailma, mutta voi miettiä, miten helpottaa tilanteita.
Kiinnostava kirja. Luin parissa illassa, hyvin helppolukuinen opus. Jonkin verran jo tuttua juttua, mutta paljon uutta. Taidan kaivella käsiini jonkin aikuisten temperamenttia käsittelevän kirjan.

Liisa Keltinkangas-Järvinen: Temperamentti - ihmisen yksilöllisyys, WSOY, 2004, 319 sivua. Lainattu kirjastosta.

sunnuntai 14. toukokuuta 2017

Hilpeää ja vähemmän hilpeää romaania

Kuten aina niin nytkin kirjojen postaaminen on jäänyt roikkumaan.

Luin tuossa talvella Tuomas Kyrön Mielensäpahoittajan hiihtokirjan. Oikein hauska, vaikka en penkkiurheilija olekaan ja monet kirjassa mainitut hiihtäjäsuuruudet olivat minulle tuntemattomia.

Sitten luin kuvottavan kirjan Juoksee saksien kanssa. Joskus vuosikausia sitten eräs kaverini suositteli kirjaa (tai kirjasta tehtyä elokuvaa, en ole ihan varma) ja kirja eksyi hyllyyni. Minulla on lukemattomia lukemattomia kirjoja hyllyssä, ja haluaisin saada ne luettua. Niinpä tartuin tähän muistelmateokseen, jonka kannessa Washington Postin toimittaja kuvailee pitkällä adjektiivilistalla. Ensimmäinen niistä oli hilpeä.

Kirjassa oli muutamia ihan hauskoja kohtauksia, mutta muuten en osannut millään muotoa pitää hilpeänä tositapahtumiin perustuvaa teosta, jossa epätasapainoisten vanhempien lapsi annetaan sairaalle psykiatrille ja tämän perheelle hoidettavaksi. Lapsi elää maailmassa, jossa lapsista ei huolehdita ja puolet lähipiiristä ovat pedofiilejä.

Toinen pitkään lukemattomana ollut kirja on George Orwellin Vuonna 1984. Klassikot eivät koskaan ole sattumalta klassikoita. Paljon miettimisen aihetta.

Tuomas Kyrö: Mielenstä pahoittajan hiihtokirja, WSOY, 108 sivua, ilmestynyt vuonna 2016. Ostettu miehelle joululahjaksi.

Augusten Burroughs: Juoksee saksien kanssa, Sammakko, 300 sivua, alkuteos v. 2002, suomennettu 2009. Omassa hyllyssä pokkarina.

George Orwell: Vuonna 1984, WSOY, 370 sivua, alkuteos 1949, tämä suomennos v. 1999. Omassa hyllyssä pokkarina. 

torstai 2. helmikuuta 2017

Kaksi romaania

Kovasti on tehnyt mieli tarttua kaunokirjallisuuteen, mutta en ole osannut päättää mihin.

Joulukuussa luin aina yhtä ihanan Supernaiivin (Erlend Loe). Se on hauska ja saa minut hyvälle tuulelle. Ja olen sen siis lukenut moneen kertaan, en poista kirjahyllystäni.

Ostin jo aikaisemmin Helsingin Sanomien kirjallisuuspalkinnon voittaneen (2015) Saara Turusen Rakkaudenhirviön. Se lojui muutaman kuukauden hyllyssä ennen kun otin sen joululoman lukemiseksi. Sainkin jo tammikuun puolella sitten lopppuun. Ei ollenkaan huono. Jopa hyvä. Tässä sitä miettii, miten ihminen näkee itsensä. Ja miten perhe ja suku meihin vaikuttaa.

Erlend Loe: Supernaiivi (alkuteos 1996), 222s, omassa kirjahyllyssä.

Saara Turunen: Rakkaudenhirviö (2015), 441s, omassa hyllyssä, mutta lähtee kiertoon.