keskiviikko 9. tammikuuta 2019

Raha-asiaa

Olin jossain vaiheessa hyvinkin aktiivinen Julia Thurénin blogin lukija ja hänen talousteemat olivat tuttuja sieltä. Kirjoittelin aiheesta itsekin yhteen aikaan. Kirjoitustyyli on siis hyväksi havaittu, tunnistaa toimittajaksi. Tiedollisesti ei valtavan paljoa uutta, mutta mukava lukea hyvää pakettia. Parista jutusta olin eri mieltä, niistä voisi jossain välissä vaikka keskustellakin jonkun kanssa.

Julia Thurén: Kaikki rahasta, Näin säästin kymppitonnin vuodessa, Gummerus 2018, toinen painos, 324 sivua. Lainattu kirjastosta.

maanantai 31. joulukuuta 2018

Vuoden 2018 saldo

Luin laskujeni mukaan 36 kirjaa (jätin laskuista pois joulun selailukirjat ja matkaoppaat). Näistä 13 oli romaaneja. Ihan hyvä kirjavuosi. Erityisesti romaaneista oli useampi tosi hyvä. Tällä tiellä on hyvä jatkaa vuoteen 2019.

Mitä ehtii vartissa

Hauska ajatus kirjaksi, mutta toteutus huono. Huonosti kirjoitettu ja vähän sellainen juosten kustu. Se kyllä selviääkin kirjan lopussa, kun kerrotaan, että kirja on kirjoitettu 15 päivässä. Mikähän lie päähän pinttymä, että piti lukea loppuun. Mutta ehkä onkin parempi, että ihan itse mietin näitä juttuja. ;)

Jutta Österberg-Hurme ja Sami Hurme: Kunnon 15 minuuttia, Fitra 2018, 144 sivua. Lainattu kirjastosta.

Tunteista ja syömisestä

Melkein unohdin kirjata ylös tämän loistavan kirjan. Erityisen paljon hyvää tekstiä tunteista. Vaikka puhutaan syömisestä, niin samat jutut pätevät varmasti muihin tekemisiin. Paljon hyviä oivalluksia. Tavallaan melkoisen tuttuakin asiaa, mutta hyvin paketoitu ja hyvin sanottu. Iso peukku.

Katariina Meskanen: Pysäytä tunnesyöminen, Tuuma 2018, 343 sivua. Lainattu kirjastosta.

keskiviikko 26. joulukuuta 2018

Itkettävä kirja on hyvä kirja?

Tätä kirjaa lukiessa mietin sitä, että sanotaan, että lukeminen auttaa ymmärtämään muita ja kehittää empatiakykyä. Suorastaan ärsytti, miten päähenkilö oli jäänyt jumiin rakkauteensa, joka kohteli häntä vieläpä huonosti. Sitä siis koko kirja käsitteli. Tosi hyvin kirjoitettu teos, juuri sopivasti pidetty jännite yllä, juuri sopivasti paljastettu, mitä tuleman pitää. Ja lopussa itketti niin, että melkein ei nähnyt lukea. Vaikka päähenkilön ratkaisut eivät tuntuneet hyviltä. Siinä sitä empatiakyvyn kasvua, ehkä.

Jill Santopolo: valo, jonka kadotimme, Otava 2018 (alkuteos 2017), 355 sivua. Lainattu kirjastosta.

Hieno esikoinen

Pirjo Heikkilää on mukava kuunnella ja Sisko Savonlahti on kirjoittanut hyvän kirjan. Tosin nukahdin kaksi kertaa ihan lopussa. Ei siksi, että olisi ollut unettava kirja, vaan siksi että väsytti. Tosi ärsyttävää vaan etsiä sitä kohtaa, missä on menossa. Pitäisi olla joku nukahtamisen tunnistin puhelimessa, niin lopettaisi papatuksenkin.

Mutta iso peukku tälle esikoiskirjalle. Sellaista se elämä on. Soljuu välillä ohitse vähän huomaamatta.

Sisko Savonlahti: Ehkä tänä kesänä kaikki muuttuu, Gummerus 2018. Kuunneltu Storytelissä.

Joulufiilistelyä

Fiilistelin joulua paitsi lehdistä, myös kirjoista. Pietiläisen kirjassa näytti kuvien perusteella olevan enemmän syksy kuin talvi. Muuten kirjat olivat kaunista katseltavaa. Sellaista perusnättiä joulufiilistä. :)
Ilona Pietiläinen: Talven hopeiset hiutaleet - koti pukeutuu joulun tunnelmiin, 165 sivua.
Olga Temonen: Olgan joulu, Tammi 2016, 147 sivua.
Taina Vuohelainen: Meillä on joulu, Otava 2010, 160 sivua.
Kaikki lainattu kirjastosta.