maanantai 2. heinäkuuta 2018

Hän eli elämänsä loppuun saakka

Puolisoni luki Stoner ekana ja sitten suositteli minulle. Luin takakannen ja ihmettelin, että miksi puolisoni oli tämän lukenut. Emme yleensä lue samoja kaunokirjallisia teoksia, tykkäämme ihan eri jutuista. Muutamia samoja olemme lukeneet (tai yrittäneet lukea) ja aina jompi kumpi ei ole tykännyt. Tästä tykkäsi molemmat.
Kertoo William Stonerin elämän, alusta loppuun.
Saman kirjailijan toinen teos on odottamassa lukemista.

John Williams: Stoner, Bazar 2015, alkuteos 1965, 306 sivua. Lainattu kirjastosta.

Kamala syöminen

Edelleen syömiskirjojen äärellä. Timo Kettunen kirjoittaa takakannen mukaan räväkästi, minusta mukahauskasti. Yrittää olla hauska, mutta ei oikein onnistu. Hirveän pitkästi tieteen filosofiaa; ei ole yhtä oikeaa totuutta ja sitten rämpii siellä samassa suossa. Tosi pitkästi välillä elimistön kemiaa, ei kiinnostanut minua (ja suuri osa lukijoista ei ehkä tajuakaan sitä?). Joitain ihan hyviä juttuja, mutta ei ravitsemuskirjojen parhaimistoa.

Timo Kettunen: Miksi syömisestä tuli niin hankalaa, Fitra 2017, 255 sivua. Lainattu kirjastosta. 

Aikaansaaminen, ah mikä sana!

Tämä kirja syyhytti minua pitkään kirjakaupan hyllyssä ennen kun päädyin ostamaan. Kiukuttelen loputtomasti sen kanssa, että saisin paljon enemmän aikaiseksi. No, eihän kirjoja lukemalla mitään aikaiseksi saa, mutta kuten todettua, tykkään lukea näitä. Hyvä tämäkin oli.

Satu Pihlaja: Aikaansaamisen taita, Näin johdat itseäsi, Atena 2018, 269 sivua. Oma

Konttorirotan ruokailuista

Tutkittua ruokatietoa ja vinkkejä istumatyöläisen syömiseen. Näitä ruokakirjoja nyt kertyy. Tämä oli hyvä ja kiinnostava.

Reijo Laatikainen ja Henna Rannikko: Toimistotyöläisen ruokapäiväkirja, Talentum pro 2015, 271 sivua, lainattu kirjastosta.

Anna palaa!

Minä tykkään Anna Perhosta. Hän oli ainoa syy kuunnella radiota, kun jouduin yhdessä vaiheessa työmatkoja autolla liikkumaan. Kun Anna jäi pois, siirryin podcasteihin.

Olen lukenut superarki-kirjoja ja tämä on nyt samaa sarjaa, aikaisempi vain. Mukava lukea, joitain ahaa-asioita, muutamia juttuja, joista tekee mieli sanoa höpöhöpö. Mutta minähän olen viihdyttävän selfhelp-hömpän suurkuluttaja.

Anna Perho: Anna palaa, Elä omaa elämääsi, älä muiden, Kustannusosakeyhtiö Paasilinna 2011, 192 sivua. Lainattu kirjastosta.

Kesken jäänyt kirja

En yleensä kirjaa tänne kesken jääneitä kirjoja, mutta nyt teen poikkeuksen. En nimittäin USKALTANUT lukea loppuun Viikset-nimistä kirjaa. Minua kyllä kovasti kiinnosti tietää, miten kirjassa käy ja pyysin jopa miestäni lukemaan kirjan ja kertomaan. En arvannut, että kirja muuttuu noin jännittäväksi. Minulle kun kaikkein pelottavinta on psyyken hajoaminen eikä tiedä, kuka on tulossa hulluksi ja kuka on seonnut tai harhainen. ;)

lauantai 21. huhtikuuta 2018

Hyvänmielen tarina

Työmatkoilla on mukava lukea kevyitä kirjoja, ihan fyysisesti ja muutenkin.

Tämä on oli oikein mukava. Luin loppuun junamatkalla ja ei ollut enää kovin vaivihkaista silmien kuivaaminen.

Eppu Nuotio: Mutta minä rakastan sinua, 2015 Otava, 283 sivua. Lainattu kirjastosta.