perjantai 25. elokuuta 2017

Faktaa ruoasta ja ravinnosta

Oikein hyvä kirja syömisestä ja ruoasta. Kunnon vastaisku mutulle on aina tieto. Pohdinta ravitsemustieteen ja median suhteesta sopii kaikkeen muuhunkin tieteeseen. Lyhyt katsaus suomalaiseen ruokailuhistoriaan ja sitten usein kysytyt ruokakysymykset ja nykyajan ruokakummallisuudet. D-vitamiini, gluteeni, einekset, jodi. Paljon vinkkejä ja ajattelemisen aihetta siihen, miten voisi syödä suositusten mukaan tai ainakin lähelle sitä. Paljon tuttuja juttuja (miten vaikkapa lautaskoko huijaa), mutta myös minulle uusiakin oivalluksia.

Vahva suositus, ja vien siskollenikin lainaan.

Hanna Partanen: Puurot ja vellit sekaisin Miksi syömisestä tuli niin vaikeaa?, Read me (Bonnier) 2016, 250 sivua, kirjastosta lainassa

Itsetunnosta

Törmäsin toiseenkin Keltinkangas-Järvisen teokseen ja lukaisinpa senkin. Ehkä jää mieleen vinkit, miten voi auttaa lasta kasvattamaan hyvän itsetunnon: kehumalla sekä tekemisestä että siitä, että on lapsi (ja kuka tahansa muukin ihminen) on arvokas ihan vain olemalla olemassa. Ja antaa lapsen selviytyä vaikeistakin jutuista ominpäin (vastalause curling-vanhemmuudelle). Ja lohdutuksen sana aikuiselle, jolla on huono itsetunto: senkin kanssa voi pärjätä, etenkin kun sen tiedostaa.

Liisa Keltinkangas-Järvinen: Hyvä itsetunto, WSOY (ensimmäinen painos 1994, en tiedä mikä tämä oli, kun palautin jo) 243 sivua, kirjastosta

Muumeja

Ensimmäinen oikea muumikirjani. Oikeasti. Ei ihme, että ovat klassikoita. Olisi tehnyt mieli kirjoittaa useita viisauksia talteen, mutta aina ei ollut kynää käsillä. Nyt lukuun kaikki muutkin muumikirjat, hophop!

Tove Jansson: Muumipappa ja meri, WSOY (Loisto-pokkari) 2007 (ensimmäinen painos 1965), 182 sivua. Omassa hyllyssä, ollut jo useamman vuoden

Talveksi ruokaa

Kauniita ruokakuvia ja herkullisen kuuloisia ruokia. En ehtinyt (vielä) tekemään yhtään, mutta otin useamman reseptin talteen. Varsinaisten ohjeiden lisäksi neuvoja lihan valintaan ja liemen tekoon. Mukana myös muutamia kasvisruokia. Keittokirjoja on paljon nähty, mutta tämä oli hyvä. Kuvat Kreetta Järvenpään, tykkäsin.

Meri-Tuuli Lindström: Pataruokaa, WSOY 2016, 192 sivua. Kirjastosta lainattu.

perjantai 28. heinäkuuta 2017

Sivullisia

Romaani pohjoisen perheestä, jossa jokaisella on omat kipunsa ja muutama sen jäsenistä jää vähän ulkopuoliseksi, vaikka ei heitä sinne kukaan sysää. Itketti tietenkin. Suosittelen.

Tommi Kinnunen: Lopotti, WSOY 2016, 364 sivua. Lainattu kirjastosta.


Osui ja upposi

Luen aina Hesarista Maaret Kallion kolumnit. Ne ovat lempeitä ja viisaita. Kirjoitustyyli on hidas ja rauhallinen, vähän maalaileva. Tykkään siitä.

Luin jo toiseen kertaan viime syksynä ostamani kirjan. Elämän epätäydellisyyden hyväksyminen on minulle vähän vaikeaa, joten tämän kirjan voin varmasti jatkossakin lukea aina uudestaan ja uudestaan.

Maaret Kallio: Lujasti lempeä, WSOY 2016, 223 sivua. Oma.

Lihansyönnin hillitsemisestä

Vähemmän lihaa kohti kestävämpää ruokakulttuuria on usean tutkijan yhteisteos, joka käsittelee lihaa ja sen syömistä ympäristön, terveyden ja kulttuuri näkökulmasta. Liika (punainen) liha on epäterveellistä ja sen tuottaminen kuormittaa ympäristöä, mutta miten sen käyttöä voitaisiin vähentää. Etenkin, kun lihan kulutus sen kun vain kasvaa.
Tosi hyvä, monipuolinen ja informatiivinen kirja. Ei ollenkaan paasaava.

Vähemmän lihaa kohti kestävämpää ruokakulttuuri (toim. Hanna Mattila), Gaudeamus 2016, 223 sivua, lainattu kirjastosta.