Intuitiivisella loikkimisella päädyin Kaiho Niemisen Lovistoriin. Eletään 60-70-luvun taitetta, päähenkilö Riku jää hitsarin hommista työttömäksi. Hän talsii pitkin Helsinkiä, käy kyselemässä töitä. Maailma on kova, puoliso odottaa lasta. Puhuminen vaikeaa.
Minähän en voi tietää, millaista Suomessa oli melkein 60 vuotta sitten. Mutta tämä oli hieno kuvaus. Mietin monessa kohtaa, miten kiinnitän eri asioihin huomiota kuin aikalainen olisi kiinnittänyt. Miten työlainsäädäntö on muuttunut. Miten työnhaku eroaa. Mitä oli tasa-arvo. Ja sitten toisaalta kieleen. Miten paljon on tuttuja sanoja, joita käytetään eri tavalla. Miten paljon on minulle vieraita sanoja, mikä osa niistä on slangia, mikä osa ajankuvaa.
Hyvä teos. Aikoinaan palkittu.
Kaiho Nieminen: Lovistoori, Weilin+Göös 1972 (toinen painos). 264 sivua. Lainattu kirjastosta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti