Aivokirja -vuoden viimeinenen ja rästikirjat eli yhteensä 54 kirjaa

Tämä meinasi unohtua. Kuuntelin ennen noita joulun ajan kirjoja. 

Spotifyssa saa kuunnella 12 tuntia äänikirjaa peruskuukausimaksulla. Aivoasiat aina kiinnostavat. Kirjaa kuunnellessa tuli sellainen olo, että olenkin kuunnellut tämän jo. Ja sitten oli välillä aivan uutta asiaa. Sitten muistelinkin, että olin tosiaan tainnut kuunnella kirjaa joskus keväällä. Olin varmaan kuunnellut nukkumaan mennessä ja nukahdellut. Lisäksi en ollut kuunnellut loppuun varmaan siksi, että kirja ei ehkä ollutkaan ihan niin mielenkiintoinen ja toisaalta tämä tietokirja sopii erityisen huonosti äänikirjaksi. Kirjassa on esim. 166 lukua ja niitä ei ole äänikirjassa nimetty.

Nicole Vignola: Viritä aivosi hyvään elämään, Bazar 2025, suomennos Sari Ristolainen. 9h9min. Lukija Laura Hänninen.

Olen palauttanut seuraavat kaksi kirjaa syyskuussa, ja unohtanut kirjata ne.

Taari Maria, Lumous, jolla kuulun, Bazam 2021, 332 sivua.

Ramqvist Karolina: Leipää ja maitoa, Gummerus 2024. Suomentaja Laura Kulmala, ruotsinkielinen alkuteos Bröd och mjölk 20222. 267 sivua.

Taikatalvi

Jos olen pysynyt laskuissa, niin tämän kirjan myötä vuoden lukutavoite on täynnä eli 52 kirjaa. Tämä on minulla kirjahyllyssäkin, ja olen lukenut vuonna 2020. Nyt sain puolisolta muutaman kirjaston kirjan joululahjaksi ja tämä oli yksi niistä. Joulu onkin sopiva aika lukea Muumipeikon talviseikkailuista.

Tove Jansson: Taikatalvi, WSOY (ei painovuotta tai painosta, mutta suomennos tarkistettu 2018). Alkuteos 1957 ja ensimmäinen suomennos samalta vuodelta. 131 sivua. Kirjastosta.

Oikea joulukirja

En ollutkaan pariin vuoteen lukenut (ainakaan merkintöjeni perusteella). Viimeksi kolme vuotta sitten. Kyllä aika kiitää. Tällä kertaa luin ihan joulun pyhinä.

Charles Dickens: Saiturin jouluyö, Satukustannus (alkuperäisteos 1843, suomennos vuodelta 1986), kirjassa ei ole painovuotta. 127 sivua. Omasta hyllystä.

Suomalainen pakolainen

Aino Kallas ei voinut jäädä toisen maailman sodan jälkeen Suomeen, koska oli vaihtanut kansalaisuuttaan naimisiin mennessään. Kirja kertoo Kallaksen viimeisistä vuosista Ruotsissa pakolaisena. Kuvaillaan sekä Suomen yhteiskunnallisia olosuhteita että Kallaksen omaa henkilökohtaista elämää.

Olen lukenut kaksi muutakin Ratisen teosta, ja pidän hänen teksteistään kovasti. Myös tästä. Tekstin rakenne oli erikoinen: lauseet jakautuivat kappaleisiin muualta kuin välimerkin kohdalta. Meni pieni hetki ennen kun tekstiin tottui, mutta sen jälkeen se tuntui hyvältä tavalta kuvata päähenkilön ahdinkoa.

Suvi Ratinen: Pakolainen, Otava 2025, 332 sivua. Lainattu kirjastosta. 

Finlandiaehdokas

Tämän meinasin unohata kirjata. Luin jo ennen kahta edellistä teosta. Jenni Räinä on toimittaja ja ollut mukana kirjoittamassa Metsä meidän jälkeemme -teosta, joka voitti Tieto-Finlandian. Jostain syystä en ollut kirjoittanut Räinän nimeä tuohon postaukseen. Veden ajat käsittelee kiinnostavaa asiaa eli suomalaisia vesiä. Ja Räinä tutkii niitä erityisesti omalla kotiseudullaan Pohjanmaalla. Kyseessä on tarinallinen tietokirja, jossa käsitellään myös kirjailijan isän kuolemaa.

Jenni Räinä: Veden ajat, Matka läpi muuttuneen maiseman, Like 2025, 217 sivua. Lainattu kirjastosta.

Jouluviihdettä

Etsin kipeänä maatessa jotain kuunneltavaa Spotifystä. Sinne kun oli tullut juuri äänikirjat ja just yhden kirjan voi kuunnella kuukausimaksulla. Vaikka kirjailijoiden saamat palkkiot ovat niin säälittäviä, että ärsyttää. Siksi halusin valita käännöskirjan, jota en melko varmasti lukisi.

Olin kuunnellut pari vuotta sitten kirjailijan aiemmin ilmestyneen jouluviihdekirjan. Yllättäen suunnilleen muistan, mitä tuossa kirjassa tapahtui. Tässä oli samaa, rentoa oslolaista joulumeininkiä. Vähän kuin joissain norjalaisissa joulusarjoissakin. 

Edelleenkään ei ole kirjailijan sukunimen kirjainta tarjolla.

Siri Ostli: Valoa joulukuussa, Bazar 2025, 9h42min, lukija Minttu Mustakallio.

Jouluihminen somistaa ikkunoita

Koska joulu on tulossa, nappasin tämän kirjan kirjaston hyllystä, kun etsin jotain kevyttä luettavaa. Ajattelin, että mukava lukea myös kotimaista kevyttä joulukirjaa. Kirjailijan nimen olin kuullut, mutta en ollut koskaan lukenut yhtäkään hänen teostaan tai oikeastaan tiennyt kirjailijasta mitään. Jännä, että kirjailijan esikoisteos on ollut Hesarin kirjapalkinnon ehdokkaana. Tämä oli hänen seitsemäs teoksensa. Ei vaikuta palkintoehdokaskirjallisuudelta. Toki en tiedä, millainen esikoinen oli.

Hauska, että päähenkilö oli tavaratalon ikkunan somistaja. Suoritin siitä opintoja vuosi sitten ja olen jonkin verran pohtinut näyteikkunoita, katoavaa kansanperinnettä.

Regina Rask: Jouluihminen, Otava 2011, 222 sivua. Lainattu kirjastosta.