Osallistuin talven ajan ilmastolukupiiriin. Moni kirjoista käsitteli enemmän luonnon monimuotoisuutta, vaikka toki aiheet liippaavatkin toisiaan. Olin ensimmäistä kertaa lukupiirissä ja se oli tosi kivaa. Luin melkein aina ihan viime tingassa, mutta keskustelu oli kivaa. Meitä oli aina noin kuusi ihmistä keskustelemassa. Antoisia keskusteluja ja opin paljon uutta. Kirjoista on kiva keskustella.
Tämä oli lukupiirin viimeinen kirja. Tykkäsin tosi paljon. Hyvin kirjoitettu ja opin paljon. Olin jo oppinut jonkin verran metsien kestämättömästä käytöstä, mutta nyt opin lisää. Hieno oivallus itselleni oli se, että miksi puhumme metsästä, kun tarkoitamme puita. Eivät pelkät puut tee metsää.
Jokiranta, Juntti ja Ruohonen: Metsä meidän jälkeemme, Otava 2019, 271 sivua. Olen itse ostanut. Tämä oli Finlandia-ehdokas vuonna 2019.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti