tiistai 29. maaliskuuta 2011

Vihonviimeinen osa

Tänään luin Hesarista, että Jean M. Untinen-Auel on saanut esihistoriallisen kirjasarjansa päätökseen. Viimein! Minä tosin luulin, että se sarja tuli päätökseen jo yhdeksän vuotta sitten.

Olin lukenut teini-ikäisenä Luolakarhun klaanin ja Hevosten laakson. Mammutin metsästäjistä en tiedä, vai olisiko jäänyt kesken. Kun sitten 2002 ilmestyi se viides osa, Luolien suojatit, niin kahlasin talven 2002-2003 aikana kaikki viisi kirjaa läpi (nelonen on Tasangon vaeltajat).

Nainen on tehnyt julmetunmoista taustatyötä kirjoja varten, mutta pakko sanoa, että kirjat huononevat loppua kohden ja paljon. Ne ovat paikoin suorastaan pitkäveteisiä. Mutta olin tyytyväinen, että sain kahlattua sarjan läpi. Ja nyt on tullut vielä kuudes osa (kirjailija on siis alunperinkin suunnitellut sarjan kuusiosaiseksi, en tiennyt sitä). Pakkohan se on lukea, mutta tällä kertaa en aio lukea ensimmäistä viittä osaa pohjalle. Itse asiassa muistan aika hyvin, mitä kirjoissa tapahtui ja viidennenkin osan muistan ihan hyvin.

Loputtomaan kirjalistaan siis lisättäköön Maalattujen luolien maa.

Kiva kirja tutuista ideoista

Minähän luen kaikki käteeni osuvat kirjat, jotka käsittelevät askartelua omaan kotiin. Tämä kirja on jaettu neljään osaan vuodenaikojen mukaan, tosin aika väljästi. Vaikkapa saunominenhan voisi liittyä ihan mihin tahansa vuoden aikaan, mutta tässä se on linkitetty talveen. Oikeastaan hyvä niin, on mukavampi, mitä useammat ideat ovat toteutuskelpoisia mihin aikaan vuodesta tahansa.

Ohjeet ovat superselkeät. Aluksi luetellaan kaikki tarvittavat välineet suojakäsineitä ja neulaa myöten. Yhtäkään totaalisesti uutta ja maata mullistavaa ideaa kirjassa ei ole. Betoniharkosta tehtyä kynätelinettä en ole koskaan aikaisemmin nähnyt, mutta en sellaista kyllä haluakaan, ei hivellyt minun silmääni. Kuvat ovat kauniita ja innostavia. Mieleeni jäivät palkintolusikoista koottu taulu (miehellä palkintoja riittää, ehkä niistä voisi koota myös taulun) ja sileät kivet saippuakupissa. Pitsit ovat olleet mielessäni jo jonkin aikaa, joten niihin liittyvät ideat kiinnostivat. Myös bandana-huiveista tehdyt tyynyt olivat hauskoja! Jotenkin olen tähän asti nähnyt ne rumina ysäri-asusteina, mutta ruskea tyynyt oli kaunis ja sopisi meidänkin makuuhuoneeseen.

Kirjassa on siis sekä puutöitä että ompelutöitä ja askartelua. Kovin suuritöisiä ohjeita ei ollut, kutakuinkin kaikki on toteutettavissa muutamassa tunnissa ja nopeammin.

Kiva kirja, kannattaa selata.

Johanna Vireaho ja Sari Tammikari: Ideoita kotiin koko vuodeksi, WSOY, 2008, 120 sivua

(Pahoittelen, että kuva on sivuttain, ei kääntynyt suosiolla, jumpatkaa vähän niskojanne.)

keskiviikko 16. maaliskuuta 2011

33 ei-niin-kovin-inspiroivaa ideaa


KIrjan kannessa on kivoja kuvia ja kun selasin kirjan kirjastossa, siinä näytti olevan kivoja kuvia. Lähempi tarkastelu oli pettymys. Kuvat ovat kyllä kivoja, mutta ideat laimeita: päällystä tai maalaa kenkälaatikko, laita pesuaineet kauniiseen purkkiin tee voidepurkista kynttilälyhty. Melkein kaikki ideat on nähty jo jossain tai ovat muuten vaan vähemmän innovatiivisia. Aloin miettiä kirjan nimeäkin: helppoja ja nopeita sisustusprojekteja. Ehkä minun pitäisikin etsiä vaikeita ja työläitä sisustusprojekteja.

Jos et ole koskaan lukenut sisustuslehtiä etkä tämänkaltaisia kirjoja, niin ehkä sitten kirjalla voi olla jotain annettavaa. Vanerista tehdyn lasten hellan kaavoja saattaisin käyttää, jos meillä tarvittaisiin leikkihellaa.

Jenni Peltonen: 33 ideaa, helppoja ja nopeita sisustusprojekteja, Gummerus, 2009, 119 sivua