tiistai 23. kesäkuuta 2020

Skepsiksen kirja

Ihan hyvä kirja. Lukuisia hyviä ja uskottavia kirjoittajia. Etenkin alkuosa kirjasta oli kiinnostavaa, mutta lopulta kirjasta liian iso osa käsitteli yliluonnollisiin uskomuksiin liittyviä asioita. Ei ollut niin kiinnostavaa. Kirja meinasi jäädä kesken, mutta luin sitten yli kuukauden tauon jälkeen kuitenkin loppuun. 

Tiina Raevaara (toim.): Voiko se olla totta?Ursa 2017, 227 sivua. Lainattu kirjastosta.

maanantai 22. kesäkuuta 2020

Trendipsykologin kirja toivosta

Olen lukenut muitakin Maaret Kallion kirjoja ja pidän hänen lempeästä tyylistään. Luen myös hänen kirjoittamansa kolumnit Hesarista. Vaikka olen lukenut jo jonkin verran hänen tuotantoaan, niin silti tästäkin kirjasta sai paljon irti. Toivo on tärkeää, että uskoo, että huomennakin on jotain.
Maaret Kallio: Voimana toivo, WSOY 2020, 235. Kuuntelin äänikirjana (6h53min). Kuuntelin suurimmaksi osaksi äänikirjana, mutta luin muutaman luvun. Lukijana kirjailija itse.

Laimea esikoinen

Valitsin kirjan iloisen pinkin kannen vuoksi. Siinä oli kuva rypistetystä kettukarkin paperista. Takakansitekstin mukaan kyseessä oli ärhäkästi pureva esikoisromaani. En löytänyt ärhäkkyyttä. Aihe sinällään hyvä ja kiinnostava: onko hyvä työntekijä ja ihminen se, joka kehittää itseään jatkuvasti. Tarina eteni välillä vähän kökösti.  Mutta luin loppuun. :)

Kristiina Saha: Minäpäivät, Otava 2019, 255 sivua. Lainattu kirjastosta.

maanantai 1. kesäkuuta 2020

Milloin on paras hetki?

Kronobiologiaa. Miten ihminen toimii, mitä virkkuja oikein olemme? Mikä merkitys on aluilla, lopuilla ja keskikohdilla. Valtavasti tutkimustietoa, muutamaa kohtaa vähän epäilin, mutta pääosin kiinnostavia ja järkeen käypiä juttuja. Paljon tuttua juttua esimerkiksi taukojen

Daniel H. Pink: Milloin? Oikealla hetkellä toimisen taito, Tuuma 2019, 285 sivua. Lainattu kirjastosta.

Tulevaisuuden työelämästä

Nuori innovaattori opastaa tulevaisuuden työelämään. Teema on tietenkin tuttu, ja hyvin Pölönen on jaotellut tulevaisuudessa tarvittavat taidot.

Perttu Pölönen: Tulevaisuuden lukujärjestys, Otava 2020. 192 sivua. Ostin omaksi.

Puhu suoraan

Olen muutaman Anna Perhon kirjan lukenut. Perho kirjoittaa hyvin. Vaikka teema on nyt vähän erilainen kuin Superarjessa tms. niin vähän samoja juttuja tässäkin on. Kiva kuunnella kirjaa, jonka lukee kirjailija itse.

Anna Perho: Suorat sanat - Miten puhun asioista, joista mielummin vaikenisin? Otava 2019, 251s 6h58min. Kuunneltu äänikirjana. Lukija Anna Perho.

torstai 23. huhtikuuta 2020

Ihania muumeja

On aivan hullua, että en ole lukenut muumikirjoja. Tarkistin täältä blogista, että olen lukenut ensimmäisen muumikirjani elokuussa 2017 ja todennut silloin, että pitäisi lukea kaikki muutkin. Ja heti perään 2,5 vuotta myöhemmin luen seuraavan. Niin timanttisen hyvä kirja. Edelleen teki mieli kirjoittaa useita sitaatteja talteen.

Olin aloittanut kirjan jo alkutalvesta, mutta se vain jäi kesken (varmaan niin monta muutakin kirjaa kesken) ja nyt luin loppuun.

Tove Jansson: Taikatalvi, Loisto-pokkari, alkuteos 1957, suomennos 1958. Tämä 22. painos. 132 sivua. Omasta kirjahyllystä.

Ensimmäinen koronakirja

Tämä on markkinoitu kirjana, joten olkoon se sitten tässäkin listassa. Olisiko tämä enemmän essee? Mutta hyvä kirjoitus koronasta ja tästä poikkeuksellisesta tilanteesta ja ajasta. Markkinoitu ensimmäisenä koronakirjana. Kirjailija oli minulle entuudestaan tuntematon, mutta kiinnostuin. Hän on kirjoittanut romaaneja, mutta on koulutukseltaan fyysikko.

Paolo Giordana: Tartunnan aikaan, Aula & co 2020, 78 sivua/1h13min. Kuunneltu äänikirjana, lukija Jukka Pitkänen.

Miten kirjoitetaan tietokirja?

Miten en ole kirjoittanut kirjaa? Tämä tietokirja kertoo kaiken olennaisen tietokirjasta ja sellaisen kirjoittamisesta. Miten kannattaa aloittaa, millaisia tietokirjoja edes on ja niin edelleen. Opin valtavasti uusia juttuja ja nyt ei voi enää tietokirjoja edes katsoa samalla tavalla kuin ennen. Kirjoittajat taitavia työssään. Lukaisin Raevaaran sivun wikipediasta ja aika hengästyttävä ura hänellä: Hän on minun ikäinen, tohtori 25-vuotiaana ja palkittu sekä kauno- että tietokirjailijana.

Tiina Raevaara ja Urpu Strellman: Tietokirjailijan kirja, Docendo 2019, 339 sivua. Kirja on oma, ostin viime syksynä Helsingin kirjamessuilta. 

Suomalaisia yksineläjiä

Mielenkiintoinen kirja suomalaisista erakoista. Painottuu jo edesmenneisiin Lapin erakoihin, mutta mukana myös nykyajan erakoita, joiden tarinat ovat mielestäni kiinnostavampia.

Milla Peltonen: Erakot, omintakeisten suomalaisten elämäntarinoita, Into kustannus 2020, 224 sivua/7h11min. Lukija Jari  Nissinen. Kuunneltu äänikirjana.

sunnuntai 12. huhtikuuta 2020

Äänikirjana nopeammin

Äänikirjojen kanssa ongelmani on se, että nukahtelen, jos menen pitkäkseni. Toisaalta taas ajatukseni lähtee harhailemaan, jos teen yhtään jotain muuta kuin kuuntelen kirjaa. Eli oikeastaan voisin vain istua paikoillani ja keskittyä täysillä kuuntelemaan. Ei välttämättä huono asia sekään.

Äänikirjoissa on se vaihtoehto, että niitä voi kuunnella nopeutettuna. Jotenkin se tuntui aluksi ajatuksena hävyttömältä. Onko se ahneutta? Pilaako sillä kirjan? Eikö luettu kirja oli vielä oma teoksensa, jonka lukija on tehnyt kirjailin työstä? Mutta koska ajatusten harhailu lukiessa on itselleni merkki siitä, että lukee liian hitaasti, niin eikö se voisi olla samaa kuunneltuna. Lisäksi minulla kirjat useimmiten menevät pilalle niin, että niiden lukeminen venyy. Tarina vähän unohtuu jne. Ideaalitilanteessahan kirjan lukisi yhdeltä istumalta loppuun (vähän kirjasta riippuen toki).

Niinpä ajattelin kokeilla sellaisen kirjan kohdalla, jolle ei ollut suuria odotuksia. Toimi oikein hyvin. Kuuntelin siis alun ihan normaalinopeudella, noin puolessa välissä nostin nopeuden 1,5-kertaiseksi. Totuin lukunopeuteen tunnin kävelylenkin aikana. Keskityin kirjaan paremmin eikä mikkihiiriäänikään lopulta häirinnyt. Loput kirjasta kuuntelin 1,75-kertaisella nopeudella.

Kirjasta sinällään ei ole paljoa sanottavaa. Onneksi kasvamme aikuisiksi ja monesti elämä tuntuu helpottavan vuosien myötä, kun oppii tuntemaan itsensä ja oppii arvostamaan itseään, vaikka sitä ei olisi osannut nuorempana tehdä. Päähenkilö saa lapsen ja samalla muistelee seksinhuuruisia vuosiaan, jotka eivät olleetkaan ihan niin kivoja.

Emmi-Liia Sjöholm: Paperilla toinen, Kosmos 2020, 236 sivua/3h49 min, lukija Usva Kärnä. Kuuntelin äänikirjana.

Viisi tähteä ankeriaalle

Yksi parhaimmista kirjoista, joita olen pitkään aikaan lukenut. En tiennyt ankeriaista mitään ennen tätä teosta. Nyt tiedän. Samalla olen miettinyt elämää ja maailmaa sekä saanut nautinnollisen kokemuksen kirjasta.

Kuuntelin äänikirjana, mutta voi olla, että olisin nauttinut vielä enemmän lukemalla. Jäi mieleen, että voisin myöhemmin palata kirjaan uudelleen ja lukea sen.

Minulla on ollut nyt testissä vähän kaikki äänikirjasovellukset. Niihin saa yleensä pari viikkoa ilmaista testijaksoa. Aloitin tämän kirjan BookBeatissa ja kuuntelin loppuun Suomalainen plussassa. Heikkouteni on se, että kroonisesta univajeesta kärsivänä ihmisenä nukahtelen kesken kaiken, jos kuuntelen pitkälläni.

Tykkäsin kovasti myös lukijasta.

Patrik Svensson: Ankeriaan testamentti, Tammi 2020, 272 sivua/ 7h 52min, lukija Jukka Pitkänen. Kuunneltu äänikirjana.

Fiksumpaa työntekoa

Apua siihen, miten työtä voisi tehdä järkevämmin. Aivot eivät kestä tätä pirstaleista maailmaa, jatkuvia katkoksia ja hälyä.

Hyvin kirjoitettu kirja ja paljon asiaa. Paljon tuttua, jonkin verran uutta. 

Sami Paju & Tapani Riekki: Järki töihin! Parempien työtapojen kehittämisopas, Tuuma 2019, 237 sivua. Lainattu kirjastosta.

Jäi kesken: Tarhapäivä

Pidin Hietamiehen Yösyötöstä, vaikka päähenkilö olikin välillä vähän turhan hölmö ja juntti. Sen sijaan Tarhapäivässä päähenkilö alkoi olla niin idiootti, että se oli epäuskottavaa. On eri asia raivota päähenkilölle, että koetahan nyt ryhdistäytyä kuin kirjailijalle, että et nyt oikeasti voi kirjoittaa näin tyhmää ihmistä.

Kuuntelin kirjan puoliväliin ja sitten jätin kesken. Hyvin harvinaista, että jätän kirjan tarkoituksella kesken.

lauantai 7. maaliskuuta 2020

Uni, uni, uni

Vaikka olen aika paljon lukenut unesta ja nukkumisesta, niin tässä oli muutamia uusia juttuja, joita aion ottaa kokeiluun. Nimi on raflaava, menestys varmaan myy. Kyllä kirjassa kuitenkin puhumaan myös ihan hyvinvoinnista.

Henri Tuomilehto & Jouni Vornanen: Nukkumalla menestykseen, Tammi 2019, 196 sivua. Lainattu kirjastosta.

Miten kirjoja kirjoitetaan

Kiinnostavaa lukea, miten kirjailijat kirjoittavat kirjojaan. Samanlaisia ja erilaisia tapoja. Kirjassa kerrotaan 11 kirjailijan työskentelytavoista.

Kirsi Pehkonen: Käsikirjoituksesta kirjaksi, Reuna 2018, 178 sivua. Lainattu kirjastosta.

Muistoja lamasta

Erinomainen esikoisromaani alkaa 80-luvun hulluista vuosista, ja kertoo 90-luvun lamasta ja siitä, millaiset jäljet ne jättivät lapsiin, perheisiin. Tosi hyvin tehty tarina: kahdessa ajassa rinnakkain kulkevat kerronnat. Lamasta kerrottiin yhtä aikaa lapsen silmin ja toisaalta hyvin informatiivisin ottein, faktat tiskiin. Toki lapsen silmin kuvattu maailma oli aika paljon kypsempi kuin mitä itse olin vaikkapa 12-vuotiaana. Toiset on.

Suvi Vaarla: Westend, WSOY 2019, 8h41min, 192 sivua. Kuunneltu äänikirjana. Lukija Krista Putkonen-Örn.

lauantai 22. helmikuuta 2020

Palautumisesta

Asiaa stressistä ja sen vähentämisestä. Luin tätä kirjaa iltaisin välillä niin väsyneenä, että myöhemmin olin unohtanut kaiken mitä olin lukenut. Ei valtavan paljoa uutta, mutta aina jotain pientä. Tyypillisesti ihmiset uupuvat työhön ja liian kovaan treenaamiseen. Minua kiinnostaa vähän toisenlaiset uupumiset.

Kaisa Jaakkola: Palaudu ja vahvistu, TAmmi 2018, 205 sivua. Lainattu kirjastosta.

Japanilaista estetiikka

Wabi sabi, japanilaista estetiikkaa. Täydellisyyttä ei ole, joten sitä ei kannata jahdata. Ja vaikka olisikin, niin se ei olisi kiinnostavaa. Kauneus on epätäydellisyydessä. Pidin kirjasta kovasti. Mukava miettiä syviä asioita. Japanilaiseen kulttuuriin olisi muutenkin kiva tutustua tarkemmin. Ja sen jälkeen mennä käymään siellä uudestaan, ajan kanssa.

Beth Kempton: Wabi sabi, Japanilaista viisautta täydellisen epätäydelliseen elämään, Basam books 2019 (alkuteos englanniksi 2018), 248 sivua. Lainattu kirjastosta.


Rankka vauvavuosi

Olin nähnyt tämän elokuvana. Muisti on tätä nykyä armottoman hatara enkä ole varma, että muistinko elokuvan niin väärin vai oliko siinä totaalisesti eri juttu. Muistelin nimittäin, että leffassa lapsen äiti vain häippäsee. Kirjassa sen sijaan äiti sairastuu vakaviin mielenterveyden ongelmiin ja katoaa siksi kuvioista. Kirjan kuvio on mielenkiintoisempi.

Hyvä kirja, hyvin kirjoitettu. Tuli myös mieleen omat unettomat vuodet. Aika kultaa kuulemma muistoja. Mitenköhän rankkaa se oikeasti oli. :O

Saatanpa lukea (tai kuunnella) jatko-osatkin. Antti Virmavirta oli hyvä lukija.

Eve Hietamies: Yösyöttö, Otava 2010, 238 sivua, 10h44 min. Kuunneltu BookBeatissa.

Nichollsin romaani

Lukuromaani, ihan hyvä sellainen. Brian Jackson aloittaa yliopiston suurin odotuksin. Duunariperheen kuvioista akateemiseen maailmaan. Kännäystä ja tyttöjä. Pettymyksiä. Sellaistahan se elämä on. Lukuisat 80-luvun popuularikulttuurin viittaukset (Brittivinkkelistä) olivat minulle hepreaa.

David Nicholls: Kaikki peliin, Otava 2012 (alkuteos 2003), 414 sivua. Lainattu kirjastosta.

lauantai 18. tammikuuta 2020

Olennaiseen keskittyminen

Ehkä olen jo funtsinut teemaa niin paljon, että tästä en kovin kummosia saanut irti.

Maaretta Tukiainen: Tärkeintä tänään, Näin saat vähemmällä enemmän, Tuuma 2019, 138 sivua. Lainattu kirjastosta.