Äänikirjana nopeammin

Äänikirjojen kanssa ongelmani on se, että nukahtelen, jos menen pitkäkseni. Toisaalta taas ajatukseni lähtee harhailemaan, jos teen yhtään jotain muuta kuin kuuntelen kirjaa. Eli oikeastaan voisin vain istua paikoillani ja keskittyä täysillä kuuntelemaan. Ei välttämättä huono asia sekään.

Äänikirjoissa on se vaihtoehto, että niitä voi kuunnella nopeutettuna. Jotenkin se tuntui aluksi ajatuksena hävyttömältä. Onko se ahneutta? Pilaako sillä kirjan? Eikö luettu kirja oli vielä oma teoksensa, jonka lukija on tehnyt kirjailin työstä? Mutta koska ajatusten harhailu lukiessa on itselleni merkki siitä, että lukee liian hitaasti, niin eikö se voisi olla samaa kuunneltuna. Lisäksi minulla kirjat useimmiten menevät pilalle niin, että niiden lukeminen venyy. Tarina vähän unohtuu jne. Ideaalitilanteessahan kirjan lukisi yhdeltä istumalta loppuun (vähän kirjasta riippuen toki).

Niinpä ajattelin kokeilla sellaisen kirjan kohdalla, jolle ei ollut suuria odotuksia. Toimi oikein hyvin. Kuuntelin siis alun ihan normaalinopeudella, noin puolessa välissä nostin nopeuden 1,5-kertaiseksi. Totuin lukunopeuteen tunnin kävelylenkin aikana. Keskityin kirjaan paremmin eikä mikkihiiriäänikään lopulta häirinnyt. Loput kirjasta kuuntelin 1,75-kertaisella nopeudella.

Kirjasta sinällään ei ole paljoa sanottavaa. Onneksi kasvamme aikuisiksi ja monesti elämä tuntuu helpottavan vuosien myötä, kun oppii tuntemaan itsensä ja oppii arvostamaan itseään, vaikka sitä ei olisi osannut nuorempana tehdä. Päähenkilö saa lapsen ja samalla muistelee seksinhuuruisia vuosiaan, jotka eivät olleetkaan ihan niin kivoja.

Emmi-Liia Sjöholm: Paperilla toinen, Kosmos 2020, 236 sivua/3h49 min, lukija Usva Kärnä. Kuuntelin äänikirjana.