Elämä on lyhyt

Jos elää vanhaksi, niin elää vain nelisentuhatta viikkoa. Se ei ole paljoa se, joten viikot kannattaa käyttää hyvin. Self help -oppaat sanovat usein, että ne ovat aina erilaisia kuin muut. Tämän kirjoittajan mukaan muiden ajankäyttöoppaiden ongelma on se, että kuvitellaan, että kaiken ehtisi tehdä. Ei ehdi. Pitää valita, mitä haluaa tehdä ja tehdä vain ne. Ei pidä tehdä niitä, jotka olisivat melko korkealla listalla, vaan pelkästään kaikkein kivoimmat. Koska kaikkea ei ehdi. Lisäksi pitää opetella tyytymään. Se ei ole paha asia. Ainahan me tyydytään johonkin.

Kun olin kuunnellut kirjan, niin teki mieli aloittaa alusta. Hyvä kirja.

Oliver Burkeman: Neljätuhatta viikkoa, Siltala 2022 (alkuteos 2021), 8h24min (179 sivua). Lukija Leena Nuora. Kuunneltu äänikirjana.

Punk-kirja nuorille

Punk on siirtynyt tietokirjoihin. Hauska pieni kirja punkista, kivasti kuvitettu.

Timo Kalevi Forss & Aiju Salminen: Mitä on punk? Rosebud 2018, 61 sivua. Lainattu kirjastosta.

Suomen läpi kävellen

Korona tuli ja Helena päätti kävellä Suomen läpi. Kävelyosuus oli ihan kiinnostavaa luettavaa. Siinä samalla kävi kyllä ilmi, että hän varmasti eroaa puolisostaan, jonka kanssa heillä ei tainnut olla kovin kummoista tunneyhteyttä ja arvostusta. Viimeinen kohta "rakastu" sen sijaan oli vain jälkikirjoitus. Henkilölle itselleen tietenkin supertärkeä asia, mutta kirjassa se oli päälle liimattua. Olisi ollut parempi ilman.

Kastikainen on ollut ilmeisesti jonkinlainen semijulkkis ennen kirjaakin, mutta minä en ollut koskaan kuullut.

Sattumoisen melkein samanvärinen kansi kuin edellisessäkin kirjauksessa.

Helena Kastikainen: Kävele, unohda ja rakastu, Storyside 2022, 9h19min (181 sivua). Lukija Mirjami Heikkinen eli kuuntelin äänikirjana.

Piinaava perheviikonloppu

Nyt on pitkä tauko kirjauksissa. Tämän kirjan olin unohtanut kokonaan, mutta onneksi nämä näkyy Bookbeatissa. Hetken piti vielä kelata siinäkin vaiheessa, kun näin kirjan kannen. Sitten muistin eikä kirja mikään huono ollut. Inhottava ja epävarma päähenkilö, joka oli kauhean kateellinen siskolleen. Tosi itsekeskeinen ihminen ja se oli hyvin kuvattu. Onko tämä nyt pienoisromaani vai novelli. Kirja kuitenkin. 

Marie Aubert: Mikään ei voisi olla paremmin, Gummerus 2022 (alkuteos 2019), 2h39min (80 sivua). Lukija Pirjo Heikkilä, eli kuuntelin äänikirjana.

Mestarillinen Kultarinta

Piti oikein etsiä, että mitähän kirjoja olen unohtanut kirjata. Hyllyllä on useita kesken olevia kirjoja. Jokunen sellainenkin, joita en aio edes lukeakaan loppuun.

Mutta tämä erinomainen kirja on kirjaamatta eli Kultarinta. Ihan alku oli sellainen, että mietin, että pääsenköhän tästä mitenkään jyvälle. Liikuttiin ajassa ja paikassa. Mutta yleensä kannattaa luottaa, että jos kirja on kehuttu, se kietoutuu hienosti tarinaksi. Niin tässäkin. Kytömäki on todella taitava tässä tarinan kieputtelussa. Se meni juuri niin kuin pitikin.

Kirja oli Finlandia-ehdokkaana.

Kirja oli maaliskuun lukupiirikirja, ja sitä olikin mukava käsitellä siellä. Lisäksi kirjaa suositeltiin minulle jo vuonna 2018, kun pyysin lukuvalmentajalta vinkkejä uusiin kirjoihin.

Kuuntelin kirjaa osittain äänikirjana. Kirja imaisi minut mukaansa, mutta tyypilliseen tapaan, minulle tuli kiire ennen lukupiiriä. Testasin jopa, kumpi on nopeampi lukija minä vai äänikirjan lukija tuplanopeudella. Minä.

Oli myös hauska sattuma, että luin Punaisen viivan ja Kultarinnan peräkkäin. Molemmissa oli tämä karhu-juttu alussa ja lopussa. Lisäksi ne sijoittuvat osittain samaan ajankohtaan: maailmat ovat vain aivan erilaiset. Kainuun korvessa ei osata sanoa vaikeaa sanaa "sosiaalidemokraatti" ja eteläisessä kartanossa eletään herraskaisesti.

Anni Kytömäki: Kultarinta, Gummerus 2014, 644 sivua. Lainattu kirjastosta.