Ei niin hauskaa satiiria

En ole aiemmin lukenut mitään Hotakaisen kirjoista, mutta hän on hauska mies televisiossa. Tämän romaanin perusteella mietin, että ehkä parempi että olisikin telkkarissa eikä kirjoittamassa. Tarina oli alkuun ihan hauska, mutta lässähti. Kirja oli satiiri, mutta minä en jaksa väsynyttä kaupunkilaiset vastaan maalaiset läppää. Kirja jäi tosi pitkäksi aikaa kesken, mutta vähän väkisin kuuntelin loppuun.

Kari Hotakainen: Tarina, Siltala 2020, 6h43 min (257 sivua). Lukija Antti Holma.

Viihdettä

 

Honkasalon ensimmäinen viihderomaani, lukee liepeissä. Olen lukenut yhden Honkasalon kirjan aiemmin, pari vuotta sitten kirjan, jossa käsiteltiin kaikenlaisia käsitöitä. Tämä viihdytti, kuten asiaan kuuluu. Hirveästi viinin läträystä ja ahdistusta haluaako äidiksi vai ei, mutta sen ohessa ihan tuttujakin teemoja: mitä sitä elämässä ylipäätään haluaa. Päähenkilö Nellalla ei oikein ole unelmia, ja kaikilla tuntuu menevän paremmin kuin hänellä. Vaikkakin ympärillä pyörivät ihmiset hekin ovat aika tavallisia (paitsi kaikki juovat ihan älyttömästi). Kirjan nimi on vähän outo.

Laura Honkasalo: Vie minut jonnekin, Otava 2018, 351 sivua. Lainattu kirjastosta.

Ihmissuhteita

 Romaani kahden naisen (Saaran ja Elisan) suhteesta: opiskeluaikaisista kämppiksistä rakastavaisiksi, parisuhteeseen, naimisiin ja äideiksi. Kirjassa parasta oli se, miten kuvattiin kommunikaatio-ongelmia. Miten kumpikin näkee ja kokee asiat, itsensä ja toisensa, mutta ei ole koskaan osannut kertoa sitä toiselle. Kun yhteyttä ei synny, tiet erkanevat. Ei loistava, mutta hyvä.

Laura Lehtola: Minä valitsin sinut, Otava 2020, 7h53 min (319 sivua). Lukija Rosanna Kemppi.

Osui ja upposi

Olin jo bongannut, että bloggaaja Eeva Kolu on kirjoittanut kirjan uupumuksesta. Kiinnostuin siitä, että kirjassa pohditaan sitä, että uupumus ei johdu pelkästään työstä, vaan koko elämästä. Valtaosa asioista oli sellaisia, että pystyin niihin samaistumaan. Uupumusta.

Eeva Kolu: Korkeintaan vähän väsynyt eli kuinka olla tarpeeksi maailmassa jossa mikään ei riitä, Gummerus 2020, 384 sivua. Lainattu kirjastosta.

"Välikirjana" hyvää mieltä

 Syksy alkaa pimentyä ja halusin lukea uudelleen hyvän mielen kirjan Hyggestä. Olin lukenut sen pari vuotta sitten, ja ihan mukava muistutus hyggeilyn, kotoilun ja käpertymisen ihanuudesta.

Meik Wiking: Hygge Hyvän elämän kirja, readme.fi 2017 (alkuteos 2016, 287 sivua. Omassa kirjahyllyssä.

Monimutkaisia suhteita

 Innostuin Sally Rooneystä ja kuuntelin melkeinpä heti perään toisenkin hänen teoksensa. Tämä oli siis esikoinen. Päähenkilö on Frances ja hänen seurassaan liikkuu Bobbi. Naiset pyörivät Dublinin yliopisto- ja kulttuuripiireissä. Francesilla ja Bobbilla on yhteinen seurustelumenneisyys, mutta nyt ovat enimmäkseen ystäviä. He onnistuvat virittelemään suhdedraaman valokuvaajaan ja tämän puolisoon.

Pidin kovasti.

Sally Rooney: Keskusteluja ystävien kesken, Otava 2019 (alkuteos 2017), 8h45min, lukija Usva Kärnä.