Scifiä aurinkokunnassa

Luin syksyllä 2021 Itärannan kaksi muuta teosta, ja tykkäsin niistä kovasti. Silloin minulle jäi muistikuva, että ne olivat kirjailijan ainoat teokset, mutta olihan silloin vasta vuotta aiemmin julkaistu tämä. Tämä on varmaan edelleen sitä kaunista ja vähän koukeroista kieltä, mistä Itärantaa kiitellään. En ole ihan varma onko se kirjojen vahvuus. Välillä tuskastutti, kun olisin vaan halunnut eteenpäin ja saada tietää, mitä tarinassa tapahtuu. Mutta hyviä ympäristönsuojeluteemoja tässäkin kirjassa.

Emmi Itäranta: Kuunpäivän kirjeet, Kustannusosakeyhtiö Teos 2020, 382 sivua. Lainattu kirjastossa.

Rakkaustarina Nottinghamissa

Uusi chic lit tuttavuus mulle. Itkin tietenkin puolesta välistä kirjaa loppuun asti. Ja itkeminenhän on hyvän kirjan merkki. Päähenkilö Edie joutuu piinalliseen tilanteeseen työkaverin häiden jälkeen, kun sulhanen suutelee häntä. Sitten nainen palaakin lapsuudenkotiinsa ja rakkaustarinahan siitä muodostuu.

Mhairi McFarlane: Tyttö muiden joukossa, HarperCollinsNordic 2016 (alkuteos), 431 sivua. Lainattu kirjastosta.

Avaruusasioita

Olen lukenut kirjailijan kaksi muuta teosta: säästä ja pienistä asioista. Molemmat oli tosi hyviä, kuuntelin ne jo 1,5 vuotta sitten. Silloin ajattelin, että tämä avaruusteemainen kirja ei niin kiinnosta. Elämää pohtiessa on alkanut avaruuskin kiinnostaa. Kirja oli tosi hyvä.

Marcus Rosenlund: Kohti korkeuksia, Ajatusmatkalla avaruudessa, Kustantamo S&S 2020 (ruotsinkielinen alkuteos samana vuonna), 7h9min, lukija Jussi Puhakka

Tuhlaajanainen pulassa

Tarina naisesta, joka osti asunnon myymättä ensin edellistä, teetti siihen hulppean remontin ilman rahaa ja menetti sitten työpaikkansa ja joutui ihan kuseen rahavaikeuksien takia. Tarina ja sen päähenkilö oli monessa kohtaa tosi epäuskottava. Ihminen voi tietenkin joutua hankaluuksiin ja ihan omaa syytäänkin, mutta en silti usko, että kukaan toimisi noin.

Mietin kovasti, että lukeminen lisää tutkimusten mukaan myötätuntoa. Ehkä näin on.

Luin tunnin verran tätä Silent book clubissa. Voi olla, että muuten olisi jäänyt kesken.

Annamari Marttinen: Häiriömerkintä, Tammi 2021, 325 sivua. Lainattu kirjastosta.

Kasvikunnan kuvitteellinen manifesti

Aivan mahtava teos, jonka jälkeen ymmärsin taas vähän enemmän maailmaa. Kasvit ovat ihmeellisiä, niitä on valtavan paljon ja voimme oppia älyttömästi asioita kasveilta. Pikkasen enemmän voisimme myös kunnioittaa kasveja. Ne olivat täällä paljon ennen meitä, ja evoluution myötä niillä on paljon hienoja keinoja kukoistaa.

Stefano Mancuso: Kasvien tasavalta, Aula & Co 2022 (italiankielinen alkuteos 2019), 152 sivua. Lainattu kirjastosta.

Naisten häpäisystä

Kirja oli aika erilainen kuin luulin. Välillä kirja tuntui vähän höpöhöpöltä, mutta sitten oli paljon hyvää asiaa ja oivalluksia häpeästä. Erityisen kiinnostavia osia oli naissukupuolen vuosisatoja (tuhansia) jatkunut häpäisy. Mietin aihetta paljon.

Kaisa Peltola: Häpeän alkemia: Erillisyydestä elävään yhteyteen. Hyvä elämä 2021. 9h24min, lukija Kaisa Peltola. Kuuntelin äänikirjana.

Julia löysi itsensä lesbona

Lontoon queer-maailmaan sijoittuva romaani kertoo ihastumisesta, seksistä, rakkaudesta ja ihan tavallisesta elämästä. Taitaa olla ensimmäinen äänikirja, jossa lukijana Niina Lahtinen? Hän sopi oikein hyvin. Voisin lukea kirjailijan muitakin teoksia, mutta liekö niitä suomennettukaan.

Kate Davies: Syvään päähän, Gummerus 2020, 11h53min, lukija Niina Lahtinen. Kuunneltu äänikirjana.