Nappasin kirjan uutuushyllystä ja alku olikin innostava. Mutta sitten kirja jäi kesken eikä oikein kantanut. Laina-aikakin päättyi, joten palautin tämän omakustanteen jonkun toisen luettavaksi.
Jarkko Pyy: Eläminen ja unelmat
Jarkko Pyy: Eläminen ja unelmat
Suvi Vaarla: Westend, WSOY 2019, 334 sivua. Lainattu kirjastosta.
Kirjoittaja oli Suomessa, kun kirjoitti tätä. Joku linkki siis tänne.
Sandra Rangel: Tyypin 2 diabeteksen loppu, Viisas elämä 2025, 207 sivua. Lainattu kirjastosta.
Patrik Borg ja Milla Rosengård-Bärlund: Laihdu uusin keinoin, Otava 2026, 222 sivua. Lainattu kirjastosta.
Pauliina Tervo ja Ville Miettinen: Kokaru - kokokasvisruoka, Readme 2025, 350 sivua. Lainattu kirjastosta.
Sivulla 26 sanoin puolisolle, että kylläpä tuo päähenkilö on ärsyttävä. Luin kuitenkin kirjan loppuun. Avioliiton loppua käsiteltiin ensin vaimon näkökulmasta ja sitten miehen. En ole ihan varma, oliko tarkoitus ensin, että vaimoa kohtaan olisi tuntenut empatiaa ja sitten olisiko pitänyt kääntyä toisinpäin. Ilmeisesti. Sellaiseen mielikuvaan jäin, kun luin pari kirja-arvostelua teoksesta. Mutta nyt minusta vaimo oli ensin ärsyttävä. Ja sitten miehen näkövinkkelistä se vaimo oli vieläkin kamalampi ihminen. Mutta niin vaan kävi, että lopussa itketti, kun se vaimo kuitenkin kävi niin kovasti sääliksi.
Moa Herngren: Ruotsalainen avioero, Gummerus 2024 (alkuteos 2022). Suomentaja Sirje Niitepõld. 351 sivua. Lainattu kirjastosta.