tiistai 31. joulukuuta 2019

Äitys ja työ ne yhteen sopii

Miten yhdistää työ- ja perhe-elämä? Ihan hyviä juttuja, ja hyviä muistutuksia, että kaikkea ei voi eikä edes kannata yrittää tehdä täysillä ja täydellisesti. Jossain kohtaa kirjaa kyllä hiipii mieleen, että eiköhän ne ruuhkavuosien kuningattaret ole jossain muualla. Kirjaan on haastateltu johtajaäitejä. En tarkoita, etteivätkö olisi saaneet paljoa aikaiseksi ja eikö olisi ollut kovaa hommaa. Mutta ehkä toisenlaisia vinkkejä olisi saanut vaikka duunari-yh-äideiltä: eivät saa itse valita työaikoja, työ ei välttämättä jousta piiruakaan, kotona ei ole tasa-arvoista puolisoa eikä ole rahaa ostaa siivous- tai lapsenhoitopalveluja. Kirjassa oli toki yksi yh-äitikin.

Tässä kuten muuallakin minua ärsyttää, kun asioista ei puhuta oikeilla nimillä. Toiset olivat pitkään äitiyslomalla ja toiset vähemmän aikaa. Miltein kaikki olivat kuitenkin ilmeisesti pitäneet ihan kokonaan äitiysvapaan. Sehän kestää vain noin nelisen kuukautta. Sen jälkeen ollaan vanhempainvapaalla ja sitten hoitovapaalla.

Toinen vähän hähmäinen sana on kotiäiti. Sanakirja määrittelee sen äidiksi, joka ei käy kodin ulkopuolella ansiotyössä. Minusta äitys- tai vanhempainvapaalla oleva ihminen ei ole kotiäiti. Eikä oikein vielä hoitovapaallakaan, ellei niitä nyt ole kovin montaa peräkkäin.

Pääosin oli mukavan raikasta luettavaa. Rehellistä. Välillä johtajista on juttuja, joissa selkeästi valehdellaan ja liioitellaan: ihmiset teleporttaavat töihin jne (tyyliin "herään kuudelta: käyn vajaan tunnin lenkillä, vien lapset päiväkotiin ja olen työpaikalla seiskalta" ööö, olet lasten päiväkodissa töissä ja menet sinne hikisenä?).

Jos olisin terve eikä olisi uniongelmia, niin jaksaisin itsekin ihan mitä tahansa. :D

Anni Erkko: Uraäidin selviytymisopas, Atena 2019, 240 sivua. Lainattu kirjastosta.

Jouluklassikko

Minulla oli ennen tapana lukea Saiturin joulu vuosittain aina jouluisin, mutta nyt tajusin, että en ole lukenut vuosikausiin. En ehkä lapsen syntymän jälkeen. 

Itkuhan tässä tirahtaa. Kuvitus on tässä versiossa aivan mahtava (John Worsleyn). En varmaan ole mitään kirjaa lukenut yhtä monta kertaa kuin tätä (paitsi lapselle muutamia kirjoja).

Charles Dickens: Saiturin jouluyö, Satukustannus, (alkuteos 1843), 127 sivua. Kirjassa ei ole painovuotta, mutta suomennos on vuodelta 1986. Se onkin ainoa suomennos tällä nimellä, muut ovat vähän eri nimisiä. En muista, keneltä olen kirjan saanut tai tarkasti milloin, mutta aika pian tuon suomennosvuoden jälkeen. 

maanantai 23. joulukuuta 2019

Vinkki priorisointiin

Olen itsekin huomannut, että maailmassa on liikaa kaikkea. Koko elämäni ajan olen kärsinyt siitä, että olisi hyvä osata valita jotain ja valita osa sitten pois.

Pienen kirjasen luki aika nopeasti, ja se antoi yhden vinkin, miten valita kaikesta paljoudesta tärkeimmät ja olennaisimmat.

(Kirja on lyhyempi kuin sivumäärä antaa olettaa. Se on pienikokoinen ja vaikka sivuilla ei juurikaan ole kuvia, se on taitettu hyvin väljästi. Eli on pieni kirja.)

Saku Tuominen: Juu ei, pieni kirja priorisoinnista, Otava 2018, 270 sivua. Lainattu kirjastosta.

Uupumuksesta

Oivallinen kirja uupumisesta. Sisältää tehtäviä ja haastateltujen ihmisten kertomuksia.

Liisa Uusitalo-Arola: Uuvuksissa. Kirja sinulle, joka tahdot voimasi takaisin, Tuuma 2019, 247 sivua. Lainattu kirjastosta.

tiistai 3. joulukuuta 2019

Esikoisen jälkeen toinen

Kirjailijan toinen kirja toisen kirjan kirjoittamisen tuskasta. Kirjassa seurataan vuoden ajan, mitä tapahtuu, kun esikoinen on julkaistu. Vastaus kriitikolle, joka kirjailijan mielestä murskasi teoksen. Turusen ensimmäinen kirja oli aika hauska, tämä ei niinkään. Paljon on materiaalia omasta elämästä. Mutta musertuiko kirjailija oikeasti, sitä ei voi tietää. Hyvin ennalta-arvattavasti kirja päättyy siihen, kun päähenkilö alkaa viimein kirjoittaa seuraavaa kirjaansa.
Kirjallisuuden muoto tämäkin.

Saara Turunen: Sivuhenkilö, Tammi 2018, 236 sivua. Lainattu kirjastosta.

Suomen historiaa

Juuri tällaisia kirjoja minun pitää välillä lukea: populaari tietokirja aiheesta, josta en tiedä juuri mitään! Todella mielenkiintoinen ja opin valtavasti uusia asioita Suomen historiasta. Virisi oikein into käydä tutkimassa kirjassa kuvattuja paikkoja, mutta saa nähdä, tuleeko koskaan lähdettyä. Hyvin kirjoitettu ja hyvät kuvat.

Ilari Aalto ja Elina Helkala: Matka muinaiseen Suomeen, 11 000 vuotta ihmisen jälkiä, Atena Kustannus 2017, 264 sivua. Lainattu kirjastosta.

Esikoinen

Olen lukenut Pauliina Vanhatalolta muutaman kirjan: keski-ikäisyyttä pohtivan Toinen elämä sekä kirjan masennuksesta Keskivaikea vuosi. Sitten nimimerkin takaa kirjoitetun Kevyesti kipsissä.

Nyt luin hänen esikoisromaaninsa: vanha koulukiusaaja-huligaani, nuori aikuinen palaa teini-iän kipuihin. Tai palaa ja palaa, siinähän ne kivut ovat koko ajan olleet. Ei huono, mutta onhan Vanhatalo kehittynyt vuosien varrella. Mikä on tietenkin hyvä asia.

Pauliina Vanhatalo: Viittä vailla, Tammi 2005, 232 sivua. Lainattu kirjastosta. 

perjantai 18. lokakuuta 2019

Kirjakauppiaan vuosi

Kuivaa britti-(skotti)huumoria. Sopii minulle. Mitä kirjakaupassa tapahtuu vuoden aikana. Piti ihan tarkistaa netistä: tämä kirjakauppa sijaitsee kylässä, jossa on alle tuhat asukasta. Aika vilkasta menoa.

Shaun Bythell, Kirjapaja 2019 (alkuteos 2019), 340 sivua. Lainattu kirjastosta.

perjantai 4. lokakuuta 2019

Vastuullisuutta laidasta laitaan

Melkoisen hyvä kirja vastuullisuudesta. En tiedä, mikä kirjoittajan tausta on. Mutta koska taustaa ei ole tuotu esiin kirjan liepeissä, epäilen, että kirjoittajalla ei ole akateemista taustaa vastuullisuudesta/ympäristöasioista. Akateeminen tausta ei välttämättä takaa mitään, mutta aika usein törmään kirjoituksiin, joissa on jonkin verran asiaa, mutta sitten myös virheitä ja tiedon puutetta, mikä kertoo siitä, että kokonaiskuva puuttuu. Mutta tässä siis pääosin ihan hyvä kirja.

Karita Sainio: Hyvin eletty, WSOY 2017, 191 sivua. Lainattu kirjastosta.

Maailma vaan paranee

Olin aika pitkään kirjaston varauslistalla, moni muukin haluaa tämän kirjan lukea. Hyvä kirja, ja monessa kohtaa nyökyttelin: ihmisten on kauhean vaikea ymmärtää kokonaisuuksia, numeroita ja todennäköisyyksiä ja kulkusuuntia. Laiskaa ajattelua (tai kokonaan ajattelun puutetta). Rosling on testannut ihmisten tietämystä ja puhuu koko kirjan läpi siitä, miten koulutetutkin ihmiset vastaavat huonommin kuin simpanssit (eli arvaamalla saisi paremmin tuloksen). Vastasin toki myös kirjan kysymyksiin ja sain kirjoittajan mukaan huomattavasti paremman tuloksen kuin ihmiset yleensä, tokikaan en osannut vastata kaikkiin kysymyksiin.

Muutamissa kohdissa kyllä mietin, että faktatkin voidaan valita hyvin tarkoitushakuisesti. Vaikka tunnetuista, isoista ja söpöistä, valitusta kolmesta villieläimestä mikään ei ole entistä uhanalaisempi, niin luonnonmonimuotoisuus köyhtyy. Vaikka suurin osa asioista on mennyt parempaan suuntaan (olemme tehneet niistä parempia!), niin se ei tarkoita, että aivan kaikki olisi menisi paremmin.

Muistan jatkossa, että en omassa puheessanikaan jaa maailmaa länsi- ja kehitysmaihin. Sellaista jakoa ei ole tosiaan enää olemassakaan, vaikka siihen puheeseen olemme jääneet kiinni.

Hans Rosling et al.: Faktojen maailma, Otava 2018 (alkuteos 2018), 348 sivua. Lopussa noin 70 sivua liitteitä ja lähteitä. Lainattu kirjastosta.

Trilogian verran itkua

Viihdyttävää ja itkettävää luettavaa. Olen lukenut trilogian kaksi ensimmäistäkin osaa (Kerro minulle jotain hyvää ja Jos olisi tässä), mutta en muita teoksia. Vielä.

Jojo Moyes: Elä rohkeasti, Gummerus 2018 (alkuteos 2018), 502 sivua. Lainattu kirjastosta.

tiistai 10. syyskuuta 2019

Kestävä menestys

Vaihtoehtoiset self help -oppaat ovat viime kädessä aika samanlaisia kuin varsinaisetkin self help -oppaat. Epäilen, että vaihtoehtoisten oppaiden kirjoittajat eivät vain ole lukeneet niitä oppaita, kunhan vain pilkkaavat.

Ei siis mitään uutta ja ihmeellistä. Hyvä kirjanen. Mikähän on liian paljon self helpiä?

Kivi on stand up -koomikko. En ole nähnyt lavalla, mutta veikkaan, että vitsit toimivat paremmin livenä kuin kirjassa. Välillä "huumori" oli päälle liimatun oloista. Ihan kuin ei olisi kehdannut kirjoittaa näitä asioita ihan vakavalla naamalla.

Kirjan nimi lienee niitä parhaita vinkkejä. Paitsi, että en omassa terapiassani autuaaksi tullut. Pitäisi varmaan mennä uudelleen.

Iikka Kivi: Menisit ennemmin terapiaan, Kosmos 2018, 176 sivua. Lainattu kirjastosta.

maanantai 9. syyskuuta 2019

Energiaa

Perusjuttuja, syö riittävästi hyviä rasvoja ja kuituja, nuku, lepää ja liiku. Suolisto on kingi. Jumppa- ja ruokaohjeitakin, joita en juuri jaksanut lukea, selasin vain.

Pääosin hyvää asiaa, muutamissa kohdissa vähän huttua, joka menee nykytiedosta vähän ohi.

Ihan perus.

Mira Juntunen: Kehon korjausopas, Ohituskaista terveeseen suolistoon ja energiseen elämään, Readme 2018, 303 sivua. Lainasin kirjastosta.

torstai 15. elokuuta 2019

Pitkä liuta rästikirjoja

Luin ja unohdin. Ehkä vika lukijassa, joka lukee tällaisia kirjoja liikaa.

Ville Kormilainen ja Jukka Niemelä: Vikisijän virsikirja, Lopeta valittaminen. Aloita tekeminen. Kauppakamari 2018, 160 sivua. Lainattu kirjastosta.


Hyviä juttuja, mutta olisi voinut olla vähän vähemmän selittelyä. Tuntui että alkuun vähän selitellään ja lopussa kerrataan ja selitellään ja välissä oli vähän asiaakin.

Anders Hansen: ADHD voimavarana, Missä kohtaa kirjoa olet? Atena 2018 (alkuteos 2017), 199 sivua. Lainattu kirjastosta.

Paljon hyvää asiaa stressistä ja sen torjumisesta. Ajankohtainen kirja itselleni. Stressiä ei taklata vain yhdellä elämän osa-alueella, vaan kaikilla yhdessä.

Merja Asikainen ja Henri Tuomilehto: Ravinto, uni, liikunta, Tasapainota keho kuntoon ja taltuta stressi arjen valinnoilla, readme 2016, 156 sivua. Lainattu kirjastosta.



Saako keski-ikäisestä ja -luokkaisesta perheenäidistä kiinnostavan päähenkilön. Vanhatalon tyyliin hyvin kirjoitettua elämänkerrallista tekstiä. Samoja mietin välillä itsekin. Peukku.

Pauliina Vanhatalo: Toinen elämä, S&S 2018, 72 sivua. Luin BookBeatista.



Otin kirjastosta ensin Elä rohkeasti kirjan ja aloin lukea sitä. Kirjassa olikin tutun niminen hahmo ja tajusin, että tämähän on trilogian kolmas teos, ja en ole lukenut kakkosta. Piti sitten viedä kirja takaisin kirjastoon ja lainata tämä keskimmäinen osa. Viihdyttävää ja itkettävää. Ei yhtä itkettävä kuin ensimmäinen osa, mutta hyvä silti.

Jojo Moyes: Jos olisit tässä, Gummerus 2016 (alkuteos 2015), 450 sivua. Lainasin kirjastosta.


lauantai 20. heinäkuuta 2019

Dieetitön

Mustajoki on mukava järjen ääni vellovassa ravitsemuskeskusteluissa. Toki hän onkin professori ja lääkäri. Tässä kirjassa käydään läpi idea kaloreiden laimennuksesta. Ei hirveästi uutta tässäkään, monet esimerkit ja tutkimukset olen lukenut jo moneen kertaan.

Pertti Mustajoki: Vähennä kaloreita ilman dieettiä, Duodecim 2017 toinen painos, 144 sivua. Lainasin siskolta, joka oli lainannut kirjastosta.


Remestä

Vähän nopeammin tempaavat tällaiset romaanit mukaansa kuin jotkin tietokirjat, vaikka ne olisivatkin kiinnostavia. Luin reilussa vuorokaudessa. Tässä lentokone putoaa jo sivulla 14. Informaatiosodasta ja -vaikuttamisesta olisi mukava tietää vähän enemmän. Ja edelleen se pattereilla toimiva radio on hankkimatta...

Ilkka Remes: Jäätyvä helvetti, WSOY 2015, 410 sivua. Omasta kirjahyllystä.

ADHD-aikuisen selviytymisopas 2.0

Hyvä, käytännönläheinen opas.

Maarit Virta ja Anita Salakari: ADHD-aikuisen selviytymisopas 2.0, Tammi 2018, 283 sivua. Lainattu kirjastosta.

keskiviikko 3. heinäkuuta 2019

Koti siistiksi

Koti pysyy siistinä, kun siellä on vähemmän tavaraa. Konmarin jalanjäljissä kirjoitettu kirja, ei kovin paljoa uutta sen jälkeen. Tärkein ydinajatus: aloita heti, älä lykkää. Hävitä tavaroita rohkeasti. Jos jotain tavaraa ei käytä, sitä ei tarvitse. Koteihin jää lillumaan tavaroita monista syistä, kun ei raaski heittää pois.
Osa neuvoista typeriä (säilytä hammasharjat kunkin perheenjäsenen vaatekaapissa), osa lähtee oletuksesta, että kaikilla on tosi isot kodit ja osa elitistisiä (meilläpä ei ole telkkaria, se ei ole pakollinen esine).
Mukavan nopeasti lukaistu kirjanen.

Mira Ahjoniemi: Loistava järjestys, Otava 2017, 124 sivua. Lainattu kirjastosta

lauantai 29. kesäkuuta 2019

Perusjuttuja bloggaamisesta

Minusta nyt vaan on mukava lukea kirjoja, joiden aihepiiri on tuttu. Kovin paljoa uusia asioita tästä ei irronnut, olenhan blogannut reilut 15 vuotta. Tärkeintä varmaan aina sen uuden inspiraation hakeminen. Hyvä kirja, ammattilaisen kirjoittama. Rouva Sana oli minulle tuntematon entuudestaan, ehkä tutustun.

Minna Luoma: Minustako bloggaaja, Bloggaajan käsikirja, 2019 Rouva Kustannus, 150 sivua. Lainattu kirjastosta.

Tunteita

Luin tämän kirjailijan teoksen viime syksynä (Sinä päivänä). Tämä ei ollut aivan yhtä itkettävä, mutta suuria tunteita silti. Ja oikein hyvä kirja. Vaimo sanoo eräänä yönä miehelleen, että haluaa erota. Perhe (mies, nainen ja heidän poikansa) lähtee kuitenkin yhteiselle Euroopan matkalle. Siinä pohditaan parisuhdetta, vanhemmuttaan ja muita ihmissuhteita. Peukku.

PS. Kävin ihan hiljattain katsomassa samannimisen näytelmän, jolla ei ollut mitään tekemistä tämän kanssa.

David Nicholls: Yhtä matkaa, Seven 2015 (alkuteos 2014), 445 sivua, lainattu kirjastosta.

keskiviikko 19. kesäkuuta 2019

Maailman parantamista

Huomasin sellaisen jutun, että joku käy lukemassa näitä mun tekstejäni. :O Jotain tekstiä talvelta oli silmäillyt jopa kolmekymmentä silmäparia.

Luin pienen kirjasen vastuullisuudesta. Olen seurannut kirjoittajan blogia jossain vaiheessa paljonkin, nykyisin vähemmän, kun luen blogejakin vähemmän. Tapasinkin hänet kerran ja sain hyviä vinkkejä bloggaamiseen.

Opas ei yritäkään olla mihinkään tieteeseen tai totuuteen perustuva, vaan vähän sekalainen katsaus kaikkeen, mitä kirjoittajalla on mielessä ollut. Mietin työssäni usein vastuullisuutta, joten en ole kirjan kohdeyleisöä.

Saranda Dedolli-Yasa: Tee maailmasta parempi paikka - Opas vastuullisempiin valintoihin, 2019 Viisas Elämä, 160 sivua. Lainattu kirjastosta.

lauantai 18. toukokuuta 2019

Rästilista



Piti kesken lukemisen vilkaista, että olikohan tämä omakustannekirja. Ei ollut, vaan ihan ison kustantajan. Kirjassa ei ollut päätä eikä häntää. Täydellistä vaatekaappia näillä ohjeille ei oikein saa. Miten avokadodippi tai kehoitus käydä kasvohoidossa osuvat otsikon alle? Ei mitenkään.


Hannele Lampela: Täydellinen vaatekaappi tuhlaamatta : onnellisen ostamisen salaisuus, Gummerus 2016, 99 sivua. Lainattu kirjastosta.


Vähän epätasainen kirja. Paljon hyvää asiaa, mutta sitten taas jollain kohdin väitetään luomuvoita terveelliseksi eikä voi tietää, että mikä minulle uudesta tiedosta pitää paikkaansa ja mikä ei.

Maria Borelius: Hyvinvoinnin vallankumous, Tulehdusta ehkäisevä elämäntapa, Harper Collins 2018, 343 sivua. Lainattu kirjastosta.

torstai 7. maaliskuuta 2019

Tekoäly hoi!

Miten tekoäly mullistaa bisnestä? Tämä oli kai yksi viime vuoden ostetuimmista/suosituimmista tms. bisneskirjoista. Joiltain osin ihan ok, mutta ei kovin innostava. Välillä pitkää teknistä jargonia, jota en ymmärtänyt. Sitten taas tutumpia asioita, kuten eksponentiaalista kasvua tosi kuluneilla esimerkeillä. Ei siis kovin tasainen. Enkä minä ole kyllä johtajakaan. :DD

Antti Merilehto: Tekoäly, matkaopas johtajalle, Alma 2018, 206 sivua. Lainattu kirjastosta.

Oppimisesta

Oppiminen on hauskaa. Ja oppimista tapahtuu, silloin kun on hauskaa eli ihminen itse siitä kiinnostunut. Paljon tekstiä myös digitaalisista oppimistavoista.
Ei hirveästi uutta, kun olen lukenut muita Järvilehdon (ja Martelan) kirjoja ja tekstejä.
Lauri Järvilehto: Hauskan oppimisen vallankumous, PS-Kustannus 2014. 234 sivua, lainattu kirjastosta.

sunnuntai 24. helmikuuta 2019

Seksiä ja matikkaa

Ihmeellinen on ihmismieli.
Oikein hyvä romaani. Nimensä mukaisesti teemoina seksi ja matematiikka. Kiinnostavia ja ihmeellisiä asioita kumpikin.

Iida Rauma: Seksistä ja matematiikasta Gummerus 2015, 474 sivua. Lainattu kirjastosta.


PS. Tänään kirjatut kirjat eivät välttämättä ole aivan lukujärjestyksessä. Ovat vaan jääneet roikkumaan.

Vinkkejä kirja-alalle

Olen toki lukenut Waltarin teoksen, johon tällä viitataan. (Löytyy hyllystäni.) Paljon käytännön tietoa kustannusalasta Suomessa, toki osittain jo vähän vanhentunutta. Kirja on siis seitsemän vuotta vanha. Suurin osa kirjasta on hakuteoksen muodossa, aakkosjärjestyksessä. En lukenut ihan kaikkea, ei kauheasti kiinnostanut kuka kukin on tai kustantamoiden kärhämät. Ihan hyviä vinkkejä, vaikka vähän tympikin välillä "ennen kaikki oli paremmin" -asenne sekä "yritykset ovat pahoja, kun pitää tuottaa voittoa". Toki on hyvä kysymys, miksi kustannustoimintaa ei tueta esim valtion varoista.

Jera Hänninen ja Jyri Hänninen: Haluatko todella kirjailijaksi, matkaopas kirjamaailmaan, Helsinkikirjat 2012, 336 sivua. Lainattu kirjastosta.

Filosofi kirjoittaa motivaatiosta

Seuraan Frank Martelaa somessa ja julkisuudessa. Kiinnostavia ajatuksia. Valonöörin hän määrittelee niin, että se on ihminen, jolla on vahva elämänhallinta ja vahva elämänarvostus. Eli saa aikaan asioita ja haluaa tehdä oikeita asioita. Ulkoinen ja sisäinen motivaatio ovat tuttuja juttuja, mutta kirjassa on muuten aika paljon ajattelemista. Lopussa vielä kertaus liitteessä; että mitäs tässä tulikaan jupistua.

Frank Martela: Valonöörit, sisäinen motivaation käsikirja, Gummerus 2015, 308 sivua. Lainattu kirjastosta.


Olispa tylsää!

Kun lapseni sanoo, että hänellä on tylsää, vastaan että nauti siitä! Saisin itsekin alkaa nauttia tylsyydestä ja oikein alkaa hakeutua sen pariin. Kirjassa on paljon juttua siitä, että jatkuvasti käden ulottuvilla olevat puhelimet ja muut viihdelaitteet pitävät huolen siitä, että emme edes pääse kyllästymään ja tylsistymään.
Kirjoittaja on kasvatustieteen professori. Pidin kirjasta paljon.

Juha T. Hakala: Tylsyyden ylistys, ikävystyneisyys on luovuuden alku, Alma talent 2018, 185 sivua. Lainattu kirjastosta.

Bujo

Olen käyttänyt bullet journal eli bujo-metodia jo pari, kolme vuotta ja nyt olen sitten lukenut pari kirjaakin aiheesta. Metodi on siis tuttu ja siten kirjastakin iso osa ihan tuttuja juttuja. Mukava silti lueskella. Alan vaan olla jo täysin kuorrutettu self help -lausahduksilla, että ehkä niitä alkaa pursuta jo yli.
Tästä sain ahaa-elämyksen tapahtumien merkitsemisestä. Yksi ajatus, joka johti toimintaan. Ei huono saldo kirjalle.

Ryder Carroll: Bullet journal -metodi, Otava 2018, 307 sivua. Lainattu kirjastosta.

Joogaa


Kaunis ihminen joogaa etelämeren saarilla. Onhan tämä kaunista katseltavaa.

Rachel Brathen: Yoga girl Löydä tasapaino ja elä täyttä elämää. Atena 2016, 163 sivua. Lainattu kirjastosta.

Kasvisruokaohjeita

Julkkishahmo Manuela Boscon (ex-huippu-urheilija, kuvataiteilija) kirja menee siellä rimalla, että meneekö hörhöilyn puolelle. Hänkin höpisee puhtaasta ruoasta, mitä se sitten onkaan (vastakohta likaiselle ruoalle vai jonkin uskonnon sallimaa ruokaa?). Ärsyttää koko termi.

Mutta kirjan pelastaa se, että hän myöntää, että mielipiteet ovat omiaan ja ne toimivat hänellä. Lisäksi kirjan lopussa on ravitsemusterapeutin kirjoittama osuus.

Ja hörhöä tai ei, niin ohjeet ovat herkullisen kuuloisia. Meidän vakkarilistoille pääsi korvapuustin makuinen smoothie.

Manuela Bosco: Vegemania. Cozy publishing, 2016. 221 sivua. Lainattu kirjastosta.

torstai 24. tammikuuta 2019

Parisuhde vauva-aikana

Hyvä raon olivat kirjoittajat löytäneet. En muista aiemmin edes nähneeni parisuhdekirjaa, joka keskittyisi nimenomaan lapsiperheaikaan. Minulle vähän myöhään, kun lapsi on jo 6v ja kirjassa keskitytään lähinnä vauva- ja taaperovuosiin. Monia hyviä ajatuksia tasa-arvosta perheessä. Ja moniin minulla on omia mielipiteitäni.

Raisa Mattila ja Julia Thurén: Lapsiperheen parisuhdekirja, WSOY 2019, 240 sivua. Lainattu kirjastosta.

Introvertit

Verteistä puhutaan nyt jonkin verran ja ekstroverttien ylivoimaa kyseenalaistetaan. Tällainen ambivertti kuin minä, katselee maailmaa mielenkiinnolla. Oikein hyvä kirja, vaikka joissain kohdin tuntui, että nyt vedetään mutkia vähän liikaa suoriksi.

Linus Jonkman: Introvertit - Työpaikan hiljainen vallankumous, toinen painos 2015 (alkuteos 2013) Atena, 296 sivua. Lainattu kirjastosta.

keskiviikko 9. tammikuuta 2019

Raha-asiaa

Olin jossain vaiheessa hyvinkin aktiivinen Julia Thurénin blogin lukija ja hänen talousteemat olivat tuttuja sieltä. Kirjoittelin aiheesta itsekin yhteen aikaan. Kirjoitustyyli on siis hyväksi havaittu, tunnistaa toimittajaksi. Tiedollisesti ei valtavan paljoa uutta, mutta mukava lukea hyvää pakettia. Parista jutusta olin eri mieltä, niistä voisi jossain välissä vaikka keskustellakin jonkun kanssa.

Julia Thurén: Kaikki rahasta, Näin säästin kymppitonnin vuodessa, Gummerus 2018, toinen painos, 324 sivua. Lainattu kirjastosta.