tiistai 31. joulukuuta 2019

Äitys ja työ ne yhteen sopii

Miten yhdistää työ- ja perhe-elämä? Ihan hyviä juttuja, ja hyviä muistutuksia, että kaikkea ei voi eikä edes kannata yrittää tehdä täysillä ja täydellisesti. Jossain kohtaa kirjaa kyllä hiipii mieleen, että eiköhän ne ruuhkavuosien kuningattaret ole jossain muualla. Kirjaan on haastateltu johtajaäitejä. En tarkoita, etteivätkö olisi saaneet paljoa aikaiseksi ja eikö olisi ollut kovaa hommaa. Mutta ehkä toisenlaisia vinkkejä olisi saanut vaikka duunari-yh-äideiltä: eivät saa itse valita työaikoja, työ ei välttämättä jousta piiruakaan, kotona ei ole tasa-arvoista puolisoa eikä ole rahaa ostaa siivous- tai lapsenhoitopalveluja. Kirjassa oli toki yksi yh-äitikin.

Tässä kuten muuallakin minua ärsyttää, kun asioista ei puhuta oikeilla nimillä. Toiset olivat pitkään äitiyslomalla ja toiset vähemmän aikaa. Miltein kaikki olivat kuitenkin ilmeisesti pitäneet ihan kokonaan äitiysvapaan. Sehän kestää vain noin nelisen kuukautta. Sen jälkeen ollaan vanhempainvapaalla ja sitten hoitovapaalla.

Toinen vähän hähmäinen sana on kotiäiti. Sanakirja määrittelee sen äidiksi, joka ei käy kodin ulkopuolella ansiotyössä. Minusta äitys- tai vanhempainvapaalla oleva ihminen ei ole kotiäiti. Eikä oikein vielä hoitovapaallakaan, ellei niitä nyt ole kovin montaa peräkkäin.

Pääosin oli mukavan raikasta luettavaa. Rehellistä. Välillä johtajista on juttuja, joissa selkeästi valehdellaan ja liioitellaan: ihmiset teleporttaavat töihin jne (tyyliin "herään kuudelta: käyn vajaan tunnin lenkillä, vien lapset päiväkotiin ja olen työpaikalla seiskalta" ööö, olet lasten päiväkodissa töissä ja menet sinne hikisenä?).

Jos olisin terve eikä olisi uniongelmia, niin jaksaisin itsekin ihan mitä tahansa. :D

Anni Erkko: Uraäidin selviytymisopas, Atena 2019, 240 sivua. Lainattu kirjastosta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti