Olen lukenut Pauliina Vanhatalolta muutaman kirjan: keski-ikäisyyttä pohtivan Toinen elämä sekä kirjan masennuksesta Keskivaikea vuosi. Sitten nimimerkin takaa kirjoitetun Kevyesti kipsissä.
Nyt luin hänen esikoisromaaninsa: vanha koulukiusaaja-huligaani, nuori aikuinen palaa teini-iän kipuihin. Tai palaa ja palaa, siinähän ne kivut ovat koko ajan olleet. Ei huono, mutta onhan Vanhatalo kehittynyt vuosien varrella. Mikä on tietenkin hyvä asia.
Pauliina Vanhatalo: Viittä vailla, Tammi 2005, 232 sivua. Lainattu kirjastosta.

Ei kommentteja:
Lähetä kommentti