Unelmaduunarikirja loppuun

Tämä kirja on jostain syystä roikkunut oikein kunnolla. Ensin tuossa hyllyssä, vaikka olen sen ihan itse ostanut. Muistan vielä, kun ostin sen. Siitä on useampi vuosi. Aloitin kirjan syksyllä ja se jäi vähän kesken. Onneksi on vuosi päättymässä ja yritän saada edes joitain kirjoja luettua loppuun. Nyt sain tämän.

Olen lukenut heidän aiemman teoksensa vuonna 2017.

PS. Jännä sattuma, että peräkkäisissä kirjoissa puhutaan unelmasta ja työstä.

Satu Rämö ja Hanne Valtari: Unelmaduunarin tilipäivä, WSOY 2020, 302 sivua. Omassa kirjahyllyssä.

Japanilaista kirjallisuutta

Luen hirvittävän vähän muiden maiden kirjallisuutta. Lienenkö lukenut yhtään japanilaisen kirjailijan teosta ikinä, vaikka olenkin joitain Japania käsitteleviä kirjoja lukenut.

Kirjan päähenkilö on 14 työvuoden jälkeen kokenut burnoutin ja nyt etsii helppoja töitä. Hän ottaa vastaan useamman työn ja ajautuu niissä kummallisiin tilanteisiin.

Kikuko Tsumura: Unelma helposta työstä, Into kustannus 2022 (alkuteos 2016). 9h43min, kuuntelin äänikirjana. Lukijana Karoliina Niskanen.

Joulukalenterikirja

Tämä oli unohtunut kirjata. Kuuntelin muutamassa päivässä marraskuussa.

Norjalainen, minulle entuudestaan tuntematon kirjailija on kirjoittanut hyvänmielen tarinan. Kirjan päähenkilö on viisikymppinen Fie, jonka mies jättää hänet. Elämä näyttää kurjalta ja sitten pikkuhiljaa paremmalta. Tosiaan hyvänmielen kirja ja Minttu Mustakallio lukijana sopii tähän hyvin. Ei taida olla minulla sellaista kirjainta, joka tarvittaisiin kirjailijan sukunimen alkuun.

Siri Ostli: Uusien alkujen joulukalenteri, Bazar 2023 (alkuteos 2021). 10t30min, lukija Minttu Mustakallio. Kuuntelin äänikirjana.

400 vuotta Nevabackan historiaa

Kirja kertoo ihmisistä, jotka ovat asuttaneet Pohjamaalla olevaa Nevabackan tilaa 1600-luvulta lähtien. Pitkä liuta ihmiskohtaloita, ja tarinassa on erityisen tärkeää heidän luontosuhteensa. Suhde muuhun luontoon on vaihdellut niin ajasta toiseen kuin ihmisestäkin toiseen. Erittäin hyvä kirja.

Maria Turtschaninoff: Suomaa, Tammi 2022 (alkuteos ruotsiksi 2022). 370 sivua, lainattu kirjastosta.

Kirjanen yksinkertaisuudesta

Tämä pieni kirjanen yksinkertaisuudesta oli jäänyt kirjaamatta. Oliko sitten niin kovin yksinkertaisia juttuja...

Eversden Lona: Yksinkertaisuuden taito, kirja avarammasta elämästä. Kirjapaja (ei vuosilukuja). 175 sivua, lainattu kirjastosta. 

Tempoi mukaansa

Olin jo pitkään toivonut mukaansa tempaavaa romaania ja tässä se oli. Tapahtumapaikka Lontoossa oli tuttu. Päähenkilö 40vee Martha oli  hauska tyyppi ja kärsi (keksitystä) mielenterveyden ongelmasta. Käsitteli suhteita puolisoon, äitiyteen ja lapsuudenperheeseen.

Meg Mason: Murhe ja autuus, Otava 2022 (alkuteos 2020), 346 sivua. Lainattu kirjastosta. 

Hyisessä etelässä

Enpä olekaan juuri lukenut kunnon seikkailukirjoja. Kävimme kesällä Oslossa Fram-museossa tutustumassa napaseutujen valloitusten historiaan, ja tämä kiinnosti kovasti, kun oli jo vähän tietoa asiasta. Mielenkiintoinen ja jännittävä tarina Belgigasta, joka jäi jäihin kiinni kaukana etelässä. Kirja perustui mukana olleiden miesten: päällystön ja tutkijoiden päiväkirjoihin.

Julian Sancton: Pimeän ja jään vangit, Belgigan matka antarktiksen yöhön, Aula&co 2022 (alkuteos 2021), 448 sivua. Lainattu kirjastosta.

Avainlajeista

Kiinnostava ohut kirja avainlajeista. Kauniit kuvat. Tavallaan aikuisille suunnattu, mutta olisin halunnut lukea paljon enemmän lajeista ja ekosysteemeistä

Juha Kauppinen ja Janne Toriseva: Korvaamattomat, kertomuksia maailman avainlajeista, Siltala 2023, 96 sivua. Lainattu kirjastosta.

4000 viikkoa uudelleen

Kuuntelin uudelleen lyhyestä elämästä kirjoitetun kirjan. Kuuntelin edellisen kerran reilu vuosi sitten. Olin varmaan mutustellut jo asiat, niin ei tuntunut enää aivan niin ihmeelliseltä, mutta edelleen hyvä. Elämä on lyhyt.

Oliver Burkeman: Neljätuhatta viikkoa, Siltala 2022 (alkuteos 2021), 8h24min (179 sivua). Lukija Leena Nuora. Kuunneltu äänikirjana.

Metsäkylvyt

 

Amerikkalaiskirjailija tehnyt pienen kirjasen japanilaisista metsäkylvyistä.

Melanie Choukas-Bradley: Metsäkylpy, Hyvinvointia luonnosta shinrin-yokun avulla, Kustantamo S&S 2018 (alkuteos myös 2018). 127 sivua. Lainattu kirjastosta.

Tulen aikakausi

Silloin tällöin tulee mielen räjäyttävä kirja. Tämä oli sellainen. En ollut koskaan miettinyt tulta yhtään syvällisemmin. Miten vain maapallolla voi olla tulta ja miten ihminen on sitä hyödyntänyt ja mitä nyt sitten tapahtuu, kun olemme ottaneet tulen haltuun niin, että luonnollisia tulipaloja ei enää ole, vaan poltamme muinaista biomassaa.

Kirja oli aika vaikeasti (huonosti) kirjoitettu, mutta hirvittävän mielenkiintoinen. Lienee myös ensimmäinen Terra Cognita -kustantamon kirja, jonka olen koskaan lukenut. Olen aina katsonut, että onpas mielenkiintoisia, mutta en ole ennen lukenut.

Stephen J. Pyne: Pyroseeni, Miten loimme tulen aikakauden ja mitä sen jälkeen tapahtuu, Terra Cognita 2022 (alkuteos 2021). 216 sivua, lainattu kirjastosta.

Pulizer-palkittu

Tämän järkäleen lukemiseen meni useampi viikko. Välillä se eteni hyvin ja välillä piti itseään pakottaa. Ensin kolmasosa kirjasta esiteltiin ihmisiä, joiden elämää se käsittelee. Joukko ihmisiä, joilla ei ollut alunperin mitään tekemistä toistensa kanssa. Kaikkien elämään vaikutti jokin puu, tavalla tai toisella. Sitten ihmisten tarinat alkoivat osittain kietoutua toisiinsa.

Kirjassa kiinnosti enemmän puut kuin ihmiset. Joitain juttuja etsin netistä, tarkistaakseni, että ne olivat totta. Siis esimerkiksi amerikankastanjan päätyminen sukupuuton partaalle sata vuotta sitten. Tämä oli romaani, ja sitä olettaa, että faktat on kohdillaan. Mutta eihän niiden olisi pakko olla. Tosin olisi kyllä ihan tyhmä kirja, jos ei olisi.

Richard Powers: Ikipuut, Gummerus 2021 (alkuteos 2018), 649 sivua. Lainattu kirjastosta.

Härkösen romaani

Olen ihan varmasti lukenut useammankin Anna-Leena Härkösen teoksen, mutta en näköjään viimeisen 13 vuoden aikana. Sellainen fiilis on, että jokin on voinut jäädä kesken. Olen lukenut ainakin kolme teosta: Heikosti positiivinen, Ei kiitos ja tietysti Häräntappoaseen. Tämä nyt luettu kirja tuntui kyllä ihan saman ihmisen kirjoittamalta kuin nuo kaksi ensimmäistä.

Leskeksi jäänyt Elsa piehtaroi katkeruudessa ja kokee olevansa ajoittain melkein vanhus. Sitten hän päätyy vähän vahingossa ostamaan seksiä nuoremmalta mieheltä ja rakastuu tähän.

Jos tässä oli jonkinlainen viittaus Huomenna hän tulee -näytelmään, en tajunnut/hoksannut sitä. 

Anna-Leena Härkönen: Huomenna hän ei tule, Otava 2023, 5h15min, lukija Kirsti Valve. Kuunneltu äänikirjana.

Palautumisesta

Luulin, että olen lukenut tämän kirjan ennenkin. Sitten aloin lukea ja tuntui, että en ole sittenkään lukenut. Ja totuus löytyy täältä: olen lukenut tämän kolme vuotta sitten niin väsyneenä, että myönsin jo silloin, että en muistanut mitään.

Luulin, että olen lukenut myös kirjoittajan hormoneja käsittelevän kirjan. Tai olen melko varma siitä, mutta en ole sitä tänne kirjakoriin kirjannut. Eli joko en ole saanut kirjaa loppuun tai sitten olen unohtanut kirjata. Tiedä tuota.

Kaisa Jaakkola: Palaudu & vahvistu, Tammi 2018, 205 sivua. Lainattu kirjastosta.

Mieli lepää metsässä

Ihana kirja metsästä ja sen terveysvaikutuksista! Kirjoittajat ovat biologi ja maantieteilijä, ilmeisesti pariskunta, joka asuu Suurmetsässä Sipoonkorven kansallispuiston liepeillä. Mielenkiintoista asiaa sekä metsästä että luonnon ja eritysesti metsän terveysvaikutuksista. Lisäksi mukavia pieniä tarinoita. Loistava kirja siis, vaikka oikeastaan taisin valita tämän lukijan perusteella. 

Adela Pajunen ja Marko Leppänen: Suomalainen metsäkylpy, Gummerus 2019. Suurelta osin kuuntelin, mutta osin myös luin. 7h10min/429 sivua. Lukija Jukka Pitkänen. 

Ruoan aiheuttama tulehdustila

Luin hetki sitten Saarnian kirjan painonhallinnnasta. Kirjassa viitattiin tähän matala-asteista tulehdusta käsittelevään kirjaan, joten otin senkin työn alle. Mielenkiintoinen, mutta lopussa kirja vähän eksyi aiheesta.

Pirjo Saarnia: Syö oikein, sammuta tulehdus, WSOY 2019, 176 sivua. Lainattu kirjastosta.

Häpeästä

Kuuntelin ensin Kujalan kirjan kateudesta, sillä se tunne kiinnosti enemmän. Oli niin mukava kuunnella, että kuuntelin sitten tämän toisenkin. Kirjaan vaan niin paljon myöhemmin, että en oikein muista enää. Tämä oli kuitenkin sarjan ensimmäinen osa. Saa nähdä, onko tulossa lisää tätä sarjaa, toki Kujala on kirjoittanut jo näiden jälkeen muitakin kirjoja.

Emilia Kujala: Tunteella. Häpeä. Otava 2020. 3h32min, lukija Emilia Kujala.

Chick lit ja valaita Australiassa

Miten onkin niin paljon helpompi tarttua kevyisiin tietokirjoihin kuin romaaneihin. Siksi yritän etsiä kohtuuhelppoja, mukaansa tempaavia romaaneja, jotka tulisi luettua rivakasti. Ja hyvä jos vähän itkettää. Jojo Moyes on jo tuttu kirjailija. Tarkistin täältä, että olen lukenut kuitenkin vain kolme hänen kirjoittamaansa kirjaa: trilogian. Ja viimeksi luetusta on jo neljä vuotta aikaa. Olisin veikannut, että olen lukenut enemmän. Olen kyllä sen jälkeen aloittanut jonkin hänen kirjoistaan, joka käsitteli hevosia. Hevoset eivät kiinnosta yhtään, joten ehkä siksi kirja jäi kesken.

Tässä seikkailtiin Australian rannikolla valaiden ja delfiinien parissa. Luin parissa päivässä.

Jojo Moyes: Hopealahti, Gummerus 2022 (alkuteos 2007), 409 sivua. Lainattu kirjastosta.

Joogaa mielenterveyden tueksi

Hyvä kirja joogasta ja mielenterveydestä. Kirjoittaja on psykologi, joogaopettaja ja joogaterapeutti. Teoriaa ja ajatuksia siitä, miten erilaisia mielenterveyden ongelmia voidaan helpottaa joogalla. Sitten jokaiseen neljään teemaan liittyvä joogaohjelma. Ihanan lempeä puhetapa.

Outi Pikkuoksa: Mielijoogaa - Irti huolista, alakulosta ja kielteisistä ajatuksista, Atena 2022, 188 sivua. Lainattu kirjastosta.

Painonhallintakirja

Kirja siitä, miten pitäisi syödä. Ravitsemusterapeutin kirjoittama: asiaa ruoasta, mutta ei tietenkään juurikaan niistä muusta seikoista, jotka painonhallintaan vaikuttavat. Lisäksi ylläpitää haitallista puhetapaa: "vähän itsekuria, niin kyllä onnistuu". Kirjoittaja on palkittu Tietokirjailijapalkinnolla ravintoaiheisista kirjoistaan. Aika jännä. Tämä oli kyllä asiaa, mutta aika tavanomainen kirja.

Pirjo Saarnia: Kevyemmin - ratkaisu pysyvään painonhallintaan, Kirjapaja 2023, 167 sivua. Lainattu kirjastosta.

Kateudesta

Seuraan psykologi Emilia Kujalaa instassa ja hänellä on fiksua sanottavaa. Kateus kiinnostaa minua, joten tartuin kirjaan. Eli aloin kuunnella. Mielenkiintoista asiaa ja ihan kiva oli kuunnella kirjailijan itsensä lukemana.

Kirja on tunteita käsittelevän kirjan toinen osa, mutta kateus kiinnosti häpeää enemmän, joten kuuntelin tämän. Sen verran heräsi mielenkiinto, että aloin kuunnella sitä ensimmäistäkin osaa.

Emilia Kujala: Tunteella: Kateus, Otava 2020. 3h18min. Lukija kirjailija itse.

Anna-sarjan alku

Työkaverini suositteli Anna-kirjoja, kun mietin, mitä lukisin. Jotain ihanaa nostalgian nälkään. Jotain helppoa ja mukavaa. En todennäköisesti ole koskaan lukenut yhtään Anna-kirjaa. Muistan kyllä viikonloppuiltapäivisin tulleen Anna ystävämme -sarjan telkkarista. Ainakin jotenkuten.

Mutta ihanahan tätä oli lukea. Vaikka tässä ensimmäisessä kirjassa Anna on ihan lapsi vielä: 11-vuotias, kun kirja alkaa.

Kun lukee kauan sitten kirjoitettuja kirjoja, niin miettii, että miksi juuri jostain tietystä asiasta on tärkeää kirjoittaa, ja miksi jokin toinen yksityiskohta jää kertomatta. Sitäkin mietin, että miksi kirjailija on kääntänyt nimen Annaksi, mutta kurkistus etunimihakuun kertoo, että Anne-nimi on todella harvinainen vielä sata vuotta sitten.

L. M. Montgomery: Annan nuoruusvuodet, WSOY suomennos vuodelta 1920 (alkuteos 1908), 282 sivua. Lainattu kirjastosta. Kirja on haettu varastosta, sillä näitä ei ollut kirjaston hyllyissä.

Japanilaista kulttuuria

Tutut Garcia ja Miralles vauhdissa. Aina mukava kuunnella japanilaisesta kulttuurista. Tämä käsitteli pitkäikäisyyttä. Ikigai on tuttu termi ja yleensä siihen törmää neljän ympyrän keskikohdassa. Tässä ei oikeastaan käsitelty sitä, miten oman ikigain löytää, vaan mikä merkitys merkityksellisyydellä ja tekemisellä on japanilaisten pitkäikäisyyden kanssa.

Hector Gacia (Kirai) ja Francesco Miralles: Ikigai: Pitkän  ja onnellisen elämän salaisuus japanilaisittain, Gummerus 2020 (alkuteos 2016), 3h13 min, kuunneltu äänikirjana.

Valosaasteen vahingot

Tietenkin olen ohuesti tutustunut valosaasteeseen, mutta se on jäänyt vähemmälle huomiolle. Tässä kirjassa asiaa käytiin läpi eläinten ja ihmisten näkökulmasta. Tosi mielenkiintoinen. Kirjoittaja on ruotsalainen lepakkotutkija.

Johan Eklöf: Maailma ilman pimeää: Kuinka valosaaste uhkaa luonnon tasapainoa, Atena 2022 (alkuteos 2020), 5h27 minuuttia, kuuntelin äänikirjana.

Retkeilyopas

Kiva lukea retkeilystä, kun odottelee, että pääsee retkeilemään. Oliko sitten mitään uutta tai hyödyllistä, eihän sitä koskaan tiedä. Mutta ehkä kompassia voisin viimein opetella käyttämään. Ja tekemään tulet tuluksilla. Aika pitkät luvut siitä, millä kaikilla välineillä voi luonnossa liikkua. Enpä ole muuta harkinnutkaan kuin kävelemistä.

Luin kirjan eräänä iltana yhdellä istumalla.

Caj Koskinen: Retkeilijän ABC, Tiedot, taidot ja varusteet, Karttakeskus 2023, 144 sivua. Lainattu kirjastosta.

Toinen klassikko melkein heti perään

En ollut ehkä koskaan lukenut Jane Austenia. Aloitin siitä, joka oli kirjastossa tarjolla. Tämä oli tarina Dashwoodien tyttäristä Elinorista ja Mariannesta. Tietenkin vertaan Brontën kirjaan. Haha, jälkimmäinen on kirjoitettu 30 vuotta ensimmäistä myöhemmin, mutta täältä katsottuna ne ovat samaa aikaa. Onhan se kiinnostavaa miettiä, millainen maailma oli 200 vuotta sitten. Itsestäänselvyydet jätetään kertomatta, tietenkin, mutta monista heidän arkielämän itsestäänselvyyksistä olisi kysymyksiä.

Koko tarina pyörii tietenkin puolison saamisen ympärillä. Sellaista se elämä oli.

Jos nyt voi verrata, niin tykkäsin Kotiopettajattaren romaanista enemmän, mutta ei tämäkään missään tapauksessa huono ollut.

Jane Austen: Järki ja tunteet, Teos 2020 (Kersti Juvan suomennos), alkuteos 1811. 477 sivua, lainattu kirjastosta.

Self-helpiä romaanina

Näitä kirjoja, jotka varmasti unohdan kuukaudessa. Kirjan liepeessä oli termi self help -romaani, joka kuvaa kirjaa hyvin. Se oli kumpaakin, mutta ei kumpaakaan kovin hyvin. Tarina sinällään oli ihan jees, mutta ei kovin vetävästi kerrottu. Self helpit oli kirjoitettu mukaan kömpelösti ja naiivisti päähenkilön tädin suuhun.

Lisäksi jäin miettimään sitä, miten ajan kulun huomaa heti teknologiasta. Kun tekstissä vilahtaa blogi, niin tietää, ettei olla 2020-luvulla.

Laurent Gounelle: Sinä päivänä opin elämään, Gummerus 2019 (alkuteos 2014). 250 sivua, lainattu kirjastosta.

Lukuiloa

Juttelin työkaverin kanssa siitä, kun mikään romaani ei oikein tunnu nappaavan mukaan. Toki olen kasannut kotini täyteen tietokirjoja ja niihin on helppo tarttua. Työkaverini kertoi lukevansa Jane Austenia ja suositteli vanhoja teoksia. Ehkä jotain oman teiniajan suosikkeja. Tämä keskustelu oli varmaan mielessäni, kun huomasin kirjahyllyssäni Kotiopettajattaren romaanin. Aloin lukea sitä.

Olin lukenut jo aika pitkään, kun aloin olla varma, että olen lukenut tätä ennenkin. Sitten huomasin kirjan välistä kortin seitsemän vuoden takaa. Varmaan kirjanmerkki, jäänyt siihen kohtaan kun kirjaa oli kolmasosa jäljellä. Loppu oli mukaansa tempaava, joten hassua, että se oli jäänyt kesken. Mutta kun muistelen elämääni seitsemän vuotta sitten, niin minkään kesken jääminen ei ole ihme.

Mutta vihdoin, pitkästä aikaa, tavoitin sen fiiliksen "kun lukee kirjaa tukka pystyssä eikä malta laskea sitä kädestään". Ihana tunne.

Charlotte Brontë: Kotiopettajattaren romaani, Karisto 2008 (alkuteos 1847). 542 sivua, oma kirjani.

Syitä keskittymiskyvyn rappioon

Aloin kuunnella keskittymiskykyä käsittelevää kirjaa innolla. Siihen oli viitattu parissa Hesarin kirjoituksessa, esseessä/kolumnissa. Ajattelin sen olevan hyvä. Innostuin niin kovasti, että vajaan sadan sivun jälkeen aloin älypuhelinlakkoon ja kävin ostamassa kirjan. Luin sitä suurella innolla. Varmaan liian aikaista sanoa, että olisiko yksi käänteentekevistä kirjoista?

Johann Hari: Kadonnut keskittymiskyky, Bazar 2023 (alkuteos 2022). 382 sivua, ostettu omaksi.

Näin teet rutiineja

Tästäkään ei ole nyt tuoreimmat fiilikset päällä. Luin kirjan jo kuukausi sitten. Pidin kirjasta. Siinä oli hyviä vinkkejä rutiinien rakentamiseksi. Pohdittiin omaa identiteettiä. Havaittiin valtavasti rutiineja. Kun ensin mietin, että onko minulla rutiineja paljoa ollenkaan. Mutta kun alkaa miettiä ihan pieniä juttuja, niin tottakai on. Laitan teehen aina tilkan kauramaitoa, pesen kädet vessassa käynnin jälkeen ja kirjaan varani ja velkani joka kuun alussa. Mutta kirjan mittaan aloin miettiä lähinnä sitä, että miksi haluaisin rakentaa rutiineja. Haluaisinko?

James Clear: Pura rutiinit atomeiksi: Näin saat aikaan muutoksen, joka pysyy, Tuuma 2020, 7h13min. Lukija Markus Niemi. 

Intialaista onnellista elämää

Näköjään kirjaan näitä kirjoja vain kerran kuukaudessa ja yritän kuumeisesti muistaa, mitä olen lukenut tai mitä kuunnellut. Yritän kirjoittaa muistikirjaan ylös, mitä pitää muistaa kirjata. Ja meinaan unohtaa silti.

Jukka Pitkästä kuuntelee mielellään. Mielenkiintoinen kirja intialaisesta kulttuurista. Hyvä muistutus, miten vähän tiedän Intiasta ja sen kulttuurista. Buddhalaisuus kiinnostaa paljon. Kirjoittajien Ichigo ichie on loistava, tämä ei ehkä aivan niin timanttinen, mutta hyvä kuitenkin.

Francesc Miralles ja Hector Garcia: Namaste: Onnellisen elämän taito, Gummerus 2023, 4h24min. Äänikirjana, lukija Jukka Pitkänen.

Miten ymmärtäisimme ekokriisien vakavuuden?

Mieltä järisyttävä kirja jäätiköistä, ajankulusta, meristä ja ilmastonmuutoksesta. Ei riitä, että tiedämme, että ilmastonmuutos ja luontokato muuttavat maailmaa. Meidän pitää tuntea se.

Islantilainen kirjailija Magnason on kirjoittanut todella kiinnostavan kirjan. Siinä puhutaan myös buddhalaisuudesta, mikä on kiinnostava sattuma, kun sekin teema on minua viime aikoina kiinnostanut.

Andri Snaer Magnason: Ajasta ja vedestä, Aula & co 2020 (alkuteos 2019). 347 sivua, lainattu kirjastosta.

Ukrainan multa

En tiennyt edes mitä on musta multa, kun tartuin kirjaan. Luulin, että se on vain kuvaileva sana hyvälle mullalle. Mutta se onkin termi. 

Monissa uusissa on sellainen kiemura, että korona on sotkenut monet kirjasuunnitelmat. Tässäkin kirjassa toki niin kävi, kun ei päässytkään paikan päälle tutkimaan asioita ja haastattelemaan ihmisiä. Mutta lisäksi kävi niin, että Venäjä hyökkäsi Ukrainaan. Kirjan ei varsinaisesti pitänyt kertoa siitä ollenkaan, mutta olihan siihen reagoitava kesken kirjoitusprosessin, tai sen loppupuolen.

Olin jo ennen tätä tiennyt, että maapallon viljelyskelpoinen multa vähenee huolestuttavaa tahtia. Kirjan jälkeen olen entistäkin enemmän huolestunut. Suomalaisen yrittäjän epäonnistumiset maatalousbusineksessa sen sijaan ei ollut niin kovin kiinnostavaa.

Luin aiheesta jutun Hesarista ja sitten luin kirjan saman tien. Kirja tosiaan ilmestyi (ainakin e- ja äänikirjana) vasta helmikuun puolivälissä.

Elina Grundström: Ukrainan musta multa. Tositarina viljelysmaasta, jonka piti ruokkia maailma. WSOY 2023. 158 sivua. Luettua e-kirjana puhelimella.

Jos sais vaan olla?

Luin kirjan yhtenä iltana työpäivän jälkeen. Jos se tuntui erityiseltä. Kirjoittaja oli haaveillut sapattivapaasta ja päätti sellaisen pitää. Pysähtyi viideksi kuukaudeksi olemaan. Ja nimenomaan olemaan kotona eikä haalinut mitään muuta elämänmuutosprojektia tai maailman ympärysmatkaa. Tietysti teki myös vähän töitäkin sen viiden kuukauden aikana. Juuri sellainen inhimillisen kokoinen pysähdys.

Mielenkiintoinen kysymys, saako vain olla. Tai oikeastaan se, että miksi ei saisi vain olla.

Päivi Haanpää: Pysähdyskoe. Kirjoituksia lorvimisen luvasta ja luvattomuudesta. Art house 2021. 170 sivua. Lainattu kirjastosta.

Pieniä asioita

Ai, että miten kiinnostavaa luettavaa. Tiedetoimittaja osaa kirjoittaa mukavasti hurjan mielenkiintoisista aiheista. Oon ihan koukahtanut maapallon historiaan. Tämä on Rosenlundin kolmas teos. Kakkosen aihe, avaruus, ei varsinaisesti kiinnosta, mutta saatan kuunnella senkin, kun on vaan niin hyviä kirjoja.

Marcus Rosenlund: Pieni suuri elämä, S&S 2022. Äänikirja 8h3min, lukija Aku Laitinen. 

Äärisäistä

Kiinnostavia juttuja äärisääilmiöistä. Aloitin jo ajat sitten viime vuonna, mutta vasta nyt sain loppuun. Ihan ilman syytä jäi roikkumaan. Meteorologin kirjoittama.

Lea Saukkonen: Sään ääri-ilmiöt ja ilmastonmuutos, Minerva 2020. 137 sivua, lainattu kirjastosta.

Luonnollisesti paras

Parikymppisille naisille/tytöille suunnattu kirja hyvinvoinnista. Näitä kirjoja, joissa sanotaan, että ei tarvitse treenata, mutta tarvitsee vähän kuitenkin. Ja mitä tahansa voi syödä, tavallista kotiruokaa. Paitsi, että oikeastaan pitäis syödä just näin.

Pippa Laukka ja Iina-Sofia Karonen: Luonnollisesti paras, WSOY 2018. 171 sivua. Lainattu kirjastosta.

Uusi elämä

Nainen eroaa, muuttaa meren rannalle ja perustaa pop-up-kahvilan. Kevyttä lukemista.

Jenny Bayliss: Talvi kaukana kaikesta, Otava 2022 (alkuteos 2021). 12h23min, lukija Mili Kaikkonen. 

Ruotsin mielensäpahoittaja

Leffateattereissa pyörii elokuva Mies nimeltä Otto. Tom Hanks pääosissa, näin trailerin. On varmasti itkettävän hyvä. Sen pystyin kirjan perusteellakin arvaamaan, että leffa voi olla ihan hyvä. Toki paljon tapahtuu miehen pään sisällä, joten sinne ei näe. Kirja oli ihan ok.

Fredrik Backman: Mies, joka rakasti järjestystä, Johnny Kniga 2022 (alkuteos 2012, ja suomennettukin ekan kerran 2013). 10h48min. Äänikirjana, lukija Kristo Salminen.

Historiallisia ilmastoasioita

Ei pitäisi jättää näin pitkäksi aikaa rästiin kirjauksia. Unohtuu.

Mutta aivan loistava, loistava kirja. Tiedetoimittajan esikoinen. Kertoo siitä, miten ilmasto on muuttunut ammoisina aikoina ja millainen merkitys säällä on ollut historian tapahtumiin. Rosenlund sai teoksesta tiedonjulkistamispalkinnon vuonna 2019.

Suomenruotsalaiset ovat vähemmistöä kirjoissani.

Marcus Rosenlund: Sää joka muutti maailmaa, S&S 2019 (alkuperäisteos: Väder som förändrade världen 2018). 7h16min, lukija Aku Laitinen. 

Vuonna 2022: 42 kirjaa

 Vuoden 2022 tilasto

Olin laskenut kyllä tilaston, mutta en ollut näköjään tehnyt postausta.

Kirjoja kertyi 42 (en laskenut mukaan sitä kirjaa, jonkin olin lukenut joko vuonna 2021 tai 2022, mutta en ollut merkannut mihinkään). Kirjoista 13 oli kaunokirjallisuutta, loput tietokirjoja. Luin 22 kirjaa ja kuuntelin 20.

Taisi siis olla ennätysvuosi.