Kammottava, rakas äiti

En ollut lukenut yhtään Kähkösen teosta. Tiesin kirjailijan nimeltä, mutta en oikeastaan muuta. Hän on näemmä kirjoittanut Kuopio-sarjaa. Tämä teos oli autofiktiivinen. Taas jättää auki, mikä osa oli totta ja mikä sepitettä. Totena tämän kuitenkin lukee. Omanlainen tapa käyttää kieltä, vähän hengästyttävä. Paljon tuttua savolaisuutta. Kirja on kertojaminän puhetta kuolleelle äidilleen. Äiti on kirjassa rakas äiti, vaikka onkin ollut kauhea ihminen, joka on kännipäissään pahoinpidellyt lastaan. Sitä edeltää pitkä selvitys äidin vanhemmista ja jopa sitä edeltävästä sukupolvesta. Eihän kukaan tyhjiöstä äidiksi tule. Teos voitti Finlandia-palkinnon.

Sirpa Kähkönen: 36 uurnaa, Väärässä olemisen historia, Siltala 2023. 267 sivua, lainattu kirjastosta.

(ei kok) Traumaklassikko

Kiinnostuin traumoihin liittyvistä asioista talven mittaan ja löysin tämän, ilmeisesti tärkeän klassikon. Paljon tapauskertomuksia. Aika helppolukuinen. Erittäin kiinnostavaa oli sairaanhoidon esim. leikkausten aiheuttamat traumat lapsuudessa. Laina-aika loppui kesken enkä päässyt ihan loppuun asti. Ehkä 20-30 sivua lopusta jäi lukematta.

Peter A. Levine: Kun tiikeri herää, Trauma ja toipuminen. Alkuteos 1997, 279 sivua. Lainattu kirjastosta.

Terkut Intiaan

Viisautta Intiasta. Olin kuunnellut tämän pari vuotta sitten, ja nyt nappasin välilukemiseksi. Kuten jo viimeksi kirjoitin, ei yhtä hyvä kuin Ichigo ichie, mutta ihan jees. Nyt en ehkä saanut niinkään paljoa irti kuin ekalla kerralla. Kaikkiaan kolme näiden kirjailijoiden teosta olen lukenut. Ehkä kaivan Ichigo ichien luettavaksi. Olen kuunnellut sen äänikirjana, ja osia siitä uudelleen ja uudelleen unikuunteluna.

Francesc Miralles ja Hector Garcia: Namaste: Onnellisen elämän taito, Gummerus 2023. Lainattu kirjastosta. 

Lähirunoja

Naapurissa asuva runoilija voitti Runo-Kaarina -kilpailun ja tein hänestä jutun yhdistyslehteen. Luin samalla hänen teoksensa. En ole kovin paljoa runoja lukenut. Nämä koskettivat ja kiehtoivat minua kovasti. Monenlaisia eläinkohtaloita ja tutkiskelua ihmisen kipeästä suhteesta eläimiin. Kirjoitin näistä inspiroituneena itsekin yhden runon.

Anniina Louhivuori: Päivä jona Mary hirtetään, Kaarinan kaupunki 2024. Lainattu kirjastosta.