Korkeintaan vähän väsynyt uudelleen

 Luin syksyn mittaan uudelleen uupumuskirjan.

Eeva Kolu: Korkeintaan vähän väsynyt eli kuinka olla tarpeeksi maailmassa jossa mikään ei riitä, Gummerus 2020, 384 sivua. Lainattu kirjastosta.

Huovis-Veikkoa

 Nappasin syksyllä kirjaston ilmaishyllystä Huovis-Veikon ajankohtaisen kirjan. Varmaan aika moni muukin on lukenut nyt korona-aikana tarinan siitä, miten kainuulaisen Aleksin nokasta flunssavirus leviää ensin koko kylään ja lopulta ympäri maailman. Ihana lukea vähän vanhempaa kieltä. Joitain sanoja, joita olen käyttänyt lapsena, mutta en käytä enää. Kieli muuttuu. Toivottavasti ei köyhdy.

Omassa kappaleessani ei ole mitään kansikuvaa. Ehkä siinä on ollut kansipaperi, joka on hukkunut johonkin.

Veikko Huovinen: Lentsu, Otava 1978, 191 sivua. Omassa kirjahyllyssä.

Kevyttä joulua

Aika randomisti valitsin kevyttä kuunneltavaa, ja osuin tähän. Onhan kirsikat hyviä. Kuusi ihmistä joutuu lumimyrskyn keskelle vanhaan majataloon. Kullakin omat ihmissuhdekiemurat, joita on hyvä selvitellä, kun on pari päivää jumissa hyvän ruoan keskellä ilman netti- ja puhelinyhteyksiä.

Milly Johnson: Kirsikoita ja joulun taikaa, Bazar 2021 (alkuteos 2020). 11h56min (273 sivua). Kuuntelin äänikirjana, lukija Anna-Riikka Rajanen. 

Fantasiaa

Ensimmäistä kertaa kirjaston fantasiahyllyllä ties miten pitkään aikaan. Tyyliin kahteenkymmeneen vuoteen. Tätä oli mukava lukea.

Emmi Itäranta: Kudottujen kujien kaupunki, Teos 2015. 335 sivua. Lainattu kirjastosta.

Keski-ikäinen lääkäri vieraissa

Keski-ikäinen Elin ajautuu sivusuhteeseen vanhan poikaystävänsä kanssa, ja suhteen paljastuttua hän muuttaa asumaan työpaikalleen lääkärikeskukseen. Keski-ikäinen nainen pohtii siis elämäänsä, ja samalla tulee pohdittua, mikä ihme meitä ihmisiä vaivaa, kun ramppaamme lääkärillä. Valitsin kirjan lukijan perusteella. Häntä on mukava kuunnella. Loppujen lopuksi nukahtelin vain joitain kertoja.

Nina Lykke: Kohonnut riski, Gummerus 2021 (alkuteos 2019), 8h31min (187 sivua). Kuuntelin, lukijana Krista Putkonen-Örn.

Mielensäpahoittaja

Kirjan on lukenut Heikki Kinnunen. Kuunnellessa mietin, että pitääkö lukijoiden lukea kirja vai näytellä se. Kinnunen kun näyttelee Mielensäpahoittajaa elokuvissa, ja olen nähnyt sen (ne? oliko niitä useampi). Heikki Kinnunen on mainio elokuvassa, mutta olisin kuitenkin mieluummin kuunnellut kirjan luettuna, en näyteltynä. Varmaan käydään rajanvetoa siitä, milloin luetaan kirjaa ja milloin tehdään kuunnelmaa. Alkaako lukijan taakse ilmestymään efektiääniä.

Tämä taitaa olla neljäs Mielensäpahoittajani.

Tuomas Kyrö: Vasara ja käytettyjä nauloja, Mielensäpahoittaja, 7h2min (117 sivua), WSOY 2021. Kuunneltu, lukija Heikki Kinnunen.