Mökkihommia

Kuuntelin pari päivää sitten loppuun. Karoliina saa potkut ja poikaystävä paljastuu mulkuksi, mutta äidin mökki on sopivasti koko kesän tyhjänä. Noh, kuuntelin loppuun. Kirja jäi monilta osin kesken,

Mari Immo: Yhden naisen huvila, Story side 2026, 6h23min. Lukija Satu-Tuuli Karhu. Kuunneltu äänikirjana.

UPR:n haitat uudelleen

Ahmaisin tämän kirjan parissa päivässä. Kuuntelin kirjan syksyllä, ja laitoin samantien varaukseen, jotta saisin lukea ihan fyysisenä kirjana. Muutama kuukausi piti odotella, ja nyt sitten sain lukuun. Painavaa asiaa.

Chris van Tulleken: Ultraprosessoitua - Miksi syömme ruokaa, joka ei ole ruokaa, ja miten se meihin vaikuttaa?, Gummerus 2025 (alkuteos 2023, suomentajat Lauri Sallamo ja Heidi Tihveräinen). 430 sivua. Lainattu kirjastosta.

Itkin silmät päästäni

Tarina 89-vuotiaan Bon viimeisistä elinkuukausista. Kirjassa vuorottelevat kotihoidon lyhyet kirjaukset, Bon elämän hiipuminen ja hankalat ajatukset sekä pitkät muistelot eletystä elämästä. Millainen on jääräpäinen, pukahtamaton vanha mies, joka ei haluaisi olla kuin oma isänsä. Eikä olekaan, paitsi välillä vähän on.

Lisa Ridzén: Kurjet lentävä etelään, Tammi 2025, (alkuteos 2024, suomentaja Sirkka-Liisa Sjöblom). 7h20min, lukija Markus Bäckman. Kuunneltu äänikirjana.

Puhuva kissa japanilaisessa sadussa

Tällaista kirjaa en olekaan ennen lukenut. Olen lukenut aika vähän japanilaista käännöskirjallisuutta. Ihmisten eleitä ja tekemisiä on erilaista tulkita kuin oman kulttuurin ihmisiä. Opiskelen samalla kirjoittamisen kieli-jaksoa, ja tässä teoksessa tosiaan oli valtavasti adjektiiveja ja adverbejä. Sellaista kieltä, jota yleensä en sietäisi. Mutta ehkä se meni tässä vähän yli. Pidin kirjasta. Laittaisin kirjan nimenomaan satu-kategoriaan. Kirjassa puhutaan siitä, miten suhtaudumme kirjoihin ja lukemiseen: suorituksena, korostaaksemme itseämme ja tehokkuudesta käsin.

Sosuke Natsukawa: Kissa joka suojeli kirjoja, Tammi 2021 (alkuteos 2017, suomentaja Raisa Porrasmaa), 5h25min, lukija Jalmari Kuikka. Kuunneltu äänikirjana. 

ADHD-opas

Kirjoittaja on somesta tuttu psykologi. Kirjassa oli paljon sellaista asiaa, jota en ole muualta lukenut. Tosi selkeä ja hyvä kirja. Nimensä mukaisesti käsittelee kuutta ADHD-piirrettä, jotka saattavat näyttää toistensa ristiriidoilta. Niitä juttuja, kun yrittää täyttää lomaketta, jossa kysytään kyllä vai ei, mutta kun haluaisi vastata toisaalta ja toisaalta.

Juulia Järvdike: Saamaton perfektionisti ja ADHD:n viisi muuta paradoksia, Tuuma 2026. 165 sivua. Lainattu kirjastosta.

Nuorten kirja

Luin elämäni ensimmäisen säeromaanin. Kirja oli nuorten kirja, ja säeromaani tietysti erityisen nopealukuinen. Kirjassa oli ysiluokkalainen päähenkilö, joka soitti kitaraa. Paljon viittauksia vanhaan musiikkiin. Vähän jäin miettimään, miltä kirjaa tuntuu lukea sellaisena nuorena, jolle mainitut biisit olivat vieraita. Toki lopussa oli biisilista. Olen lukenut kirjailijan Pysähdyskoe-nimisen teoksen sekä kirjoitusoppaan, jonka olen lainannut jo uudestaankin.

Päivi Haanpää: Retro, a-puoli, Hertta kustannus 2026, 205 sivua. Lainattu kirjastosta.

Noitatarina

Historiallinen romaani Valpurista eli punaisesta noidasta, joka eli 1600-luvulla. Tarina perustuu tositapahtumiin, mutta on tietenkin kirjailijan kynästä. Kirjailija on koulutukseltaan kansantieteilijä.

Jenna Kostet: Punainen noita, Aula & Co 2024. Lainattu kirjastosta.

Suolistosta aivoihin

Olen lukenut Endersin ensimmäisen teoksen suolistosta kymmenen vuotta sitten. Siitä varmaan alkoi ymmärrykseni suoliston merkityksestä terveydelle. Onpa hauska huomata, miten paljon enemmän luen nykyään.

Enders valmistui lääkäriksi ja kiinnostui muustakin kehosta. Mielenkiintoisia juttuja, uutta tutkimustietoa esim. keuhkoista, ihosta ja immuunipuolustuksesta. Kiinnostava, vaikka vähän punainen lanka tai kokonaisuus olikin kateissa. Jonkin verran luin myös e-kirjana.

Guilia Enders: Elimistön viisaus, Tammi 2026. Suomentaja Milka Koiranen. 9h25min, lukija Anna-Riikka Rajanen. Kuunneltu äänikirjana.