Seikkailulla Pariisin muoti- ja taidemaailmassa

Ystävä suositteli tätä kirjaa ja antoi lainaan. Minun on välillä vaikea keskittyä lukemaan ja luen usein vain pieniä pätkiä kerrallaan. Lukemisen aloittaminen kestää ja jos kirja ei ole AIVAN imaiseva, niin keskittyminen herpaantuu. Ei johdu niinkään kirjoista kuin omasta keskittymiskyvystä. Sitä haluan treenata.

Sisäkannen läpäreen mukaan kirjailija on Pariisissa asuva toimittaja, ja ymmärsin, että hänen esikoisromaaninsa. Ihan hyvä kirja, pääosin hyvin kirjoitettu, tärkeitä teemoja käsitelty (Eurooppaan tulevaa pakolaisvirtaa ja heikompiosaisten hyväksikäyttöä, olivat he sitten pakolaisia tai mallimaailman keltanokkia). Kertomus eteni kolmen naisen näkökulmia vaihdellen ja tarinat sivusivat toisiaan. Tarina vei kyllä mukanaan, vaikka välillä oli vähän epäuskottavia ja kömpelöitäkin juttuja. Mut eivät ne mua raivon partaalle saanut. :) Ihan Pariisiin en tällä päässyt.

Pihla Hintikka: Hetken Pariisi on meidän, Otava 2020, 317 sivua. Lainattu ystävältä.

Parhaat palat Japanista

 

Kaipaan rauhaa ja yksinkertaisuutta elämääni. Minusta on jännä, miten en ole innostunut Japanista ennen kuin kävin siellä. Tämä oli pieni ja sulonen kirja, jossa esitellään lyhyesti japanilaisen kulttuurin parhaita paloja otsikon mukaisesti. Ehkä ne ovat niitä parhaita, kun näistä eniten puhutaan. En tietenkään voi tietää, kun en kulttuuria tunne. Kirjoittajan äiti on japanilainen, mutta nainen itse on asunut ikänsä Japanin ulkopuolella. 

Nopealukuisesta kirjasta jäi hyvä fiilis. Kuvat olivat melkein kaikki kuvapankkikuvia. Toivottavasti edes suurin osa Japanista. ;)

Erin Niimi Longhurst: Japanismin parhaat, Viisas elämä 2018 (alkuteos 2018), 284 sivua. Lainattu kirjastosta.

Luonnonmonimuotoisuudesta oppimassa

 

Akateemikko Ilkka Hanski oli alansa arvostetuimpia ekologeja ja Tutkimusmatkoja saarille on hänen viimeinen teoksensa. Mies kuoli syöpään kirjan viime metreillä. Kirja on yhtä aikaa mielenkiintoinen matkateos kuudelle erilaiselle saarelle ja samalla hyvä tietopaketti luonnonmonimuotoisuudesta. Lisäksi myös vakuuttava puheenvuoro siitä, miksi biodiversikriisi olisi tukahdutettava heti.

Minulla ei ollut tietenkään mitään käsitystä, millaisia kirjassa kuvatut mönkijät olivat enkä oikeastaan edes lukenut kunnolla latinankielisiä nimiä, mutta ei haitannut. Kirja oli niin yleistajuinen, että ekologian osaamista ei juurikaan tarvinnut. Ehkä sen verran, että aivan perustermit olisi kiva, jos tietäisi.

Ilkka Hanski: Tutkimusmatkoja saarille, luonnon monimuotoisuutta kartoittamassa 2019 Gaudeamus (englanninkielinen alkuteos 2016), 352 sivua. Lainattu kirjastosta.

Lapsuuden suosikki

 

Välillä mietin, että uskaltaako lapsuuden suosikkeja lukea uudelleen. Entä jos ne eivät olekaan niin hyviä kuin muisteli, ja tulee siinä samalla pilanneeksi kultaiset mielikuvat. Tarina vailla loppua on yksi lapsuudeni suosikeista, mutta olen sen lukenut myös aikuisena noin parikymmentä vuotta sitten. Minulla oli siitä ihana painoskin: vihertävä (turkoosi?)kantinen versio, jossa oli vihreät ja punaiset tekstit. Tässä kirjastossa lainatussa painoksessa ei ollut niin kiva kansi ja jostain syystä siniset ja punaiset tekstit. Ehkä värisokeiden vuoksi?

Muistin kirjan alun aika hyvin. Mieleeni tuli myös kuvia elokuvasta, joka ilmestyi 1984. En muista, milloin olen sen nähnyt. Elokuvahan loppuun suunnilleen kirjan puoliväliin.

Jännästi mieleen tuli aina uusia asioita kirjasta sitä mukaa kun luin.

Pidinkö kirjasta? Tottakai pidin. Itkin lopussa niin, että meinannut nähdä lukea. En muista, milloin olisin viimeksi itkenyt näin kovasti. Ehkä olisi hyvä lukea enemmän koskettavia kirjoja.

Ehkä uskaltaisin lukea yhden Enid Blytonin kirjankin.

Michael Ende: Tarina vailla loppua, kolmas painos 2007 (alkuteos 1979, ensimmäinen suomennos 1982), Otava, 492 sivua. Lainattu kirjastosta.