Mielenrauhaa etsimässä

Yölinjalta tuttu Pekka Sauri pohtii, miten demokratia, kommunikaatio ja mielenterveys liittyvät yhteen. Demokratia ei toimi, jos kaikki eivät pääse keskustelemaan. Mielenterveyden ongelmista kärsivät eivät jaksa tai pääse mukaan. Teos keskustelee hyvin parin muun teoksen kanssa, joita olen lukemassa/lukenut.

Teksti on jaettu kummallisiin tähtien erottamiin jaksoihin. Kukin jakso aina yhden tai muutaman kappaleen mittainen. Tavallaan yksi ajatus kerrallaan. Vähän kuin Wittgensteinilla, johon teoksessa viitataankin. Erikoinen tapa, ja oikeastaan tuli fiilis että teksti ei ole soljuvaa.

Pekka Sauri: Mielenrauha levottomassa maailmassa, Minerva 2023, 263 sivua. Lainattu kirjastosta.

Globalisaation valtavat ongelmat

Luin tätä kirjaa pitkään ja hartaasti. Ei siksi, että olisi ollut jotenkin huono tai vaikeasti kirjoitettu. Päinvastoin. Tuntui supertärkeältä kirjalta ja vaikutti ajatteluuni todella paljon. En ollut koskaan aiemmin ymmärtänyt, miten paljon haittaa globalisaatiosta on ollut.

Helena Norberg-Hodge: Tulevaisuus löytyy läheltä, askelia onnellisuuden talouteen, Basam Books 2022 (alkuteos 2019). 206 sivua. Lainattu kirjastosta.

Savolaista historiaa

Googlasin kirjaa, jossa käsiteltäisiin historiallista Savoa. Löysin Kamulan ja pääsin matkaamaan vielä kauemmaksi historiaan kuin ajattelinkaan: 1400-luvulle. Mukaansa tempaava tarina Varpusta, Heiskasta ja Tenhosta sekä heidän perheestään. Mukavaa, kun on "tuttuja" paikkoja, hienoja mystisiä tarinoita ja jännittäviä tapahtumia. Ja kiva juttu, että kyseessä on kuusiosaiseksi suunniteltu Metsän kansa -sarja.

Mikko Kamula: Ikimetsän sydänmailla, Gummerus 2017, 680 sivua. Lainattu kirjastosta.

Ihmettä etsimässä

Kirjoittajapiirin ihmiset olivat varmaan kaikki lukeneet Haahtelan teoksia. Minulle oli vieras nimi. Törmäsin yhteen teokseen kirjastossa, joten otin mukaan. Aloitin aamulla lukemisen ja lounaaseen mennessä olin valmis.

Mies matkustaa Etelä-Ranskaan 900 vuotta vanhaan luostariin etsimään ihmettä.

Joel Haahtela: Adelen kysymys, Otava 2019, 188 sivua. Lainattu kirjastosta.

Isä haluaa seikkailla

Erään perheen isä turhautuu elämäänsä. Hän haluaa olla tarpeellinen ja janoaa vähän seikkailua. Olen lukenut tämän ensimmäisen kerran vuonna 2017. Se oli silloin ensimmäinen muumikirjani, ja totesin, että pitäisi lukea muutkin muumikirjat. En ole lukenut. Ainoastaan Taikatalven vuonna 2020. 

Edelleen totean myös saman, että olisi tehnyt mieli kirjoittaa sitaatteja talteen. Minulla on ollut Tove Janssonin Kesäkirja kesken jo monta vuotta. Ehkä vielä jonain päivänä.

Tove Jansson: Muumipappa ja meri, WSOY 2007 (alkuteos 1965). 182 sivua. Omasta hyllystä.