torstai 23. huhtikuuta 2020

Ihania muumeja

On aivan hullua, että en ole lukenut muumikirjoja. Tarkistin täältä blogista, että olen lukenut ensimmäisen muumikirjani elokuussa 2017 ja todennut silloin, että pitäisi lukea kaikki muutkin. Ja heti perään 2,5 vuotta myöhemmin luen seuraavan. Niin timanttisen hyvä kirja. Edelleen teki mieli kirjoittaa useita sitaatteja talteen.

Olin aloittanut kirjan jo alkutalvesta, mutta se vain jäi kesken (varmaan niin monta muutakin kirjaa kesken) ja nyt luin loppuun.

Tove Jansson: Taikatalvi, Loisto-pokkari, alkuteos 1957, suomennos 1958. Tämä 22. painos. 132 sivua. Omasta kirjahyllystä.

Ensimmäinen koronakirja

Tämä on markkinoitu kirjana, joten olkoon se sitten tässäkin listassa. Olisiko tämä enemmän essee? Mutta hyvä kirjoitus koronasta ja tästä poikkeuksellisesta tilanteesta ja ajasta. Markkinoitu ensimmäisenä koronakirjana. Kirjailija oli minulle entuudestaan tuntematon, mutta kiinnostuin. Hän on kirjoittanut romaaneja, mutta on koulutukseltaan fyysikko.

Paolo Giordana: Tartunnan aikaan, Aula & co 2020, 78 sivua/1h13min. Kuunneltu äänikirjana, lukija Jukka Pitkänen.

Miten kirjoitetaan tietokirja?

Miten en ole kirjoittanut kirjaa? Tämä tietokirja kertoo kaiken olennaisen tietokirjasta ja sellaisen kirjoittamisesta. Miten kannattaa aloittaa, millaisia tietokirjoja edes on ja niin edelleen. Opin valtavasti uusia juttuja ja nyt ei voi enää tietokirjoja edes katsoa samalla tavalla kuin ennen. Kirjoittajat taitavia työssään. Lukaisin Raevaaran sivun wikipediasta ja aika hengästyttävä ura hänellä: Hän on minun ikäinen, tohtori 25-vuotiaana ja palkittu sekä kauno- että tietokirjailijana.

Tiina Raevaara ja Urpu Strellman: Tietokirjailijan kirja, Docendo 2019, 339 sivua. Kirja on oma, ostin viime syksynä Helsingin kirjamessuilta. 

Suomalaisia yksineläjiä

Mielenkiintoinen kirja suomalaisista erakoista. Painottuu jo edesmenneisiin Lapin erakoihin, mutta mukana myös nykyajan erakoita, joiden tarinat ovat mielestäni kiinnostavampia.

Milla Peltonen: Erakot, omintakeisten suomalaisten elämäntarinoita, Into kustannus 2020, 224 sivua/7h11min. Lukija Jari  Nissinen. Kuunneltu äänikirjana.

sunnuntai 12. huhtikuuta 2020

Äänikirjana nopeammin

Äänikirjojen kanssa ongelmani on se, että nukahtelen, jos menen pitkäkseni. Toisaalta taas ajatukseni lähtee harhailemaan, jos teen yhtään jotain muuta kuin kuuntelen kirjaa. Eli oikeastaan voisin vain istua paikoillani ja keskittyä täysillä kuuntelemaan. Ei välttämättä huono asia sekään.

Äänikirjoissa on se vaihtoehto, että niitä voi kuunnella nopeutettuna. Jotenkin se tuntui aluksi ajatuksena hävyttömältä. Onko se ahneutta? Pilaako sillä kirjan? Eikö luettu kirja oli vielä oma teoksensa, jonka lukija on tehnyt kirjailin työstä? Mutta koska ajatusten harhailu lukiessa on itselleni merkki siitä, että lukee liian hitaasti, niin eikö se voisi olla samaa kuunneltuna. Lisäksi minulla kirjat useimmiten menevät pilalle niin, että niiden lukeminen venyy. Tarina vähän unohtuu jne. Ideaalitilanteessahan kirjan lukisi yhdeltä istumalta loppuun (vähän kirjasta riippuen toki).

Niinpä ajattelin kokeilla sellaisen kirjan kohdalla, jolle ei ollut suuria odotuksia. Toimi oikein hyvin. Kuuntelin siis alun ihan normaalinopeudella, noin puolessa välissä nostin nopeuden 1,5-kertaiseksi. Totuin lukunopeuteen tunnin kävelylenkin aikana. Keskityin kirjaan paremmin eikä mikkihiiriäänikään lopulta häirinnyt. Loput kirjasta kuuntelin 1,75-kertaisella nopeudella.

Kirjasta sinällään ei ole paljoa sanottavaa. Onneksi kasvamme aikuisiksi ja monesti elämä tuntuu helpottavan vuosien myötä, kun oppii tuntemaan itsensä ja oppii arvostamaan itseään, vaikka sitä ei olisi osannut nuorempana tehdä. Päähenkilö saa lapsen ja samalla muistelee seksinhuuruisia vuosiaan, jotka eivät olleetkaan ihan niin kivoja.

Emmi-Liia Sjöholm: Paperilla toinen, Kosmos 2020, 236 sivua/3h49 min, lukija Usva Kärnä. Kuuntelin äänikirjana.

Viisi tähteä ankeriaalle

Yksi parhaimmista kirjoista, joita olen pitkään aikaan lukenut. En tiennyt ankeriaista mitään ennen tätä teosta. Nyt tiedän. Samalla olen miettinyt elämää ja maailmaa sekä saanut nautinnollisen kokemuksen kirjasta.

Kuuntelin äänikirjana, mutta voi olla, että olisin nauttinut vielä enemmän lukemalla. Jäi mieleen, että voisin myöhemmin palata kirjaan uudelleen ja lukea sen.

Minulla on ollut nyt testissä vähän kaikki äänikirjasovellukset. Niihin saa yleensä pari viikkoa ilmaista testijaksoa. Aloitin tämän kirjan BookBeatissa ja kuuntelin loppuun Suomalainen plussassa. Heikkouteni on se, että kroonisesta univajeesta kärsivänä ihmisenä nukahtelen kesken kaiken, jos kuuntelen pitkälläni.

Tykkäsin kovasti myös lukijasta.

Patrik Svensson: Ankeriaan testamentti, Tammi 2020, 272 sivua/ 7h 52min, lukija Jukka Pitkänen. Kuunneltu äänikirjana.

Fiksumpaa työntekoa

Apua siihen, miten työtä voisi tehdä järkevämmin. Aivot eivät kestä tätä pirstaleista maailmaa, jatkuvia katkoksia ja hälyä.

Hyvin kirjoitettu kirja ja paljon asiaa. Paljon tuttua, jonkin verran uutta. 

Sami Paju & Tapani Riekki: Järki töihin! Parempien työtapojen kehittämisopas, Tuuma 2019, 237 sivua. Lainattu kirjastosta.

Jäi kesken: Tarhapäivä

Pidin Hietamiehen Yösyötöstä, vaikka päähenkilö olikin välillä vähän turhan hölmö ja juntti. Sen sijaan Tarhapäivässä päähenkilö alkoi olla niin idiootti, että se oli epäuskottavaa. On eri asia raivota päähenkilölle, että koetahan nyt ryhdistäytyä kuin kirjailijalle, että et nyt oikeasti voi kirjoittaa näin tyhmää ihmistä.

Kuuntelin kirjan puoliväliin ja sitten jätin kesken. Hyvin harvinaista, että jätän kirjan tarkoituksella kesken.