Viihdetrilogian päätös

Mukavaa viihdettä, mitä nyt muutama pikku yksityiskohta ärsytti. Jos joku asuu Kirkkonummella ja käy Leppävaarassa töissä ja vie sinne vielä lapsensakin päiväkotiin, niin miksi tämä kävisi jatkuvasti Ompussa kahvilla ja lounailla. Järjetöntä sahaamista.

Mutta Titta-sarjan päätösosa. Tykkään näistä viihdekirjoista, joissa työelämällä on merkittävä rooli. Inspiroisikohan tämä minuakin kirjoittamaan?

Vähän mietin kyllä tuota kustantamoa. Kun jossain lukee edelleen Myllylahti (niin kuin se keskimmäinen, jonka luin paperisena). Mutta kun Nextoryssa lukee tuo Saga niin olkoon se.

Maija Kajanto: Kuin tilauksesta, Saga Egmont 2021, 9h17min. Lukija Susanna Hyvärinen. 

Tutkimusmatkailijoita

Montakohan kirjaa olen unohtanut kirjata. Miten tämänkin unohdin, vaikka ihan äsken kuuntelin loppuun. Siis ihan nyt marraskuussa. Kankimäen ensimmäinen kirja on jäänyt mieleen hyvänä kirjana: mielenkiintoinen teos Sei Shonagonista, jota Kankimäki lähtee tutkimaan Kiotoon. Tässä kirjassa on vähän sama ajatus. Paitsi, että naisia on paljon ja paikkoja on paljon. Ja kaikkia hän ei suoranaisesti lähdekään tutkimaan. Ensin on tutkimusmatkailijoita ja seikkailijoita, jotka ovat käyneet Afrikassa. Loppuosassa kirjaa onkin italialaisia taiteilijoita. Lisäksi Kankimäen oma elämä ei ole ihan niin kiinnostavaa.

Että en osaa sanoa lopullista mielipidettä. Eikä tarvitsekaan, eihän nämä ole mitään kirja-arvosteluja.

Mia Kankimäki: Naiset joita ajattelen öisin, Otava 2018, 16h16min. Lukija Kati Tamminen.

Ykkösosa Titta-sarjassa

Kun olin lukenut pikavauhdilla yhden Kajannon viihdekirjan (ks. edellinen postaus), niin ajattelin, että siitä voi jatkaa saman tien toiseen. Tässä tapauksessa trilogian ensimmäiseen teokseen. Olin siis lukenut kirjasarjan keskimmäisen kirjan ekana. Siinä kyllä sanottiin takakannessa, että on itsenäinen jatko-osa. Jatko-osa toimi kyllä itsenäisenä, mutta tämä eka osa olisi voinut olla parempi, jos ei olisi ihan kaikkia juonenkäänteitä tiennyt jo etukäteen.

Maija Kajanto: Mittoja ja tilaustöitä, Saga Egmont 2020, 8h5min, lukija Susanna Hyvärinen.

viihdettä

Uusi lähikirjasto avattiin ja kävin etsimässä vähän lukemista. Viimeisenä etsin vielä jonkin kevyen viihdekirjan, joka tulisi luettua nopeasti. Ihana uppoutua lukemaan, monet kirjat kun jäävät aina kesken. Luin sitten nopeasti parissa päivässä kirjan Titasta, joka kipuilee työelämässä ja ensimmäistä raskauttaan. Hyvää viihdettä on varmasti vaikea kirjoittaa. Että se olisi oikeasti viihdyttävää, mutta ei kökköä. Oli muutes minulle entuudestaan tuntematon kustantaja.

Maija Kajanto: Itsepä tilasit, Myllylahti 2020, 296 sivua. Lainattu kirjastosta.

Kirjoitusopas

Aloitin ajat sitten ja sitten jäi tyyliin viimeinen luku kesken. Luin sitten kiireellä kirjaston kahvilassa loppuun, kun piti palauttaa myöhässä oleva kirja. Oli hyvä ja inspiroiva kirja kirjoittamisesta. Olisi voinut tehdä muistiinpanojakin. Luin loppuun 2.11., muta en toki vieläkään ole alkanut kirjoittamaan. Kuinkahan monta kirjaa kirjoittamisesta voisi lukea alkamatta kirjoittaa?

Mirjami Haimelin ja Satu Rämö: Kynä, kaikki tärkeä kirjoittamisesta, Tuuma 2020, 296 sivua. Lainattu kirjastosta.

Rästipostaus

Olin unohtanut kirjata syyskuussa kuuntelemani romaanin. Olen joskus aikoinaan lukenut hänen Uskollinen äänentoisto -kirjansa (näköjään ennen tätä blogia). Lisäksi luin (ehkä jopa kokonaan) Poika (About a boy) -teoksen Lontoossa asuessani. Olisikohan ainoa englanninkielinen romaani, mitä olen koskaan lukenut? Poika-leffan olen nähnyt monta kertaa, mutta tuota Uskollista äänentoistoa en muista leffana ollenkaan.

Kirja oli hyvä ja hauska. Keski-ikäinen nainen ja parikymppinen nuori mies rakastuvat ja päätyvät suhteeseen.

Nick Hornby: Olet tässä, WSOY 2022, 9h44min. Lukija Elina Varjomäki.

Aikaa hallitsemassa?

Arvasin kirjan sisällön aika pitkälle, olen sen verran seurannut Straniuksen blogipostauksia. Tavallaan voisin innostuakin osasta vinkeistä, jos olisin terve. Osasta olen aivan eri mieltä. Mutta siitä olen kirjoittajan kanssa samaa mieltä, että aikaa ei voi hallita, mutta todellakin kannattaa valita huolella, mihin aikansa käyttää. Jos ei itse valitse, niin joku muu valitsee sun puolesta. Tai tulee vaan vahingossa tehneeksi jotain.

Luin yhtenä iltapäivänä.

Leo Stranius: Tehokkuuden taika, näin voit elää enemmän, Into Kustannus 2022, 207 sivua. Lainattu kirjastosta.

Asiaa lihavuudesta

Lihavuuteen liittyy paljon tabuja, vihaa ja pelkoa. Ennen kirjaan tarttumista en oikein edes pitänyt läski-sanan käytöstä. Sekin perusteltiin kirjassa, ja voin jopa käyttää sitä. Tosi hyviä pointteja kaikkien mietittäväksi. Ei siis vain lihavien.

Raisa Omaheimo: Ratkaisuja läskeille, Kustantamo S&S 2022, 5h4min. Kirjailijan itsensä lukema. Kuuntelin äänikirjana.

Hipaus japanilaisuutta

Pieni kirja hetkessä elämisestä. Japani kiehtoo, mindfulness alkaa olla jo elämäntapa. Ihana lukija. Hyvä kirja siis. Aloitin kuuntelemaan heti perään uudelleen, toki nukahdellen.

Francesc Miralles ja Héctor Garcia (Kirai): Ichigo ichie: Hetkessä elämisen taito japanilaisittain, Gummerus 2020. 2h54min, lukija Jukka Pitkänen. Kuunneltu äänikirjana.