keskiviikko 11. joulukuuta 2013

Järkäle

Tämän parissa meni monta hetkeä syksyn mittaan. En lukenut kirjaa kokonaan: sieltä täältä parhaita paloja ja loput selasin. Aikamoinen järkäle ja ajoittain aika hankalaa luettavaa (kun ei tuo taloustiede ole ihan hallussa). Ympäristötaloustiede on jälleen kerran yksi kiinnostavista aiheista.

Tom Tietenberg & Lynne Lewis: Environmental & Natural Resource Economics, 9. painos, Pearson 2012 (ensimmäinen painos 2006?),666 sivua, löytyy verkosta.

Maailmanlopun meininkiä

Luin tämän jo pari, kolme kuukautta sitten. Toissapäivänä päättyi viimeinen laina-aika enkä saanut enää uusia. Eli viimeinen hetki kirjata tiedot kirjakoriin… Saamatonko?

ÄLYTTÖMÄN mielenkiintoinen kirja. Vaikka maailmaloppu kuulostaa ensi kuulemalta masentavalta, niin onhan se myönnettävä, että jonain päivänä maailma loppuu eli tuntemaamme maailmaa ei enää ole. Miljardin vuoden päästä ei ole ihmistä, homo sapiensta. Kirjoittaja Jussi Viitala on työskennellyt samalla laitoksella, jolla minä opiskelen, mutta jäänyt eläkkeelle lähes kymmenen vuotta sitten.

Kirja on jaettu kahteen osaan, luonnon ja ihmisen itsensä aiheuttamiin uhkiin, joihin maailma voisi loppua. On kerrottu historiasta, millaisia melkein maailman loppuja on jo ollut ja etenkin ihmisen kohdalla mietitään, millä kaikilla tavoin saatamme saada sahattua oman oksamme poikki.

Suosittelen!

Kirjoittajalta on neljä muutakin teosta ja hän on ollut kerran Tieto-Finlandia-ehdokkaana. Pitääpä laittaa kirjat korvan taakse muistiin.

Jussi Viitala: Miten maailma loppuu? Atena 2011, 207 sivua. Lainattu kirjastosta.


Kaipuu Lontooseen

Viime aikoina olen lukenut lähinnä tieteellisiä artikkeleita. Enkä ole saanut kirjattua tänne edes niitä muutamia kirjoja, joita olen lukenut. Tämänkin olen jo palauttanut kirjastoon enkä saa ihan kaikkia faktoja kirjattua.

Eli Lontoo-kuumeessani luin käsiin osuneen Lontoo-oppaan. Lähinnä luin kuola valuen ravintoloista. Niistä yksi taisi olla minulle ennestään tuttu. Mukava opaskirja sen jälkeen, kun kaupungin perusjutut on hallussa.

Kuva lainattu cdon.comista.

Mikko Takala: Lontoo - 100 parasta, readme.fi 2012, 216. Lainattu kirjastosta.

keskiviikko 14. elokuuta 2013

Käsikirja kaikkeen

Kyllä minä vieläkin jotain luen. Tämän sain loppuun joskus heinäkuun puolella. Sain lahjaksi mieheltä viime vuoden puolella, kun olin hypistellyt syksyllä kirjakaupassa. Arvelin, että pitäisin kirjasta. Talvella yritin lukea, kun eivät toimineet aivot eikä silmät. Liikaa valvomista kenties.

Mutta nyt kesällä kun alkuun pääsi, niin oli mielenkiintoinen kirja. Vähän turhan paljon viittauksia kaikkeen: tieteen ja populaarikulttuurin edustajiin. Mistähän löytyy niin sivistynyt ihminen, että tietää kaiken mihin viitataan. Tuttujakin hahmoja vilisee ihan isolla v:llä. Vai mitä sanotte vaikka sivusta 34: Newton, Aristoteles, Thales, David Scott, Darwin. Kaikki siis yhdellä ainoalla sivulla. Hengästyttävää.

Kirja on jaettu lukuihin, jotka on yksinkertaisesti nimetty: esimerkiksi Todellisuus, Elämä, Ihminen sekä Oikea ja väärä.

Kiinnostavaa luettavaa, vaikka kaikesta ei tarvitsekaan olla samaa mieltä.

Esko Valtaoja: Kaiken käsikirja, Ursa 2012, 222 sivua. Löytyy omasta kirjahyllystä.

perjantai 26. huhtikuuta 2013

Reppumatkailijan matkassa

Jos tahtoo jäädä lukeminen vähiin, niin meinaa tosiaan jäädä kirjojen päivittäminenkin tänne. Tämän sain loppuun kuitenkin ihan tässä viikon sisällä. Tykkäsin kovasti. Matkakertomus Aasiasta, Afrikasta ja Etelä-Amerikasta koostui pienistä tarinoista aina paikan mukaan. (Austraaliassa käytiin vain parin sivun verran.) Paljon kuvia ja kiva taitto. Sopivaa luettavaa imetyksen aikaan, eikä haitannut vaikka jäikin välillä luku kesken. Luvut olivat niin lyhyitä, että aina saattoi aloittaa luvun alusta.
Oikeastaan matkakuume ei kasvanut (vaikka Mähkä kävikin myös Galapagos-saarilla!), sen verran hurjia juttuja matkalla tehtiin ja tapahtui.


Merja Mähkä: Ihanasti hukassa ja miten sieltä pääsee pois. 543 päivän reppumatka. Tammi 2012, 254 sivua. Kirjastosta lainattu.

maanantai 11. maaliskuuta 2013

Vauva"oppaita"

Luin tämän kirjan jo ajat sitten, kun poika kotiutui. Kirja ärsytti jo alkumetreiltä enkä tiedä, miksi edes luin sen loppuun. Kirjoittaja on takakannen mukaan yksi Ruotsin tunnetuimmista seksi- ja parisuhdeneuvojista. Osa kirjan löpinöistä on itsestäänselvyyksiä (älä jätä pienen lapsen ulottuville tuhkakuppia), osa lässytystä kirjoittajan omasta lapsesta, mikä ei ainakaan minua kiinnosta (millä sanalla tämä kutsuu kenkiään), osa älyttömyyksiä (lasta ei pidä nukuttaa sängyn reunalla ellei lattia ole vuorattu tyynyillä) ja osa todella virheellisiä (äidinmaito säilyy pakastimessa viikon). (Äidinmaito säilyy pakastimessa vähintään kolme kuukautta, joidenkin lähteiden mukaan jopa puoli vuotta. Joka tapauksessa paljon pidempään kuin viikon.)

Kirjoittaja latelee omia mielipiteitään eikä useinkaan perustele niitä. Osa on vastoin suomalaisia terveysalan suosituksia. Kirjassa ei ole oikein punaista lankaa.

Rehellisesti sanottuna kirja on kaikin tavoin huono. Siinä ei ole edes kuvia. :D

Katerina Janouch: Ensimmäinen vuosi, Otava, 2010 (alkuteos 2005/2008), 231 sivua. Lainattu kirjastosta. 

Samalla pyydän julkisesti anteeksi, että ostin reilut kymmenen vuotta sitten ystävälleni Tyttökavereiden oppaan vauvavuoteen (kirj. Iovine Vicky) lahjaksi, kun tämä sai ensimmäisen lapsensa. Aloin lukea kirjaa ja ajattelin, että se olisi ollut sellainen hauska, vähän kieli poskessa kirjoitettu. Se oli niin surkea, että en pystynyt lukemaan kuin kolmanneksen alusta. Idioottimainen.