maanantai 31. joulukuuta 2018

Vuoden 2018 saldo

Luin laskujeni mukaan 36 kirjaa (jätin laskuista pois joulun selailukirjat ja matkaoppaat). Näistä 13 oli romaaneja. Ihan hyvä kirjavuosi. Erityisesti romaaneista oli useampi tosi hyvä. Tällä tiellä on hyvä jatkaa vuoteen 2019.

Mitä ehtii vartissa

Hauska ajatus kirjaksi, mutta toteutus huono. Huonosti kirjoitettu ja vähän sellainen juosten kustu. Se kyllä selviääkin kirjan lopussa, kun kerrotaan, että kirja on kirjoitettu 15 päivässä. Mikähän lie päähän pinttymä, että piti lukea loppuun. Mutta ehkä onkin parempi, että ihan itse mietin näitä juttuja. ;)

Jutta Österberg-Hurme ja Sami Hurme: Kunnon 15 minuuttia, Fitra 2018, 144 sivua. Lainattu kirjastosta.

Tunteista ja syömisestä

Melkein unohdin kirjata ylös tämän loistavan kirjan. Erityisen paljon hyvää tekstiä tunteista. Vaikka puhutaan syömisestä, niin samat jutut pätevät varmasti muihin tekemisiin. Paljon hyviä oivalluksia. Tavallaan melkoisen tuttuakin asiaa, mutta hyvin paketoitu ja hyvin sanottu. Iso peukku.

Katariina Meskanen: Pysäytä tunnesyöminen, Tuuma 2018, 343 sivua. Lainattu kirjastosta.

keskiviikko 26. joulukuuta 2018

Itkettävä kirja on hyvä kirja?

Tätä kirjaa lukiessa mietin sitä, että sanotaan, että lukeminen auttaa ymmärtämään muita ja kehittää empatiakykyä. Suorastaan ärsytti, miten päähenkilö oli jäänyt jumiin rakkauteensa, joka kohteli häntä vieläpä huonosti. Sitä siis koko kirja käsitteli. Tosi hyvin kirjoitettu teos, juuri sopivasti pidetty jännite yllä, juuri sopivasti paljastettu, mitä tuleman pitää. Ja lopussa itketti niin, että melkein ei nähnyt lukea. Vaikka päähenkilön ratkaisut eivät tuntuneet hyviltä. Siinä sitä empatiakyvyn kasvua, ehkä.

Jill Santopolo: valo, jonka kadotimme, Otava 2018 (alkuteos 2017), 355 sivua. Lainattu kirjastosta.

Hieno esikoinen

Pirjo Heikkilää on mukava kuunnella ja Sisko Savonlahti on kirjoittanut hyvän kirjan. Tosin nukahdin kaksi kertaa ihan lopussa. Ei siksi, että olisi ollut unettava kirja, vaan siksi että väsytti. Tosi ärsyttävää vaan etsiä sitä kohtaa, missä on menossa. Pitäisi olla joku nukahtamisen tunnistin puhelimessa, niin lopettaisi papatuksenkin.

Mutta iso peukku tälle esikoiskirjalle. Sellaista se elämä on. Soljuu välillä ohitse vähän huomaamatta.

Sisko Savonlahti: Ehkä tänä kesänä kaikki muuttuu, Gummerus 2018. Kuunneltu Storytelissä.

Joulufiilistelyä

Fiilistelin joulua paitsi lehdistä, myös kirjoista. Pietiläisen kirjassa näytti kuvien perusteella olevan enemmän syksy kuin talvi. Muuten kirjat olivat kaunista katseltavaa. Sellaista perusnättiä joulufiilistä. :)
Ilona Pietiläinen: Talven hopeiset hiutaleet - koti pukeutuu joulun tunnelmiin, 165 sivua.
Olga Temonen: Olgan joulu, Tammi 2016, 147 sivua.
Taina Vuohelainen: Meillä on joulu, Otava 2010, 160 sivua.
Kaikki lainattu kirjastosta.

sunnuntai 2. joulukuuta 2018

Onnellisuuden salaisuudet

Hyggen kirjoittajalta toinen kirja,
onnellisuudesta.

Meik Wiking: Lykke, onnellisten ihmisten salaisuudet, Bonnier 2017, 285 sivua. Lainattu kirjastosta.

Mitä kaikkea tehdä käsillä?

Oikein inspiroiva kirja käsillä tekemisestä: ompelua, vaatteita, virkkausta ja neulomista, skräppäystä, valokuvausta ja ties mitä. Jotenkin hauska lukea asioita ilman kuvia. Pääsee mielikuvitus valloilleen. Aika vaan juoksee niin nopeasti, että muutama vuosi sitten kirjoitetussa kirjassa mainittuja blogeja tai tekijöitä ei enää välttämättä ole verkkomaailmassa.

Laura Honkasalo: Kotikutoista, itsetekmisen ihanuudesta, 2011, Kirjapaja. 175 sivua. Lainattu kirjastosta.

lauantai 17. marraskuuta 2018

Veitola

Kuuntelin kirjan loppuun. Nukahdin vain yhdessä kohdassa niin, että hitusen jäi kuulematta. Tämä oli kolumnikokoelma.

Olen lukenut joitain Veitolan kolumneja, Trendistä kai lähinnä, mutta ei haitannut, kun eivät ne ole jääneet mieleen. Aika toisenlaisessa maailmassa Veitola elää kuin minä. Ihan hyviäkin juttuja, mutta oli kiusallista kuunnella monta kirjoitusta putkeen siitä, miten hän on ruma, ja miten kaikki ihmiset ovat häntä haukkuneet rumaksi jne. Siis on tietenkin inhottavaa, että ketään haukutaan yhtään miksikään, mutta nyt tuli sama fiilis kuin stand up -koomikko tekee lavalla pilaa itsestään, kun on lihava, mutta ei oikeasti ole lihava.

Maria Veitola, Veitola, WSOY 2018, 252 sivua. Kuunneltu Storytelissä.

Jos ei osaa enää keskittyä

Keskittymiskyky on hukassa aika ajoin pahastikin, ja olen siitä lukenut aika paljon. Tämä pikku kirjanen ADT:stä toipujalle ei tuonu kovin paljoa uutta tietoa. Ja ihmeen paljon huttua oli saatu näinkin pieneen kirjaan. Toki perusohjeet ovat aina paikallaan, vähän kuin muistutuksena.

Minna Huotilainen ja Mona Moisala: Keskittymiskyvyn elvytysopas, Tuuma 2018, 130 sivua. Lainattu kirjastosta.


Bujoilua

Oli niin tylsän näköinen kirja sisältä, että en ostanut omaksi, vaikka kirjakaupassa hiplasin. Hyvä niin, sillä ei ollut kovin ihmeellinen. Ja yhtä aikaa aika överi. Minut bujoilu pelasti muistilappuhelvetiltä, mutta kirjoittaja on bujoilun ansiosta tehnyt huimia seikkailuja valaiden, vesiputoisten ja viidakoiden seassa. Niin, että ilman bujoako ei olisi tehnyt. ;) Ehkä olen vain kateellinen. :P Sain toki pari ideaa itsellenikin, vaikka bujo onkin peruskauraa elämässäni.
Miia Pöllänen: Bujoilun voima, järjestä elämäsi, saavuta unelmasi, WSOY 2017, 174 sivua. Lainattu kirjastosta.

Japani-fiilistelyä

Kävin lyhyellä matkalla Japanissa. Luin ennen sitä, matkan aikana ja vielä vähän kotonakin Japani-fiilistelyä. Suomalainen nainen oli asunut ja opiskellut useaan otteeseen useita vuosia Japanissa (Kiotossa lähinnä), ja on kirjoittanut hauskan teoksen. Ihania, pieniä ja isompia juttuja Japanista. Muistoja hänelle, jonkin verran tietoa, kurkistuksia kulttuuriin ja viihdyttäviä tarinoita.

Ehdottaomasti suosittelen! (Kirjastakin kävi ilmi, ja vielä googlasinkin, niin kirjoittaja asuu tässä jossain ihan meidän lähellä Espoossa.)

Minna Eväsoja: Melkein geisha, hurmaava ja hullu Japani, Gummerus 2016, 239 sivua. Lainattu kirjastosta.


perjantai 12. lokakuuta 2018

Miten tulla äidiksi?

Lapsettomuus on aivan kauhea asia, mutta onneksi elämäänsä voi saada vauvan monella tapaa. Aivan kelvollinen romaani, välillä vähän selittelevä. Esikoisteos.

Maria Rusko: Äidit, Myllylahti 2016, 247 sivua. Lainattu kirjastosta.

Rimiksen kirjoittajalta

Erikoinen tapa rakentaa romaani: jokainen luku kertoo samasta päivämäärästä, mutta aina vuoden eteenpäin. Tosi hyvä kirja. Mielenkiintoiset hahmot ja tapahtumat. Ja niiiin surullinen lopussa. Kirjoittaja on Rimakauhua ja rakkautta -sarjan käsikirjoittaja.


David Nicholls: Sinä päivänä, Otava 2011 (alkuteos 2009), 507 sivua. Lainattu kirjastosta.

Ystävyys

Nuoren ja vanhan naisen ystävyydestä. Veronika ja Astrid. Ruotsalainen maaseutu. Mukava lukea, aika surullinen tarina. Tosin melkein meni överiksi kaikki ne vaikeudet, joita naiset olivat kohdanneet.

Linda Olsson: Laulaisin sinulle lempeitä lauluja, Gummerus (alkuteos 2006 ruotsiksi). Lainattu kirjastosta ja palautin ennen kuin kirjoitin tämän.

tiistai 11. syyskuuta 2018

Halki Amerikan fillarilla

Erinomainen kirja keski-ikäisestä miehestä, joka joutuu pysähtymään ja miettimään elämäänsä. Fillarin selässä on hyvä miettiä asioita.

Ron McLarty: Polkupyörällä ajamisen taito, Otava 2006 (alkuteos 2004), 381 sivua, lainattu kirjastosta.

sunnuntai 9. syyskuuta 2018

Nollajätettä

Itse yritän ottaa ympäristöongelmat isosti ja keskittyä olennaisiin asioihin. Zero waste juuttuu välillä valitettavasti lillukan varsiin ja perustiedot suomalaisesta jätehuollosta ontuvat (välillä tunnutaan tietävän, että jätteet poltetaan ja välillä puhutaan pelkistä kaatopaikoista, muovinkierrätyksen toimintatapoja ei tunneta). Tämä tuntuu vähän päiväkirjalta, jossa överituhlailevaa elämää elävä ihminen oppii tekemään ympäristöystävällisempiä valintoja. Ehkä vähän tietämättömyyttään kompuroi; pakkausten ilmastovaikutukset ovat usein hyvin pienet itse tuotteeseen verrattuna.
Otso Sillanaukee: Zero waste jäähyväiset jätteille, S&S 2018, 263 sivua. Lainattu kirjastosta.

Piittaa oikeista asioista

Kukaan ei halua elää niin, ettei välitä mistään. Sellainen ihminen on psykopaatti. Hiplasin kirjaa kaupassa ja mietin, että ostaisinko. Self-help-oppaiden suurkuluttajana olen tietenkin kohdeyleisöä. Ostin, kun myyjä suositteli. Että on hauska.
Ja oikeassa oli. Kirja oli hyvä ja hauska. Siinä oli oivaltavia ja hulvattomiakin esimerkkejä. Tavallaan nimensä mukaisesti nurinkurinen opas, mutta oikeastaan samaa sisältöä kuin monessa muussakin. Valitse ne tärkeät asiat. Mikä minulle on tärkeää?

Mark Manson: Kuinka olla piittaamatta paskaakaan - nurinkurinen opas hyvään elämään, Atena 2018, toinen painos, alkuteos 2016, 216 sivua. Oma.

Huijareista

Törmäsin tähän kirjaan somessa ja lehdissä useampaan otteeseen, joten pakkohan se oli lukea, kun käteen osui.
Huijarisyndrooma tarkoittaa sitä, että ihminen pelkää, että on saavuttanut (usein työelämässä) jotain ja pelkää, että ei oikeasti osaakaan mitään, vaan paljastuu joku päivä huijariksi. Että muut saavat selville, että ei oikeasti osaakaan mitään. Että on jotenkin onnistunut vahingossa huijaamaan muita. Eli mistään oikeasta huijauksesta ei ole kyse. Luonnollisesti asia koskettaa minua, kun niin mielenkiinnolla kirjan luin. Hyvä kirja tärkeästä aiheesta.

Tiina Ekman: Huijairisyndrooma, Minerva 2018, 218 sivua, lainattu kirjastosta.

maanantai 13. elokuuta 2018

Taas keski-ikäiselle naiselle

Oikein mukava lukupaketti keski-ikäistyvälle naiselle. Kuten aina, loppujen lopuksi hyvin vähän kokonaan uutta, mutta aina jotain pientä siellä täällä. Kiva tyyli kirjoittaa. Vähän outoja aihepiirejä (ensin luku naisen kehosta ja sen eri osista, sitten vähän erikoisesti yksityiskohtaisia kappaleita soluista ja sitten pitkä liuta uskomuksia).

Pippa Laukka: Hyvinvoiva nainen, WSOY 2017, 173 sivua, lainattu kirjastosta.

Lomalla Kööpenhaminassa

Kouriintuntuvat matkaoppaat ovat oikein kiva juttu. Erityisesti tuo Mondon matkaopas oli hyvä, kaksi muuta ihan perusopuksia.


lauantai 4. elokuuta 2018

Naisen hormoneista ja ruoasta

Naisten hormoneista voisi varmasti puhua enemmänkin. Itsellä se tuntuu nyt oikein ajankohtaiselta, kun keski-ikä lähestyy ja hormonitoiminnan muutokset tuntuvat kehossa.
Tiesin jo entuudestaan jonkin verran hormoneista ja terveellisestä ravinnosta, mutta tässä on ihan mukava tietopläjäys. Paljon juttuja naisten hormoneista ja niiden toimintaan vaikuttavista tekijöistä. Toki joukossa joku juttu, joka ei ole totta (kookosöljy ei ole erityisen terveellistä), joten silloin miettii, että mikä muu osa on pötyä.

Kauniita kuvia ja reilusti yli puolet kirjasta on ruokaohjeita, joista osa lähtee kyllä testiin.

Mia Lundin & Ulrika Davidsson: Hormonit tasapainoon oikealla ruoalla, Otava 2018 (alkuteos 2016), 167 sivua. Lainattu kirjastosta.

Hyggeilyä

Ennen Tanskan reissua ostin Hygge-kirjan virittyäkseni tunnelmaan. Olin toki hiplannut kirjaa aiemminkin. Se tuntui vähän sellaiselta kirjalta, joten en yleensä ostaisi (selailukirja?), mutta koska minulla oli lahjakortti kirjakauppaan, niin se tuntui ilmaiselta. :D

Mutta oli hyvin käytetty lahjakortti. Oikein hyväntuulinen ja hauska kirja. Ymmärrän nyt mitä hygge on, ja hyggeilen mielelläni täällä kotonakin. Kirjan oli kirjoittanut The Happiness Research Instituten johtaja, joten siinä oli myös ihan asiaa.

Meik Wiking: Hygge Hyvän elämän kirja, readme.fi 2017, toinen painos (alkuteos 2016), 287 sivua. Omassa kirjahyllyssä.

maanantai 23. heinäkuuta 2018

Läsnäolosta

Olen HenkkaHyppös-fani telkusta, mutta tämä on eka kirja, jonka luin hältä. Tällainen elämäntaito-opus, josta en kyllä taaskaan muista mitään viikon päästä. Ei välttämättä huono, mutta olen varmasti lukenut jo näitä liikaa. Läsnäolo. Se on tärkeää.

Henkka Hyppönen: Nautitaan raakana, Tammi 2011, 197 sivua. Kirjastosta lainattu.

Hömppää

Luettavaa hömppää. Kirjoitti äitiydestä niin, että mietin, että onkohan kirjoittajalla omia lapsia. Näköjään on. Ja kirjoittaja on tosi best-seller. Ei ihan minua vakuuttanut.

Cathy Kelly: Sisarten kesken, Gummerus 2018 (alkuteos 2015), 556 sivua. Lainattu kirjastosta.


maanantai 2. heinäkuuta 2018

Hän eli elämänsä loppuun saakka

Puolisoni luki Stoner ekana ja sitten suositteli minulle. Luin takakannen ja ihmettelin, että miksi puolisoni oli tämän lukenut. Emme yleensä lue samoja kaunokirjallisia teoksia, tykkäämme ihan eri jutuista. Muutamia samoja olemme lukeneet (tai yrittäneet lukea) ja aina jompi kumpi ei ole tykännyt. Tästä tykkäsi molemmat.
Kertoo William Stonerin elämän, alusta loppuun.
Saman kirjailijan toinen teos on odottamassa lukemista.

John Williams: Stoner, Bazar 2015, alkuteos 1965, 306 sivua. Lainattu kirjastosta.

Kamala syöminen

Edelleen syömiskirjojen äärellä. Timo Kettunen kirjoittaa takakannen mukaan räväkästi, minusta mukahauskasti. Yrittää olla hauska, mutta ei oikein onnistu. Hirveän pitkästi tieteen filosofiaa; ei ole yhtä oikeaa totuutta ja sitten rämpii siellä samassa suossa. Tosi pitkästi välillä elimistön kemiaa, ei kiinnostanut minua (ja suuri osa lukijoista ei ehkä tajuakaan sitä?). Joitain ihan hyviä juttuja, mutta ei ravitsemuskirjojen parhaimistoa.

Timo Kettunen: Miksi syömisestä tuli niin hankalaa, Fitra 2017, 255 sivua. Lainattu kirjastosta. 

Aikaansaaminen, ah mikä sana!

Tämä kirja syyhytti minua pitkään kirjakaupan hyllyssä ennen kun päädyin ostamaan. Kiukuttelen loputtomasti sen kanssa, että saisin paljon enemmän aikaiseksi. No, eihän kirjoja lukemalla mitään aikaiseksi saa, mutta kuten todettua, tykkään lukea näitä. Hyvä tämäkin oli.

Satu Pihlaja: Aikaansaamisen taita, Näin johdat itseäsi, Atena 2018, 269 sivua. Oma

Konttorirotan ruokailuista

Tutkittua ruokatietoa ja vinkkejä istumatyöläisen syömiseen. Näitä ruokakirjoja nyt kertyy. Tämä oli hyvä ja kiinnostava.

Reijo Laatikainen ja Henna Rannikko: Toimistotyöläisen ruokapäiväkirja, Talentum pro 2015, 271 sivua, lainattu kirjastosta.

Anna palaa!

Minä tykkään Anna Perhosta. Hän oli ainoa syy kuunnella radiota, kun jouduin yhdessä vaiheessa työmatkoja autolla liikkumaan. Kun Anna jäi pois, siirryin podcasteihin.

Olen lukenut superarki-kirjoja ja tämä on nyt samaa sarjaa, aikaisempi vain. Mukava lukea, joitain ahaa-asioita, muutamia juttuja, joista tekee mieli sanoa höpöhöpö. Mutta minähän olen viihdyttävän selfhelp-hömpän suurkuluttaja.

Anna Perho: Anna palaa, Elä omaa elämääsi, älä muiden, Kustannusosakeyhtiö Paasilinna 2011, 192 sivua. Lainattu kirjastosta.

Kesken jäänyt kirja

En yleensä kirjaa tänne kesken jääneitä kirjoja, mutta nyt teen poikkeuksen. En nimittäin USKALTANUT lukea loppuun Viikset-nimistä kirjaa. Minua kyllä kovasti kiinnosti tietää, miten kirjassa käy ja pyysin jopa miestäni lukemaan kirjan ja kertomaan. En arvannut, että kirja muuttuu noin jännittäväksi. Minulle kun kaikkein pelottavinta on psyyken hajoaminen eikä tiedä, kuka on tulossa hulluksi ja kuka on seonnut tai harhainen. ;)

lauantai 21. huhtikuuta 2018

Hyvänmielen tarina

Työmatkoilla on mukava lukea kevyitä kirjoja, ihan fyysisesti ja muutenkin.

Tämä on oli oikein mukava. Luin loppuun junamatkalla ja ei ollut enää kovin vaivihkaista silmien kuivaaminen.

Eppu Nuotio: Mutta minä rakastan sinua, 2015 Otava, 283 sivua. Lainattu kirjastosta.

Miten pomot treenaavat?


Lukaisin Ville Kormilaisen kirjan Työ, treeni ja elämä, Superpomojen 24 tuntia -kirjasen. Siinä 11 kovan luokan pomoa kertoo arjestaan: kuinka saavat mahdutettua työn, perhe-elämän ja tavoitteellisen treenaamisen.

Luen aika paljon lehtiä ja silmiin osuu usein juttuja "menestyvien" ihmisten elämästä. Välillä on tietenkin uskomattomia selviytymistarinoita kuuden syövän, lapsettomuushoitojen, hometalon ja käsiamputaation jälkeisestä elämästä. Mutta usein on "tavallisempia" ihmisiä, ja jonkinlainen itsepetos tai rehvastelu sieltä taustalta löytyy. Joskus myös ihmiset teleporttaa itsensä töihin, päiväkotiin jne.

Vähän samanlainen esimerkiksi on kirjassa Kimmo Valtanen sanoo menevänsä nukkumaan 23-24 ja heräävänsä 6:30. Jaksamisen salaisuus on kuulemma se, että nukkuu hyvin. Hän sanoo nukkuvansa kahdeksan tuntia tai muutaman minuutin yli. Missään vaiheessa päiväohjelmaa ei kuitenkaan ole sitä puuttuvaa puolta viiva puoltatoista tuntia päiväunia tms.

Mutta pääosin ihan perusmeininkiä. Nämä pomot eivät tee aivan valtavasti töitä (verrattuna muualle maailmaan) ja joillain lapset ovat vähän paitsiossa. Ihan niin kuin tavalliselle keskiluokkaisella tyypilläkin.

Ville Kormilainen: Työ, treeni & elämä Superpomojen 24 tuntia, Kauppakamari, 2016, 132 sivua. Lainattu kirjastosta.

perjantai 16. maaliskuuta 2018

Itkettävää, ihanan kevyttä

Tämä on toinen lukusuosittelijan tarjoama romaani. Nyt luin tukka pystyssä yömyöhään, kun olin lomalla enkä malttanut jättää kesken.

Olin kyllä havainnut tällaisen kirjailijan olemassa olon. Kirjan kannen perusteella ajattelin sen olevan liian hömppää minulle. Olihan se hömppää, mutta pidin kovasti. Taitava kirjoittaja. Ihan en kaikkea pitänyt uskottavana, mutta ei se mitään. En ole vuosikausiin itkenyt kirjaa lukiessa niin paljon kuin tätä lukiessa. Mikä ihana, puhdistava tunne!

Kirjassa kohtaavat siis nuori nainen ja neliraajahalvaantunut mies; ensimmäinen pestautuu henkilökohtaiseksi avustajaksi jälkimmäiselle.

Jojo Moyes: Kerro minulle jotain hyvää, Gummerus, alkuteos 2012, toinen painos suomennoksesta 2015, 473 sivua. Lainattu kirjastosta.

Taas uusia oivalluksia elämästä

Self-help-oppaita on pilvin pimein, mutta tämä oli erityisen hyvä. Olinkin ehtinyt listata tämän loputtomaan kirjalistaani, sillä olin lukenut Emma Seppälän haastatteluja useammastakin lehdestä. Hän on siis varmaan haastateltu erityisesti nimensä vuoksi Suomessa; sukujuuret ovat suomalaiset, vaikka nainen ei esimerkiksi puhu suomea (takakannen mukaan viittä muuta kieltä kylläkin).

Tiukkaa faktaa psykologian tohtorilta onnellisuudesta ja positiivisesta stressistä, toki kirjoitettu hyvin helppolukuiseksi. Kirjan nimi on suomaliseen makuun aika mahtipontinen. Kiinnostavia juttuja. Esimerkiksi toimistotyöläisen uupumus iltaisin voi johtua siitä, että päivän mittaan tuntee niin suuria (positiivisia) tunteita (eli on vaikkapa innoissaan!). Näin tietenkin, en ollutkaan ajatellut.

Emma Seppälä: Elä onnellisemmin, Käytännön opas onnellisuuteen, menestykseen ja hyvinvointiin, Harper Life, alkuteos 2016, 256 sivua. Lainattu kirjastosta.

Hakaniemen puuduttaja viihdyttää

Olen lukenut Vadelmavenepakolaisen ja pidän Miika Nousiaisesta televisiossa. Hyvät ja huonot uutiset oli pitkään lemppariohjelmani telkkarissa. Rakastan juuri tuollaista huumoria, ehkä olen pyrkinyt itsekin vähän samanlaiseen.

Juurihoito kertoo uskomattoman tarinan sisaruksista, jotka löytävät toisensa aikuisena. Sattumalta vähän samaa teemaa kuin aiemmin talvella lukemassani Karilla-kirjassa. Juurihoito pyörii myös Kansallisteatterissa. Olisi hauska käydä katsomassa se.

Miika Nousiainen: Juurihoito, Otava 2016, 332 sivua, lainattu kirjastosta.

torstai 22. helmikuuta 2018

Kotirouva tapaa vakoojan ruoan merkeissä

Pyysin kirjastosta lukusuosituksia, kun huomasin sellaisen palvelun olemassa olon. Aivan huikea palvelu. Ja tottatosiaan, sitä vartenhan ne ihmiset ovat siellä töissä: auttamassa meitä lukijoita.
Sain yhdeksän kirjan listan. Olin lukenut listalta kaksi kirjaa, jotka olivat hyviä kumpikin. Sitten tartuin listalla olevaan Leena Parkkilaisen teokseen. En ollut kuullut kirjasta tai kirjailijasta ennen lukusuositusta, mutta valinta osui nappiin. Pääsin jopa vähän ahmimaan kirjaan. Sitä tunnetta olen kaivannut, että tekee mieli vaan lukea. Ei nyt vielä tukka pystyssä yömyöhään, mutta kuitenkin.

Ihana miljöö 50-luvun Töölössä ja paljon ruokaa. Tykkäsin.

Leena Parkkinen: Säädyllinen ainesosa, Teos 2016, 335 sivua, kirjastota lainattu.

Karin jälkeläiset

En kerta kaikkiaan muista, että olenko lukenut Katja Kallion muita romaaneja, Sooloilua tai Kuutamolla. Voi olla. Mutta nyt luin Karilla-romaanin. Perhe- ja parisuhteita. Perhesuhteita sellaisten ihmisten kanssa, jotka ovat jääneet kokonaan vieraiksi tai heidän olemassa oloaan ei ole edes tiennyt.
Hyvä kirja. Tuskin luen toista kertaa, joten laitan kirjan kiertoon.

PS. Nyt kun näin Elokuvamuisti-kirjan kannen, niin muistan lukeneeni sen.

Katja Kallio: Karilla, Otava, 2008, 287 sivua, omassa kirjahyllyssä.

sunnuntai 14. tammikuuta 2018

Mitä eroa on Suomella ja Amerikalla?

Miksi pohjoismainen tapa järjestää yhteiskunta on parempi kuin amerikkalainen ja takaa yksilölle vapauden eli juurin sen mitä rapakon takana alleviivataan. Mielenkiintoinen kirja, vaikka välillä hitusen tympi ylisanat ja ylistäminen. Mutta kirja olikin kirjoitettu amerikkalaisille. Opin paljon uutta Yhdysvaltojen terveydenhuolto-, sosiaaliturva- ja koulutussysteemeistä.
Luin tämän kirjan jo ennen viimeksi kirjattua, alkuvuonna kuitenkin.

Anu Partanen: Pohjoinen teoria kaikesta Parempaa elämää etsimässä, Tammi 2017, 362 sivua, lainasin kirjastosta.

lauantai 13. tammikuuta 2018

Kirja masennuksesta

En ole lukenut yhtään Pauliina Vanhatalon "vakavaa" romaania. Muistan lukeneeni pitkän artikkelin hänestä ja introvertistä äitiydestä Hesarista, ja siinä oli paljon ajateltavaa. Sitten olen lukenut yhden hänen kevyistä romaaneista, nimimerkillä Veera Vaahtera kirjoitettu.
Nyt nappasin kirjaston pokkarihyllystä ihan kirjan nimen perusteella. Masennus kun ei ole vierasta minullekaan, niin ajattelin, että toisen masennuksesta voi vaikka oppia jotain. Tai ainakin lohduttautua. Ei huono kirja, rehellinen ja tutun kuuloinen. Nopeasti sujahtivat metromatkat. Ehkä lukijaksi sopii parhaiten sellainen, jolle masennus on tuttu, joko omasta päästä tai perheen parista.

Ja pistän harkintalistalle, että lukisin myös jonkin hänen "vakavimmista" romaaneistaankin.

Pauliina Vanhatalo: Keskivaikea vuosi, S&S 2016, 236 sivua, lainattu kirjastosta.