Tätä kirjaa lukiessa mietin sitä, että sanotaan, että lukeminen auttaa ymmärtämään muita ja kehittää empatiakykyä. Suorastaan ärsytti, miten päähenkilö oli jäänyt jumiin rakkauteensa, joka kohteli häntä vieläpä huonosti. Sitä siis koko kirja käsitteli. Tosi hyvin kirjoitettu teos, juuri sopivasti pidetty jännite yllä, juuri sopivasti paljastettu, mitä tuleman pitää. Ja lopussa itketti niin, että melkein ei nähnyt lukea. Vaikka päähenkilön ratkaisut eivät tuntuneet hyviltä. Siinä sitä empatiakyvyn kasvua, ehkä.
Jill Santopolo: valo, jonka kadotimme, Otava 2018 (alkuteos 2017), 355 sivua. Lainattu kirjastosta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti