Nuoren puhelimen käytöstä

Lainasin tämän kirjan ajatuksena, saisinkohan lapsen vilkaisemaan tätä. Ei oikein innostunut, mutta luin itse. Alku tuntui vähän lässytykseltä, mutta ei sitten haitannut, kun alkuun pääsi. Digilaitteita ja niiden käyttöä pohditaan monelta kantilta. Sain hyviä ideoita muutamiin keskusteluihin, joita haluan käydä lapsen/perheen kanssa aiheeseen liittyen.

Aino-Maarit Tuuri: Puhelimen pomoksi, ota digimaailma haltuun. Kuvittanut Lille Santanen. Tammi 2022, 141 sivua, lainattu kirjastosta.

Muumikirjojen pariin

 

Vuonna 2017 hoputin itseäni lukemaan kaikki muumikirjat. Jokohan aloittaisi. Heh. Jostain syystä Muumipappa kiehtoo minua hahmoista eniten, joten halusin lukea tämän. Toki kirja nousi samalla elämäkerrallisen kirjoittamisen kurssilla kuin pari aiemmin kirjattua kirjoitusopastakin. Onhan nämä Muumipapan itsensä kirjoittama muistelmateos. Tai teoksessa isä kirjoittaa ja lukee muistelmaansa.

Katsoin tässä samalla Tove-elokuvankin muutaman vuoden takaa. Olen nähnyt sen pari kertaa aikaisemminkin. Taitelija vaikuttaa uskomattoman taitavalta ja työteliäältä, ja onhan hän monessa asiassa ollut edelläkävijä.

Tove Jansson (kirjoittanut ja kuvittanut): Muumipapan urotyöt, WSOY 2010 (alkuteos 1950, toinen versio 1968). 158 sivua, lainattu kirjastosta.

Omasta elämästä kirjoittamisesta

Olin kirjoituskurssilla ja sieltä sain innostuksen kahteen kirjaan. Toinen oli jo aiemmin lukemani kirjoitusopas ja toinen tämä nyt kirjaamani. Kirjailijan nimi oli entuudestaan tuttu, ehkä siksi, että se on nimenä hauska. En ehkä ollut hoksannut, että hän on suomalainen.

Kirja käsitteli omasta elämästään kirjoittamista. Toki voihan sitä soveltaa myös muiden elämästä kirjoittamiseen. Tai ihan vaan kirjoittamiseen. Siinä ei ollut lukuja, vaan teksti oli jaettu osioihin samalla tavalla kuin Pekka Sauri. Tulin Saurin teoksen kohdalla maininneeksi tavan, ja siinä se ei ollut kovin soljuva. Sen sijaan tässä Mazzarellan teoksessa käytäntö oli toimiva, ja teksti eteni mukavasti.

Merete Mazzarella: Elämä sanoiksi, Tammi 2013 (alkuteos samalta vuodelta). 219 sivua, lainattu kirjastosta. 

Kuvitelmia

Eksyin syksyllä Erkka Mykkäsen podcastin pariin. Kuuntelin niitä innostuneena ja laitoin hänelle kiitosviestiäkin. Kirjailijana Mykkänen oli minulle entuudestaan tuntematon, mutta kävi niin kuin usein käy. Kun johonkin kiinnittää huomiota, niin yhtäkkiä tämä putkahtelee esiin joka puolelta. Päädyin sitten lukemaan hänen esikoisteoksensa, joka on kokoelma pieniä tekstejä. Hän kutsuu niitä kuvitelmiksi.

Mykkänen mainitsi podcastissa Daniel Harmsin, joka räjäytti mun pääni 90-luvulla. Että silläkin tavalla voi kirjoittaa, aivan absurdisti. Kirjoittelinkin pieniä absurdeja juttuja silloin nuorena. Ja oikeastaan tunnistan sellaista vielä edelleenkin jostain teksteistäni. Myös tästä Mykkäsen teoksesta löytää Harmsin. Tai siis en minä tiedä, onko jossain kokonainen joukko kirjoittajia, jotka kirjoittavat lyhyitä tarinoita, joissa maailman kääntyy vinksalleen väkivaltaisesti ja aika kulkee omaa tahtiaan.

Kirjaston varastosta haettu Harms odottaa tuossa ikkunalaudalla.

Erkka Mykkänen: Kolme maailmanloppua, WSOY 2015, 86 sivua. Lainattu kirjastosta.

Kirjoitusopas

Tämä oli erinomainen kirjoitusopas. Tai ehkä pikemminkin kirjoittamaan inspiroiva teos. Sain paljon ideoita meneillään oleviin teksteihini. Törmäsin siihen elämäkerrallisen kirjoittamisen kurssilla tammikuussa. Ohjaajalla oli noin pari kymmentä teosta mukana ja tämä kiinnosti minua kovasti. Laitoin heti varaukseen ja luin suunnilleen saman tien. Rannela oli minulle entuudestaan tuntematon kirjailija, mutta yhden Haanpään teoksen olen lukenut pari vuotta sitten. Sekin tekisi mieli lukea uudelleen.

Voisi olla hauska pitää sellainen kuukausi, että lukee ainoastaan jo kertaalleen luettuja kirjoja. Tai joku muu aiemmin luettujen kirjojen tempaus.

Laitoin kirjailijoille kiitosviestin.

Päivi Haanpää ja Terhi Rannela: Miksi en kirjoittaisi?, Avain 2019, 258 sivua. 

Jättiläisiä etsimässä

Metsän kansa -sarjan neljäsosa. Hyinen kylmyys kiusaa ihmisiä, ja sen arvellaan olevan Pohjan akan tekosia. Tietäjät elikäs Tenho ja Yörnin äijä ovat just ja just selvinneet edellisestä koettelemuksesta, kun pitää lähteä jo seuraavaa vastustajaa kohti. Kirjan nimi viittaa Väinämöiseen ja Sampsa Pellervoiseen. Tämän loppukoetokset eivät olleet yhtä uuvuttavia kuin kolmososan. Kolme ekaa osaa olivat ilmestyneet vuoden välein. Olikin varmaan hyvä, että tässä välissä olikin muutama vuosi, niin on ehditty toimittaa kunnolla.

Eteenpäin menevät myös Varpu ja Heiska. Varasin jo nyt viidennen osan, joka ilmestyy huhtikuun alussa. Siihen olikin jo 22 varausta. Joku muukin odottaa, mitä lasten vanhemmille kuuluu.

Mikko Kamula: Kalevan pojat, Gummerus 2022. 714 sivua. Lainattu kirjastosta.