Kirja masennuksesta

En ole lukenut yhtään Pauliina Vanhatalon "vakavaa" romaania. Muistan lukeneeni pitkän artikkelin hänestä ja introvertistä äitiydestä Hesarista, ja siinä oli paljon ajateltavaa. Sitten olen lukenut yhden hänen kevyistä romaaneista, nimimerkillä Veera Vaahtera kirjoitettu.
Nyt nappasin kirjaston pokkarihyllystä ihan kirjan nimen perusteella. Masennus kun ei ole vierasta minullekaan, niin ajattelin, että toisen masennuksesta voi vaikka oppia jotain. Tai ainakin lohduttautua. Ei huono kirja, rehellinen ja tutun kuuloinen. Nopeasti sujahtivat metromatkat. Ehkä lukijaksi sopii parhaiten sellainen, jolle masennus on tuttu, joko omasta päästä tai perheen parista.

Ja pistän harkintalistalle, että lukisin myös jonkin hänen "vakavimmista" romaaneistaankin.

Pauliina Vanhatalo: Keskivaikea vuosi, S&S 2016, 236 sivua, lainattu kirjastosta.