Pulizer-palkittu

Tämän järkäleen lukemiseen meni useampi viikko. Välillä se eteni hyvin ja välillä piti itseään pakottaa. Ensin kolmasosa kirjasta esiteltiin ihmisiä, joiden elämää se käsittelee. Joukko ihmisiä, joilla ei ollut alunperin mitään tekemistä toistensa kanssa. Kaikkien elämään vaikutti jokin puu, tavalla tai toisella. Sitten ihmisten tarinat alkoivat osittain kietoutua toisiinsa.

Kirjassa kiinnosti enemmän puut kuin ihmiset. Joitain juttuja etsin netistä, tarkistaakseni, että ne olivat totta. Siis esimerkiksi amerikankastanjan päätyminen sukupuuton partaalle sata vuotta sitten. Tämä oli romaani, ja sitä olettaa, että faktat on kohdillaan. Mutta eihän niiden olisi pakko olla. Tosin olisi kyllä ihan tyhmä kirja, jos ei olisi.

Richard Powers: Ikipuut, Gummerus 2021 (alkuteos 2018), 649 sivua. Lainattu kirjastosta.