Olin nähnyt tämän elokuvana. Muisti on tätä nykyä armottoman hatara enkä ole varma, että muistinko elokuvan niin väärin vai oliko siinä totaalisesti eri juttu. Muistelin nimittäin, että leffassa lapsen äiti vain häippäsee. Kirjassa sen sijaan äiti sairastuu vakaviin mielenterveyden ongelmiin ja katoaa siksi kuvioista. Kirjan kuvio on mielenkiintoisempi.
Hyvä kirja, hyvin kirjoitettu. Tuli myös mieleen omat unettomat vuodet. Aika kultaa kuulemma muistoja. Mitenköhän rankkaa se oikeasti oli. :O
Saatanpa lukea (tai kuunnella) jatko-osatkin. Antti Virmavirta oli hyvä lukija.
Eve Hietamies: Yösyöttö, Otava 2010, 238 sivua, 10h44 min. Kuunneltu BookBeatissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti