perjantai 15. lokakuuta 2010

Sarjakuvia

En ole oikein sarjakuvaihminen. Pidän muutamasta sarjakuvasta. Minusta sarjakuvan pitää olla hauska ja mielellään sellainen, että vitsi tulee ilmi siinä kolmannessa ruudussa. Lapsena meille tuli Aku Ankka noin 15 vuotta, sen olen lukenut, samoin Asterixit teini-ikäisenä, mutta muuten en ole kiinnostunut sarjakuvista tarinoina. En ole vaan opetellut lukemaan niitä niin.

En edes oikeastaan laske sarjakuvia kirjoiksi, mutta liitänpähän nyt ne tähän postaukseen, kun kirjastosta viimeksi tarttui pari sarjakuvaakin. Tämän hetken sarjakuvien pyhä kuutioni on Viivi ja Wagner, Kamut, Lassi ja Leevi, Jere, Baby blues sekä Fingerpori.

Fingerporeja pyydettiin ja saatiin häälahjaksi pari kappaletta. Numero ykkönen meillä jo olikin. Ne ovat ratkiriemukkaita ja jaksavat joskus naurattaa jopa muutaman kerran. Mutta kuten muissakin sarjakuvissa, taukoa pitää aina pitää välillä, että vitsit tuntuisivat tuoreilta. Fingerpori on meillä sellainen sarjakuva, että jos jompikumpi sitä jossain lukee, niin sen kyllä kuulee.


Viivi ja Wagner on räävittömän hauska ja samaistun toisinaan Viiviin, toisinaan Wagneriin. Olen siis ekohippipossu.

Kamut ovat yhtä aikaa hellyyttävä ja vähän hauskakin. Niissä otetaan usein kantaa ympäristö- ja eläinsuojeluasioihin, siitä tykkään.

Pertti Jarla, Fingerpori 1-3
Juba: Viivi ja Wagner, Sohvaperunoiden kuningas
Patrick McDonnell: Kamut, Sydämet sykkyrällä

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos, että ilahdutat viestilläsi.