sunnuntai 1. elokuuta 2010

Jukka Laajarinne: Muumit ja olemisen arvoitus



Lähipiirissäni on väitetty, että minun ei pitäisi lukea tällaisia kirjoja: takakansiteksti lupaa pohdintoja siitä, kuka minä oikein olen. Minua tällaiset kirjat vetävät puoleensa kuin dallaspulla.

Kirjan pohjaksi minä en ole juurikaan lukenut Muumi-kirjoja. Taikatalven olen lukenut (aikuisena), olenkohan jotain muuta. Kerran teini-ikäisenä aloin lukea jotain (en enää muista mitä) ja minusta se oli tylsä. Parinkymmenen sivun jälkeen pistin kirjan pois. Muumi-sarjakuvia olen lukenut lehdistä. Siinä minun Muumi-tuntemukseni.

Minua kiinnosti erityisesti myös se, että kirjan kirjoittaja Laajarinne on lasten- ja nuortenkirjailija, joka toimi ennen vapaaksi kirjoittajaksi ryhtymistään matemaattisten aineiden ja filosofian opettajana.

Kirjassa käydään läpi teemoja, joita Tove Jansson on käsitellyt kirjoissaan. Ilmeisesti Jansson itse inhosi sitä, että hänen kirjojaan tutkittiin akateemisesti. Mutta hienosti Laajarinne tutkii vierautta, vapautta, olemista ja olemusta. Hyvin, hyvin kiinnostavaa.

Ja plussana tuli se, että mieli alkoi tehdä lukea Muumi-kirjojakin.

(Tämän kirjan luin siis jo keväällä.)

Atena, 238. Kirja on oma, ostettu Suomalaisesta kirjakaupasta täydellä hinnalla (hyvin harvinaista minulle).

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos, että ilahdutat viestilläsi.