keskiviikko 15. huhtikuuta 2026

Kalevalan tarinasta


Olen lukenut vuosina 2021 ja 2024 Emmi Itärannan kolme aiempaa teosta. Nyt odotin tätä aika pitkään kirjastosta lainaan, sillä kirja on tosi suosittu. Tässä kirjassa ei ollut mitään ympäristönsuojelujuttuja, joita saattoi lukea Teemestarin kirjasta tai Kuunpäivän kirjeistä. Oltiin Kalevalan ja suomalaisen muinaisuskon mailla, niistähän minä nyt tykkään kovasti.

Teksti oli Emmi Itärannalle tyypillistä, tosi runsasta ja kuvailevaa, mutta paikoin vähän jopa toisteista. Muutaman kerran tuli sellainen fiilis, että vähän vähemmän näitä hillanvärisiä silmiä ja eteenpäin toiminnassa. Loppua kohti sitten tapahtuikin paljon.

Emmi Itäranta: Lumenlaulaja, 2025. 409 sivua. Lainattu kirjastosta.

Hyvän mielen kirja


Kahden eläkeläisen, yhden teinin ja yhden keski-ikäisen senioreiden iltapäiväkerhon ohjaajan näkökulmissa kerrottu tarina Lontoon Hammersmithissä. Kirja haluaa rikkoa ikäihmisiin liittyviä stereotypioita, mutta en mä ole enää ajatellut 70+ ihmisiä vanhuksina pitkään aikaan. Ikä on tuonut minullekin siinä vähän viisautta. Hauska tarina, hauskat hahmot.

Clare Pooley: Ikä on vain numero, WSOY 2025 (englanninkielinen alkuteos 2024), suomennos Ulla Selkälä. 10h35min, lukija Meri Nenonen. Kuunneltu äänikirjana.

lauantai 4. huhtikuuta 2026

Näin minä sen kirjoitin


Muutkin haluavat lukea kirjoitusoppaita ja kirjoja kirjoittamisesta. Ei näitä muuten julkaistaisi. En ole lukenut Helmi Kekkosen kaunokirjallista tuotantoa lainkaan, mutta tartuin tähän. Luin puolet Jorvin sairaalan käytävällä ja puolet junassa. 

Luultavasti ole lukenut hänen haastattelun ja/tai kritiikin Liv! -romaanistaan. Tässä kirjassa hän kertoo, miten kirjoitti sen. Mitä silloin tapahtui, kun hän kirjoitti sen. Mitä silloin ajatteli.

Helmi Kekkonen: Näin minä sen kirjoitin, Kosmos 2025, 167 sivua. Lainattu kirjastosta.

tiistai 31. maaliskuuta 2026

Mökkihommia


Kuuntelin pari päivää sitten loppuun. Karoliina saa potkut ja poikaystävä paljastuu mulkuksi, mutta äidin mökki on sopivasti koko kesän tyhjänä. Noh, kuuntelin loppuun. Kirja jäi monilta osin kesken,

Mari Immo: Yhden naisen huvila, Story side 2026, 6h23min. Lukija Satu-Tuuli Karhu. Kuunneltu äänikirjana.

UPR:n haitat uudelleen


Ahmaisin tämän kirjan parissa päivässä. Kuuntelin kirjan syksyllä, ja laitoin samantien varaukseen, jotta saisin lukea ihan fyysisenä kirjana. Muutama kuukausi piti odotella, ja nyt sitten sain lukuun. Painavaa asiaa.

Chris van Tulleken: Ultraprosessoitua - Miksi syömme ruokaa, joka ei ole ruokaa, ja miten se meihin vaikuttaa?, Gummerus 2025 (alkuteos 2023, suomentajat Lauri Sallamo ja Heidi Tihveräinen). 430 sivua. Lainattu kirjastosta.

maanantai 23. maaliskuuta 2026

Itkin silmät päästäni


Tarina 89-vuotiaan Bon viimeisistä elinkuukausista. Kirjassa vuorottelevat kotihoidon lyhyet kirjaukset, Bon elämän hiipuminen ja hankalat ajatukset sekä pitkät muistelot eletystä elämästä. Millainen on jääräpäinen, pukahtamaton vanha mies, joka ei haluaisi olla kuin oma isänsä. Eikä olekaan, paitsi välillä vähän on.

Lisa Ridzén: Kurjet lentävä etelään, Tammi 2025, (alkuteos 2024, suomentaja Sirkka-Liisa Sjöblom). 7h20min, lukija Markus Bäckman. Kuunneltu äänikirjana.

Puhuva kissa japanilaisessa sadussa


Tällaista kirjaa en olekaan ennen lukenut. Olen lukenut aika vähän japanilaista käännöskirjallisuutta. Ihmisten eleitä ja tekemisiä on erilaista tulkita kuin oman kulttuurin ihmisiä. Opiskelen samalla kirjoittamisen kieli-jaksoa, ja tässä teoksessa tosiaan oli valtavasti adjektiiveja ja adverbejä. Sellaista kieltä, jota yleensä en sietäisi. Mutta ehkä se meni tässä vähän yli. Pidin kirjasta. Laittaisin kirjan nimenomaan satu-kategoriaan. Kirjassa puhutaan siitä, miten suhtaudumme kirjoihin ja lukemiseen: suorituksena, korostaaksemme itseämme ja tehokkuudesta käsin.

Sosuke Natsukawa: Kissa joka suojeli kirjoja, Tammi 2021 (alkuteos 2017, suomentaja Raisa Porrasmaa), 5h25min, lukija Jalmari Kuikka. Kuunneltu äänikirjana.