Tartuin kirjaan innolla, mutta into tyrehtyi pian. Kaksikolmasosaa kirjasta kirjoittaja vakuuttaa, että lukija voi toipua fibromyalgiasta niin kuin hän on tehnyt, kunhan vain tekee niin kuin hän on tehnyt. Sitten lopulta kertoo, mitä on tehnyt. Eli ihan tavallisen kuntosaliohjelman ja lautasmallin mukaisen ravinnon, pariin lisäaineeseenkin on kiinnittänyt huomiota. Läppä.
maanantai 4. toukokuuta 2026
Vähän läppä
Tartuin kirjaan innolla, mutta into tyrehtyi pian. Kaksikolmasosaa kirjasta kirjoittaja vakuuttaa, että lukija voi toipua fibromyalgiasta niin kuin hän on tehnyt, kunhan vain tekee niin kuin hän on tehnyt. Sitten lopulta kertoo, mitä on tehnyt. Eli ihan tavallisen kuntosaliohjelman ja lautasmallin mukaisen ravinnon, pariin lisäaineeseenkin on kiinnittänyt huomiota. Läppä.
Olemme luoneet yhteiskunnan, joka ei sovi meille
Tämä kirja on jatkumoa monelle muulle lukemalleni asialle. Nykyinen toksinen yhteiskunta ei ole ihmiselle lajityypillinen ympäristö, ja se saa meidät voimaan huonosti ja sairastumaan. Mate kirjoittaa, että sairastuminen vaikkapa reumaan, autoimmuunisairauksiin tai syöpään on prosessi. Se on ymmärrettävää. Ihminen ei ole yhtenä päivänä sairas, vaan sairaus alkaa ja etenee prosessina. Myös toipuminen on prosessi. Maten mukaan sairastumisen taustalla on usein trauma.
Paljon mielenkiintoista asiaa. Kuuntelin ja välillä luin. Tekee mieli tarttua kirjaan uudelleen.
Daniel Mate ja Gabor Mate: Normaali on myytti: Traumat, sairaudet ja toipuminen toksisessa maailmassa, Into Kustannus 2026 (englanninkielinen alkuteos 2022). Kääntäjä Kirsimarja Tielinen. 19h39min, lukija Juhani Rajalin. Kuunneltu äänikirjana (ja luettu osittain e-kirjana).
keskiviikko 15. huhtikuuta 2026
Kalevalan tarinasta
Olen lukenut vuosina 2021 ja 2024 Emmi Itärannan kolme aiempaa teosta. Nyt odotin tätä aika pitkään kirjastosta lainaan, sillä kirja on tosi suosittu. Tässä kirjassa ei ollut mitään ympäristönsuojelujuttuja, joita saattoi lukea Teemestarin kirjasta tai Kuunpäivän kirjeistä. Oltiin Kalevalan ja suomalaisen muinaisuskon mailla, niistähän minä nyt tykkään kovasti.
Teksti oli Emmi Itärannalle tyypillistä, tosi runsasta ja kuvailevaa, mutta paikoin vähän jopa toisteista. Muutaman kerran tuli sellainen fiilis, että vähän vähemmän näitä hillanvärisiä silmiä ja eteenpäin toiminnassa. Loppua kohti sitten tapahtuikin paljon.
Emmi Itäranta: Lumenlaulaja, 2025. 409 sivua. Lainattu kirjastosta.
Hyvän mielen kirja
Kahden eläkeläisen, yhden teinin ja yhden keski-ikäisen senioreiden iltapäiväkerhon ohjaajan näkökulmissa kerrottu tarina Lontoon Hammersmithissä. Kirja haluaa rikkoa ikäihmisiin liittyviä stereotypioita, mutta en mä ole enää ajatellut 70+ ihmisiä vanhuksina pitkään aikaan. Ikä on tuonut minullekin siinä vähän viisautta. Hauska tarina, hauskat hahmot.
lauantai 4. huhtikuuta 2026
Näin minä sen kirjoitin
Muutkin haluavat lukea kirjoitusoppaita ja kirjoja kirjoittamisesta. Ei näitä muuten julkaistaisi. En ole lukenut Helmi Kekkosen kaunokirjallista tuotantoa lainkaan, mutta tartuin tähän. Luin puolet Jorvin sairaalan käytävällä ja puolet junassa.
Luultavasti ole lukenut hänen haastattelun ja/tai kritiikin Liv! -romaanistaan. Tässä kirjassa hän kertoo, miten kirjoitti sen. Mitä silloin tapahtui, kun hän kirjoitti sen. Mitä silloin ajatteli.
Helmi Kekkonen: Näin minä sen kirjoitin, Kosmos 2025, 167 sivua. Lainattu kirjastosta.
tiistai 31. maaliskuuta 2026
Mökkihommia
Kuuntelin pari päivää sitten loppuun. Karoliina saa potkut ja poikaystävä paljastuu mulkuksi, mutta äidin mökki on sopivasti koko kesän tyhjänä. Noh, kuuntelin loppuun. Kirja jäi monilta osin kesken,
Mari Immo: Yhden naisen huvila, Story side 2026, 6h23min. Lukija Satu-Tuuli Karhu. Kuunneltu äänikirjana.
UPR:n haitat uudelleen
Ahmaisin tämän kirjan parissa päivässä. Kuuntelin kirjan syksyllä, ja laitoin samantien varaukseen, jotta saisin lukea ihan fyysisenä kirjana. Muutama kuukausi piti odotella, ja nyt sitten sain lukuun. Painavaa asiaa.
Chris van Tulleken: Ultraprosessoitua - Miksi syömme ruokaa, joka ei ole ruokaa, ja miten se meihin vaikuttaa?, Gummerus 2025 (alkuteos 2023, suomentajat Lauri Sallamo ja Heidi Tihveräinen). 430 sivua. Lainattu kirjastosta.






