lauantai 24. tammikuuta 2026

Ravitsemusterapeutin ja lääkärin laihdututuskirja


Toinen puoli kirjasta käsittelee laihduttamiseen ja painonhallintaan tarkoitettuja lääkkeitä ja leikkauksia. Toinen puolisko on Borgin kirjoittama ja käsittelee elintapojen muuttamista. Kirjasta käy ilmi, että elintapojen muutoksessa on kyse aika perusasioista, mutta niitä ei useinkaan käytetä laihduttamisessa. Aika lailla kammottava oli kommentti siitä, että ihminen saa yleensä kunnollista laihdutusohjausta (-opastusta tai millä sanalla se nyt olikaan) ensimmäisen kerran vasta siinä vaiheessa, kun laihdutusleikkausjonossa.

Patrik Borg ja Milla Rosengård-Bärlund: Laihdu uusin keinoin, Otava 2026, 222 sivua. Lainattu kirjastosta.

Kokaru eli kokokasvisruoka


Törmäsin kokaru-termiin juuri sopivana hetkenä sanomalehdessä. Asia kiinnosti, joten varasin samantien kirjan, joka jutussa mainittiin. Luin kirjan samalta istumalta. Kirjaan sen nyt tähän, vaikka suuri osa kirjasta on ruokaohjeita. Luin nekin. Toki alussa on kerrottu teemasta ja tieteestä sen taustalla. Kokokasvisruoka tarkoittaa sitä, että syödään kasvikset sellaisina kuin ne ovat eli mahdollisimman vähän prosessoituina. Lisäksi ruokavaliossa pyritään täysin vegaaniseen ruokavalioon.

Pauliina Tervo ja Ville Miettinen: Kokaru - kokokasvisruoka, Readme 2025, 350 sivua. Lainattu kirjastosta.

torstai 15. tammikuuta 2026

Väärin luettu


Onko tämä nyt luku- vai viihderomaani? 

Sivulla 26 sanoin puolisolle, että kylläpä tuo päähenkilö on ärsyttävä. Luin kuitenkin kirjan loppuun. Avioliiton loppua käsiteltiin ensin vaimon näkökulmasta ja sitten miehen. En ole ihan varma, oliko tarkoitus ensin, että vaimoa kohtaan olisi tuntenut empatiaa ja sitten olisiko pitänyt kääntyä toisinpäin. Ilmeisesti. Sellaiseen mielikuvaan jäin, kun luin pari kirja-arvostelua teoksesta. Mutta nyt minusta vaimo oli ensin ärsyttävä. Ja sitten miehen näkövinkkelistä se vaimo oli vieläkin kamalampi ihminen. Mutta niin vaan kävi, että lopussa itketti, kun se vaimo kuitenkin kävi niin kovasti sääliksi.

Moa Herngren: Ruotsalainen avioero, Gummerus 2024 (alkuteos 2022). Suomentaja Sirje Niitepõld. 351 sivua. Lainattu kirjastosta. 

sunnuntai 28. joulukuuta 2025

Aivokirja -vuoden viimeinenen ja rästikirjat eli yhteensä 54 kirjaa


Tämä meinasi unohtua. Kuuntelin ennen noita joulun ajan kirjoja. 

Spotifyssa saa kuunnella 12 tuntia äänikirjaa peruskuukausimaksulla. Aivoasiat aina kiinnostavat. Kirjaa kuunnellessa tuli sellainen olo, että olenkin kuunnellut tämän jo. Ja sitten oli välillä aivan uutta asiaa. Sitten muistelinkin, että olin tosiaan tainnut kuunnella kirjaa joskus keväällä. Olin varmaan kuunnellut nukkumaan mennessä ja nukahdellut. Lisäksi en ollut kuunnellut loppuun varmaan siksi, että kirja ei ehkä ollutkaan ihan niin mielenkiintoinen ja toisaalta tämä tietokirja sopii erityisen huonosti äänikirjaksi. Kirjassa on esim. 166 lukua ja niitä ei ole äänikirjassa nimetty.

Nicole Vignola: Viritä aivosi hyvään elämään, Bazar 2025, suomennos Sari Ristolainen. 9h9min. Lukija Laura Hänninen.

Olen palauttanut seuraavat kaksi kirjaa syyskuussa, ja unohtanut kirjata ne.

Taari Maria, Lumous, jolla kuulun, Bazam 2021, 332 sivua.

Ramqvist Karolina: Leipää ja maitoa, Gummerus 2024. Suomentaja Laura Kulmala, ruotsinkielinen alkuteos Bröd och mjölk 20222. 267 sivua.






Taikatalvi


Jos olen pysynyt laskuissa, niin tämän kirjan myötä vuoden lukutavoite on täynnä eli 52 kirjaa. Tämä on minulla kirjahyllyssäkin, ja olen lukenut vuonna 2020. Nyt sain puolisolta muutaman kirjaston kirjan joululahjaksi ja tämä oli yksi niistä. Joulu onkin sopiva aika lukea Muumipeikon talviseikkailuista.

Tove Jansson: Taikatalvi, WSOY (ei painovuotta tai painosta, mutta suomennos tarkistettu 2018). Alkuteos 1957 ja ensimmäinen suomennos samalta vuodelta. 131 sivua. Kirjastosta.

Oikea joulukirja


En ollutkaan pariin vuoteen lukenut (ainakaan merkintöjeni perusteella). Viimeksi kolme vuotta sitten. Kyllä aika kiitää. Tällä kertaa luin ihan joulun pyhinä.

Charles Dickens: Saiturin jouluyö, Satukustannus (alkuperäisteos 1843, suomennos vuodelta 1986), kirjassa ei ole painovuotta. 127 sivua. Omasta hyllystä.

lauantai 20. joulukuuta 2025

Suomalainen pakolainen


Aino Kallas ei voinut jäädä toisen maailman sodan jälkeen Suomeen, koska oli vaihtanut kansalaisuuttaan naimisiin mennessään. Kirja kertoo Kallaksen viimeisistä vuosista Ruotsissa pakolaisena. Kuvaillaan sekä Suomen yhteiskunnallisia olosuhteita että Kallaksen omaa henkilökohtaista elämää.

Olen lukenut kaksi muutakin Ratisen teosta, ja pidän hänen teksteistään kovasti. Myös tästä. Tekstin rakenne oli erikoinen: lauseet jakautuivat kappaleisiin muualta kuin välimerkin kohdalta. Meni pieni hetki ennen kun tekstiin tottui, mutta sen jälkeen se tuntui hyvältä tavalta kuvata päähenkilön ahdinkoa.

Suvi Ratinen: Pakolainen, Otava 2025, 332 sivua. Lainattu kirjastosta.