lauantai 20. joulukuuta 2025

Suomalainen pakolainen


Aino Kallas ei voinut jäädä toisen maailman sodan jälkeen Suomeen, koska oli vaihtanut kansalaisuuttaan naimisiin mennessään. Kirja kertoo Kallaksen viimeisistä vuosista Ruotsissa pakolaisena. Kuvaillaan sekä Suomen yhteiskunnallisia olosuhteita että Kallaksen omaa henkilökohtaista elämää.

Olen lukenut kaksi muutakin Ratisen teosta, ja pidän hänen teksteistään kovasti. Myös tästä. Tekstin rakenne oli erikoinen: lauseet jakautuivat kappaleisiin muualta kuin välimerkin kohdalta. Meni pieni hetki ennen kun tekstiin tottui, mutta sen jälkeen se tuntui hyvältä tavalta kuvata päähenkilön ahdinkoa.

Suvi Ratinen: Pakolainen, Otava 2025, 332 sivua. Lainattu kirjastosta. 

keskiviikko 3. joulukuuta 2025

Finlandiaehdokas

Tämän meinasin unohata kirjata. Luin jo ennen kahta edellistä teosta. Jenni Räinä on toimittaja ja ollut mukana kirjoittamassa Metsä meidän jälkeemme -teosta, joka voitti Tieto-Finlandian. Jostain syystä en ollut kirjoittanut Räinän nimeä tuohon postaukseen. Veden ajat käsittelee kiinnostavaa asiaa eli suomalaisia vesiä. Ja Räinä tutkii niitä erityisesti omalla kotiseudullaan Pohjanmaalla. Kyseessä on tarinallinen tietokirja, jossa käsitellään myös kirjailijan isän kuolemaa.

Jenni Räinä: Veden ajat, Matka läpi muuttuneen maiseman, Like 2025, 217 sivua. Lainattu kirjastosta.

Jouluviihdettä


Etsin kipeänä maatessa jotain kuunneltavaa Spotifystä. Sinne kun oli tullut juuri äänikirjat ja just yhden kirjan voi kuunnella kuukausimaksulla. Vaikka kirjailijoiden saamat palkkiot ovat niin säälittäviä, että ärsyttää. Siksi halusin valita käännöskirjan, jota en melko varmasti lukisi.

Olin kuunnellut pari vuotta sitten kirjailijan aiemmin ilmestyneen jouluviihdekirjan. Yllättäen suunnilleen muistan, mitä tuossa kirjassa tapahtui. Tässä oli samaa, rentoa oslolaista joulumeininkiä. Vähän kuin joissain norjalaisissa joulusarjoissakin. 

Edelleenkään ei ole kirjailijan sukunimen kirjainta tarjolla.

Siri Ostli: Valoa joulukuussa, Bazar 2025, 9h42min, lukija Minttu Mustakallio.

Jouluihminen somistaa ikkunoita


Koska joulu on tulossa, nappasin tämän kirjan kirjaston hyllystä, kun etsin jotain kevyttä luettavaa. Ajattelin, että mukava lukea myös kotimaista kevyttä joulukirjaa. Kirjailijan nimen olin kuullut, mutta en ollut koskaan lukenut yhtäkään hänen teostaan tai oikeastaan tiennyt kirjailijasta mitään. Jännä, että kirjailijan esikoisteos on ollut Hesarin kirjapalkinnon ehdokkaana. Tämä oli hänen seitsemäs teoksensa. Ei vaikuta palkintoehdokaskirjallisuudelta. Toki en tiedä, millainen esikoinen oli.

Hauska, että päähenkilö oli tavaratalon ikkunan somistaja. Suoritin siitä opintoja vuosi sitten ja olen jonkin verran pohtinut näyteikkunoita, katoavaa kansanperinnettä.

Regina Rask: Jouluihminen, Otava 2011, 222 sivua. Lainattu kirjastosta.


tiistai 11. marraskuuta 2025

Pajalan meininkiä


Kirjoittajakaveri suositteli tätä kirjaa minulle. Erityisesti siksi, että olen kysellyt sata vuotta sitten eläneiden köyhien ihmisten kuvauksia. Kirja sijoittuu toki Ruotsin puolelle, Pajalaan, mutta sehän aivan suomen rajalla. Köyhät ihmiset puhuivatkin suomea tuolla. Kirjassa ollaan 1930-luvun tiekiistoissa ja lakoissa. Sekä kommunismi että nationalismi nousevat. Lisäksi seurataan jälkipolvia 1970-, 1990- ja 2010-luvuilla. Kirjassa on paljon henkilöitä, ja se on tosi hienosti rakennettu.

Mikael Niemi: Silkkiin kääritty kivi, Like 2025 (ruotsinkielinen alkuteos 2023), 512 sivua. Lainattu kirjastosta.

Ultraprosessoidun ruoan haitat


Tämä kirja osui juuri oikeaan hetkeen ja kolisi kovaa. Olen lukenut paljon ravitsemuksesta, ruoasta ja lihavuudesta, ja nyt näyttää siltä, että tietoni ovat olleet vääriä. Miten hurjalta tuntuu se, että on ollut ihan väärässä, yhdessä "koko maailman" kanssa. Kirjan kuunneltuani löysin tältä syksyltä Naturessa julkaistun artikkelin, jossa ultraprosessoitu ruoka yhdistetään pienempään painon pudotukseen, vaikka ruokavalio oli makroaineiden ja muiden perinteisten kriteerien (kova rasva, sokeri, suola, kuidut jne.) mukaista verrattuna vain vähäisesti prosessoituun ruokaan. Moni kirjassa esitetyistä mekanismeista oli jopa itsesäänselviä tai hyvin järkeen käypiä. Kirjoittaja on tottunut olemaan puolustuskannalla näkemyksensä kanssa, ja kirjasta meni iso osa tällaiseen puolusteluun.

Chris van Tulleken: Ultraprosessoitua - Miksi syömme ruokaa, joka ei ole ruokaa, ja miten se vaikuttaa meihin? Gummerus 2025 (englanninkielinen alkuteos 2023), 12h47min. Lukija Raiko Häyrinen. Kuunneltu äänikirjana.

Kirjailijat työssään

Kirjailija haastatteli 11 kirjailijaa siitä, miten nämä kirjoittavat ja editoivat tekstejään. Oli kiinnostavaa lukea erilaisia tapoja työskennellä tekstien kanssa, toki tuohon joukkoon mahtuu myös jonkin verran toisteisuutta. Olen tutustunut vain kolmen kirjailijan teoksiin, joten täysin vieraat kirjailijat saattoivatkin mennä lopuksi sekaisin: että kuka se olikaan, joka teki niin. Mutta eihän sille kai väliä.

Kirsi Pehkonen: Käsikirjoituksesta kirjaksi: Kuinka kirjailijat muokkaavat tekstiään, Icasos 2025 (fyysinen kirja julkaistu ensimmäisen kerran 2018). 4h32min, lukija Kirsi Pehkonen. Kuunneltu äänikirjana.