sunnuntai 12. huhtikuuta 2020

Äänikirjana nopeammin

Äänikirjojen kanssa ongelmani on se, että nukahtelen, jos menen pitkäkseni. Toisaalta taas ajatukseni lähtee harhailemaan, jos teen yhtään jotain muuta kuin kuuntelen kirjaa. Eli oikeastaan voisin vain istua paikoillani ja keskittyä täysillä kuuntelemaan. Ei välttämättä huono asia sekään.

Äänikirjoissa on se vaihtoehto, että niitä voi kuunnella nopeutettuna. Jotenkin se tuntui aluksi ajatuksena hävyttömältä. Onko se ahneutta? Pilaako sillä kirjan? Eikö luettu kirja oli vielä oma teoksensa, jonka lukija on tehnyt kirjailin työstä? Mutta koska ajatusten harhailu lukiessa on itselleni merkki siitä, että lukee liian hitaasti, niin eikö se voisi olla samaa kuunneltuna. Lisäksi minulla kirjat useimmiten menevät pilalle niin, että niiden lukeminen venyy. Tarina vähän unohtuu jne. Ideaalitilanteessahan kirjan lukisi yhdeltä istumalta loppuun (vähän kirjasta riippuen toki).

Niinpä ajattelin kokeilla sellaisen kirjan kohdalla, jolle ei ollut suuria odotuksia. Toimi oikein hyvin. Kuuntelin siis alun ihan normaalinopeudella, noin puolessa välissä nostin nopeuden 1,5-kertaiseksi. Totuin lukunopeuteen tunnin kävelylenkin aikana. Keskityin kirjaan paremmin eikä mikkihiiriäänikään lopulta häirinnyt. Loput kirjasta kuuntelin 1,75-kertaisella nopeudella.

Kirjasta sinällään ei ole paljoa sanottavaa. Onneksi kasvamme aikuisiksi ja monesti elämä tuntuu helpottavan vuosien myötä, kun oppii tuntemaan itsensä ja oppii arvostamaan itseään, vaikka sitä ei olisi osannut nuorempana tehdä. Päähenkilö saa lapsen ja samalla muistelee seksinhuuruisia vuosiaan, jotka eivät olleetkaan ihan niin kivoja.

Emmi-Liia Sjöholm: Paperilla toinen, Kosmos 2020, 236 sivua/3h49 min, lukija Usva Kärnä. Kuuntelin äänikirjana.

Viisi tähteä ankeriaalle

Yksi parhaimmista kirjoista, joita olen pitkään aikaan lukenut. En tiennyt ankeriaista mitään ennen tätä teosta. Nyt tiedän. Samalla olen miettinyt elämää ja maailmaa sekä saanut nautinnollisen kokemuksen kirjasta.

Kuuntelin äänikirjana, mutta voi olla, että olisin nauttinut vielä enemmän lukemalla. Jäi mieleen, että voisin myöhemmin palata kirjaan uudelleen ja lukea sen.

Minulla on ollut nyt testissä vähän kaikki äänikirjasovellukset. Niihin saa yleensä pari viikkoa ilmaista testijaksoa. Aloitin tämän kirjan BookBeatissa ja kuuntelin loppuun Suomalainen plussassa. Heikkouteni on se, että kroonisesta univajeesta kärsivänä ihmisenä nukahtelen kesken kaiken, jos kuuntelen pitkälläni.

Tykkäsin kovasti myös lukijasta.

Patrik Svensson: Ankeriaan testamentti, Tammi 2020, 272 sivua/ 7h 52min, lukija Jukka Pitkänen. Kuunneltu äänikirjana.

Fiksumpaa työntekoa

Apua siihen, miten työtä voisi tehdä järkevämmin. Aivot eivät kestä tätä pirstaleista maailmaa, jatkuvia katkoksia ja hälyä.

Hyvin kirjoitettu kirja ja paljon asiaa. Paljon tuttua, jonkin verran uutta. 

Sami Paju & Tapani Riekki: Järki töihin! Parempien työtapojen kehittämisopas, Tuuma 2019, 237 sivua. Lainattu kirjastosta.

Jäi kesken: Tarhapäivä

Pidin Hietamiehen Yösyötöstä, vaikka päähenkilö olikin välillä vähän turhan hölmö ja juntti. Sen sijaan Tarhapäivässä päähenkilö alkoi olla niin idiootti, että se oli epäuskottavaa. On eri asia raivota päähenkilölle, että koetahan nyt ryhdistäytyä kuin kirjailijalle, että et nyt oikeasti voi kirjoittaa näin tyhmää ihmistä.

Kuuntelin kirjan puoliväliin ja sitten jätin kesken. Hyvin harvinaista, että jätän kirjan tarkoituksella kesken.

lauantai 7. maaliskuuta 2020

Uni, uni, uni

Vaikka olen aika paljon lukenut unesta ja nukkumisesta, niin tässä oli muutamia uusia juttuja, joita aion ottaa kokeiluun. Nimi on raflaava, menestys varmaan myy. Kyllä kirjassa kuitenkin puhumaan myös ihan hyvinvoinnista.

Henri Tuomilehto & Jouni Vornanen: Nukkumalla menestykseen, Tammi 2019, 196 sivua. Lainattu kirjastosta.

Miten kirjoja kirjoitetaan

Kiinnostavaa lukea, miten kirjailijat kirjoittavat kirjojaan. Samanlaisia ja erilaisia tapoja. Kirjassa kerrotaan 11 kirjailijan työskentelytavoista.

Kirsi Pehkonen: Käsikirjoituksesta kirjaksi, Reuna 2018, 178 sivua. Lainattu kirjastosta.

Muistoja lamasta

Erinomainen esikoisromaani alkaa 80-luvun hulluista vuosista, ja kertoo 90-luvun lamasta ja siitä, millaiset jäljet ne jättivät lapsiin, perheisiin. Tosi hyvin tehty tarina: kahdessa ajassa rinnakkain kulkevat kerronnat. Lamasta kerrottiin yhtä aikaa lapsen silmin ja toisaalta hyvin informatiivisin ottein, faktat tiskiin. Toki lapsen silmin kuvattu maailma oli aika paljon kypsempi kuin mitä itse olin vaikkapa 12-vuotiaana. Toiset on.

Suvi Vaarla: Westend, WSOY 2019, 8h41min, 192 sivua. Kuunneltu äänikirjana. Lukija Krista Putkonen-Örn.