Kauniita ruokakuvia ja herkullisen kuuloisia ruokia. En ehtinyt (vielä) tekemään yhtään, mutta otin useamman reseptin talteen. Varsinaisten ohjeiden lisäksi neuvoja lihan valintaan ja liemen tekoon. Mukana myös muutamia kasvisruokia. Keittokirjoja on paljon nähty, mutta tämä oli hyvä. Kuvat Kreetta Järvenpään, tykkäsin.
Meri-Tuuli Lindström: Pataruokaa, WSOY 2016, 192 sivua. Kirjastosta lainattu.
perjantai 25. elokuuta 2017
perjantai 28. heinäkuuta 2017
Sivullisia
Osui ja upposi
Luen aina Hesarista Maaret Kallion kolumnit. Ne ovat lempeitä ja viisaita. Kirjoitustyyli on hidas ja rauhallinen, vähän maalaileva. Tykkään siitä.
Luin jo toiseen kertaan viime syksynä ostamani kirjan. Elämän epätäydellisyyden hyväksyminen on minulle vähän vaikeaa, joten tämän kirjan voin varmasti jatkossakin lukea aina uudestaan ja uudestaan.
Maaret Kallio: Lujasti lempeä, WSOY 2016, 223 sivua. Oma.
Luin jo toiseen kertaan viime syksynä ostamani kirjan. Elämän epätäydellisyyden hyväksyminen on minulle vähän vaikeaa, joten tämän kirjan voin varmasti jatkossakin lukea aina uudestaan ja uudestaan.
Maaret Kallio: Lujasti lempeä, WSOY 2016, 223 sivua. Oma.
Lihansyönnin hillitsemisestä
Vähemmän lihaa kohti kestävämpää ruokakulttuuria on usean tutkijan yhteisteos, joka käsittelee lihaa ja sen syömistä ympäristön, terveyden ja kulttuuri näkökulmasta. Liika (punainen) liha on epäterveellistä ja sen tuottaminen kuormittaa ympäristöä, mutta miten sen käyttöä voitaisiin vähentää. Etenkin, kun lihan kulutus sen kun vain kasvaa.
Tosi hyvä, monipuolinen ja informatiivinen kirja. Ei ollenkaan paasaava.
Vähemmän lihaa kohti kestävämpää ruokakulttuuri (toim. Hanna Mattila), Gaudeamus 2016, 223 sivua, lainattu kirjastosta.
Tosi hyvä, monipuolinen ja informatiivinen kirja. Ei ollenkaan paasaava.
Vähemmän lihaa kohti kestävämpää ruokakulttuuri (toim. Hanna Mattila), Gaudeamus 2016, 223 sivua, lainattu kirjastosta.
lauantai 1. heinäkuuta 2017
Retkikunta jossain päin Tyyntä valtamerta
Jatkoin norjalaisella linjalla ja luin jälleen kerran Erlend Loen L:n. Se on kertomus Erlendistä ja hänen retkikunnastaan, nuorista miehistä, jotka eivät rakentaneet Norjaa, mutta haluavat viedä Norjan maailman kartalle. Taattuja naurun pyrskähdyksiä. Joka kerta odottaa huippukohtia, kun eri yhteiskuntajärjestelmien tutkimista. Kirjan kuvien perusteella tällainen reissu on todella tehty.Erlend Loe: L, 2000 Like (alkuteos 1999), 365 sivua. Omassa kirjahyllyssä.
Jokeri johdattelee Euroopan läpi
Pasianssimysteerio on kieputtanut mukavan tarinan pelikorttien ympärille. Siinä sukupolvet ja pelikortit ja pullakirja sekä Hans Thomasin ja hänen isänsä äidinhakumatka Kreikkaan menevät sulaan sotkuun. Hans Thomasin isä on vähän viiniin menevä filosofi. "Elämä on kuin valtavat arpajaiset, jossa vain voittoarvat ovat näkyvillä." Olen lukenut teininä, ja nyt on lojunut vuosikausia kirjahyllyssä, jotta lukisin uudestaan. Nuorten kirja, jonka aikuinenkin voi ihan hyvin lukea.
Jostein Gaarder: Pasianssimysteerio, 1995 (alkuteos 1991), Tammi, 356 sivua. Omassa kirjahyllyssä, valmiina kiertoon (tai ehkä tarjoan siskontytölle).
Jostein Gaarder: Pasianssimysteerio, 1995 (alkuteos 1991), Tammi, 356 sivua. Omassa kirjahyllyssä, valmiina kiertoon (tai ehkä tarjoan siskontytölle).
Lapsiperheille suunnattua kemikaalitietoa
Kemikaaliasiat ovat hirvittävän kiinnostavia, ja kemiantekniikan diplomi-insinööri Anja Nysten kirjoittaa loistavaa blogia. Kirja sen sijaan ei ihan tyydytä. Suutari ei niin sanotusti pysy lestissään. Haluaisin lukea kotien kemikaaleista, en ohjeita lasten hoitoon ja kasvatukseen. Kaikki olennainen kirjasta kyllä löytyy ja ihan asiallisessa paketissakin, mutta vähintäänkin kolmasosa on ihan turhaa huttua.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)





