Törmäsin toiseenkin Keltinkangas-Järvisen teokseen ja lukaisinpa senkin. Ehkä jää mieleen vinkit, miten voi auttaa lasta kasvattamaan hyvän itsetunnon: kehumalla sekä tekemisestä että siitä, että on lapsi (ja kuka tahansa muukin ihminen) on arvokas ihan vain olemalla olemassa. Ja antaa lapsen selviytyä vaikeistakin jutuista ominpäin (vastalause curling-vanhemmuudelle). Ja lohdutuksen sana aikuiselle, jolla on huono itsetunto: senkin kanssa voi pärjätä, etenkin kun sen tiedostaa.Liisa Keltinkangas-Järvinen: Hyvä itsetunto, WSOY (ensimmäinen painos 1994, en tiedä mikä tämä oli, kun palautin jo) 243 sivua, kirjastosta
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti