Leikkiminen kielletty!

Menin ennen joulua kirjastoon ajatuksenani lainata jokin kevyt kirja. Ensimmäisenä käteen osui tämä, nauroin itselleni ja lainasin sitten Minishoppaajaan. Tämä oli Minishoppaajan vastakohta. Hauska, kiinnostava ja hyvin kirjoitettu. Luin tämän eilen. Olen lukenut Laajarinteen aiemman kirjan Muumit ja olemisen arvoitus (joka toivon mukaan löytyy edelleen kirjahyllystäni) ja tämä oli aivan yhtä hyvä. Häneltä on näköjään ilmestynyt viime vuonna Kehys-niminen teos, lienee sekin luettava.

Kirja käsitteleen lasten ja nuorten asemaa ja kasvatusta. Siinä on paljon hauskoja ja karmivia faktoja, ja roppakaupalla tuoreita ajatuksia. Äideillä ja isillä on vanhemmus hukassa, huutavat lehdet. Ei hätää, ongelma ei ole uusi, samaa on toitotettu jo 1700-luvulta lähtien. Enpä ollut ajatellutkaan, että ADHD:n kriteerit voivat kertoa yhtä lailla mielenkiinnottomista tehtävistä kuin lapsen keskittymishäiriöistä.

Yksi ongelma lasten kasvatuksessa on se, että lapsuutta ei ajatella osana elämää, vaan lapsuus on aika, jolloin ihminen koulitaan oikeanlaiseksi ihmiseksi elämää varten. Lapsilta ei kysytä, lapset eivät saa päättää. Kirjassa on paljon asioita, jotka pistävät ajattelemaan. Mieleen tulee paljon kysymyksiä, mutta kirja antaa aika vähän vastauksia. Just hyvä. Lopussa on yksi aika hyvä ratkaisu: kaksin- tai kolminkertaistetaan perusopetuksen henkilökunta ja samaan aikaan puolitetaan koulupäivien pituus. Ihan oikeasti. Ja sille olisi kovat perustelut. Kannattaa lukea ne!

Jukka Laajarinne: Leikkiminen kielletty! Kontrolliyhteiskunnan lapset, Atena 2011, 174 sivua. Lainasin kirjastosta.